Aika perustaa uusi metsä? Lue tutkijoiden vinkit onnistuneeseen metsänviljelyyn

Päätehakkuun yhteydessä metsänomistaja joutuu tekemään lukuisia kauaskantoisia valintoja uuden metsän perustamisessa. Mitä puulajeja haluan jatkossa kasvattaa? Syntyykö kohteelle luonnonsiemenistä uusi taimikko vai pitääkö metsä viljellä istuttamalla tai kylvämällä? Tarvitaanko maanmuokkausta? Miten valintani vaikuttavat seuraaviin työvaiheisiin?

Päätöksiä ohjaa voimakkaasti raha, mutta nyt halvalta tuntuva vaihtoehto voi myöhemmin koitua kalliiksi, varoittelee Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Ville Kankaanhuhta. Kysyimme häneltä ja erikoistutkija Katri Himaselta, millaisiin ohjenuoriin metsän uudistajan kannattaisi tuoreimman tieteellisen tiedon mukaan tukeutua.

Tieteen saavutuksia voi tehokkaimmin hyödyntää käyttämällä jalostettuja puunsiemeniä tai sellaisista kasvatettuja taimia.

”Jalostettua siementä on tarjolla hyvin Oulujärven eteläpuoliseen Suomeen. Jos metsänomistaja valitsee luontaisen uudistamisen, hänen kannattaa tiedostaa, että silloin hän menettää jalostuksen tarjoamat hyödyt”, Himanen sanoo.

Jalostetut siemenet on kerätty erillisiltä viljelmiltä, joissa emopuina kasvaa vain valioyksilöitä. Jalostuksen hyödyistä on eniten tutkimustietoa männyillä, joilla parhaista siemenistä kasvatetut puut pulskistuvat kiertoaikana tilavuudeltaan noin neljänneksen suuremmiksi kuin tavanomaiset puut.

”Männyllä jalostetusta siemenestä kasvaa myös vähemmän oksaisia puita”, Himanen muistuttaa.

Jalostukseen on valittu huippulaatuisia puita. Kuva: Sari Tammikari

Kuusella tutkimustietoa kasvunlisäyksestä ei ole yhtä paljon, mutta sen on arvioitu olevan samaa suuruusluokkaa kuin männyllä koko kiertoaikana. Nopean kasvun aikana, 20–30 vuoden iässä, parhaista siemenistä kasvatetut kuuset ovat kerryttäneet tilavuutta jopa lähes 40 prosenttia enemmän kuin vertailupuut.

Parempi kasvu hyödyttää jo ensimmäisinä vuosinakin. ”Jalostetut taimet kasvavat niin nopeasti, että se auttaa kilpailussa muuta kasvillisuutta vastaan.”

Luontainenkin uudistaminen voi, varsinkin hyvin hoidettuna, tuottaa hyvän metsän. Himanen kuitenkin epäilee, että usein mennään siitä, missä aita on matalin.

”Nyt on ollut sellaista trendiä, että luontaista uudistamista yritetään sellaisissakin paikoissa, missä edellytyksiä ei ole.”

Hän tähdentää, että metsäkeskuksen tarkastustulosten perusteella viljely tuottaa keskimäärin paremman tuloksen kuin luontainen uudistaminen. Toki viljeltykin taimikko tarvitsee taimikonhoidon – hoitamattomana se ei pärjää.

”Mitä karumpi kasvupaikka on ja mitä pohjoisempana ollaan, sitä paremmat mahdollisuudet luontaisella uudistamisella on onnistua. Pohjoisessa Suomessa jalostettua siementä ei edes ole tarjolla, joten siellä sitä ei tarvitse pohtia.”

Luonnon valinnallakin on puolestapuhujansa. Moni ajattelee, että puut ovat luonnossa jalostuneet parhaiksi omalla kasvupaikallaan. ”Ilmastonmuutos haastaa tämän logiikan”, Himanen toteaa. ”Nykyiset emopuut ovat kasvaneet menneessä ilmastossa.”

Puulajin valinta voi tuntua itsestäänselvyydeltä, mutta tätä päätöksentekoa sekoittaa uusi ohjeistus, jonka mukaan pitäisi suosia sekametsiä. Puulajit tulisi aina valita kasvupaikan mukaan, ei sen mukaan, minkä puun taimia hirvet eivät tuhoa. Himanen ymmärtää hirvi­ongelman, mutta varoittaa silti kuuseen turvautumisesta.

”Jos kuusta istutetaan liian karuille kasvupaikoille, siitä tulee myöhemmin ongelmia, vaikka itse viljely onnistuisi hyvin.”

Kankaanhuhdan mukaan sekametsä onnistuu parhaiten, jos kuvion sisällä osataan valita räätälöidysti kuhunkin maastonkohtaan sopiva puulaji. Sekapuustoa ei siis kannattaisi yrittää perustaa kaavamaisesti. Räätälöinti edellyttää kuitenkin erinomaista maalajien ja kasvupaikkojen tuntemusta.

Jotkut istuttajat myös oikaisevat ja istuttavat suositellun 2 000 taimen sijaan vaikkapa tuhat tainta ja laskevat sen varaan, että loppumäärä syntyy luontaisesti itävistä siemenistä. Kankaanhuhta pitää menetelmää riskialttiimpana kuin suositusten mukaista toimintaa.

”Jos haluaa toimia mahdollisimman huolettomasti, tiheydet kannattaa pitää suositellussa.” Huonolla tuurilla istutustaimista voi kuolla vaikka puolet, ja sitten on enää vähän viljelytaimia jäljellä. Hän muistuttaa, että tukkimiehentäi, heinät ja monet muut vahingot vaanivat taimia. ”Voi tulla kalliimmaksi myöhemmin paikkailla, jos puustosta ei tulekaan kerralla kunnollinen.”