Arboretumiin ja Viinipuotiin saapuu kesäisin vakiovieraita pitkien matkojen takaa. ”Usein ei tarvitse kysyä, mitä he haluavat, vaan montako pulloa.” Kuva: Johannes Wiehn
”Ostan marjat aina samana päivänä, kun ne on poimittu” ‒ Mustila Viinin perustaja Maria Tigerstedt tietää, että asiakkaita kiinnostaa raaka-aineen alkuperä
Mustila Viinin perustaja Maria Tigerstedt kasvoi satumetsässä, mutta pitkän linjan lähiruokayrittäjän polku on ollut kaukana sadunomaisesta.Tilaajalle
Yrittäjä Maria Tigerstedt on varttunut Mustilan satumaisen metsän siimeksessä. Kuva: Johannes WiehnIdänsinililjaa, mesiangervoja, jouluruusuja. Maria Tigerstedt astelee Arboretum Mustilan raittia ja osoittelee tien varressa kukkivia kasveja. Hän kuuluu sukuun, joka perusti Suomen vanhimman ja suurimman puulajipuiston.
Vaikka Mustila Viinin tirehtööri on varttunut satumetsien siimeksessä, hän jaksaa edelleen ihastella puulajipuiston kauneutta.
”Tiedän, mihin katse pitää kiinnittää mihinkin aikaan vuodesta. Jos täällä käy ensimmäisen kerran ilman opasta, moni hieno juttu menee ohi.”
Lapsuus oli onnellinen ja nuoruus vauhdikas. 16-kesäisenä Tigerstedtillä oli Mustilassa oma koti kivenheiton päässä synnyinkodista. Lukion jälkeen hän opiskeli puutarhuriksi ja aloitti työt Mustilan taimitarhalla.
Mustilassa Tigerstedt asuu yhä, omakotitalossa, jonka hän rakennutti parikymppisenä silloisen puolisonsa kanssa. Hän pyörittää omaa viinitilaa, on mukana järjestämässä Lähiruokamessuja ja puhuu maaseutumatkailun puolesta.
Pitkän talven jäljiltä puulajipuiston luonto on kirinyt kevään kiinni, joten alppiruusut puhkeavat kukkaan ajallaan.
”Kesäkuun kaksi ensimmäistä viikkoa ovat täällä hullunmyllyä, kun rododendronit ovat parhaimmillaan.”
Harrastuksesta syntyi yritys
Viininvalmistuskokeilut alkoivat 80-luvun lopulla. Maria Tigerstedtin ensimmäinen puoliso oli töissä firmassa, joka toi maahan kotiviinipakkauksia.
”Testasin, olivatko suomalaiset käyttöohjeet kelvollisia.”
Siitä syntyi kipinä, joka voimistui 90-luvun alussa elämän myllerryksessä.
”Tein viherrakennustöitä, mutta nuoruuden polvivamma alkoi kiukutella. Piti keksiä muuta. Elimäellä ei tarjottu ruokapalveluita ryhmille. Tilausravintola ja viinitila kuulostivat minusta hyvältä yhdistelmältä.”
Hän oli valmistunut puutarhuriksi Lepaan puutarhaoppilaitoksesta, ja sinne hän palasi opiskelemaan viinintuotannon perusteita.
Mustila Viini Oy aloitti toimintansa vuonna 1997. Ensimmäinen tuote, kartanon kummituksen mukaan nimetty Mustan everstin kosto, tuli myyntiin seuraavana vappuna. Tuotteet ovat saaneet monia palkintoja. Tämän vuoden tilaviinikilpailussa Mustila Viini sai kaksi hopeaa ja kaksi pronssia.
”Eräs nelikirjaimisen suomalaisyhtiön edustaja ilmoitti kerran, että kotimaisista raaka-aineista on mahdotonta tehdä täyteläisiä tuotteita. Olisi kiva tavata hänet uudestaan.”
Puoliso menehtyi yllättäen
Maria Tigerstedtin työmatka taittuu kävellen Arboretum Mustilan läpi. Mustila Viinin viinipuoti ja viinitupa ovat Mustila Puutarhan vieressä, toisella puolella puulajipuistoa kuin koti.
Yrittäjä selviytyi tiukoista koronavuosista, mutta nyt häntä hirvittää. ”Ravintolani keittiö toimii maakaasulla, jonka hinta on vuodessa kuusinkertaistunut.”
Koronatukia ei tullut, sillä vertailukausi oli vuoroin liian huono tai liian hyvä.
Huono se oli silloin, kun Maria Tigerstedtin toinen aviomies Martti Junkkari kuoli yllättäen. Oman firman lisäksi leskelle jäi hoidettavaksi miehen putkiliike.
Martti oli ollut koko aikuisikänsä sydänlääkärin potilas. Väsymyksen syytä tutkittiin varjoainekuvauksella, ja tutkimuksen aikana tuli infarkti. Martti siirrettiin teho-osastolle, jossa hän menehtyi. Ilmeni, että sydän oli ollut aivan lopussa.
Siitä on nyt viisi vuotta. Pariskunta ehti olla 26 vuotta yhdessä.
Sovitut työt piti hoitaa vaikka automaattiohjauksella. Surutyötä Tigerstedt teki omissa oloissaan.
”Koti on turvasatama, jonka rauhaan vetäydyn. Työssäni olen paljon esillä, kotona saan olla epäsosiaalinen.”
Kodiksi hän laskee myös kasvimaansa, jota hän on hoitanut lähemmäs neljäkymmentä vuotta. Siellä ovat kasvaneet tykötarpeet niin omalle perheelle kuin ravintolalle.
Raitajuurta, ruusukvitteniä, karhunvatukkaa. On turha luetella, mitä kaikkea Tigerstedt on puutarhassaan kasvattanut. Helpompaa on kysyä, mitä ei.
”Keräkaalia.”
Ruoan alkuperä kiinnostaa
Aloittaessaan viinitilallisena Tigestedt räätälöi tuotteensa sen mukaan, millainen oli Mustilan keskimääräinen vieras 90-luvulla.
”Bussiretkellä oleva reilu seitsemänkymppinen rouva, tottumaton viininkäyttäjä, jolle makea tuote oli helpommin lähestyttävä kuin kuiva.”
Tuotannossa on ollut 16 eri viiniä. Ainoastaan Kartanon Kultainen on jäänyt valikoimista pois, sillä sen raaka-aineista lakka on noussut liian kalliiksi.
Tarjonta laajeni hilloihin ja hyytelöihin. Apuna olivat suvun vanhat reseptit, joita Maria Tigerstedt muokkasi. Sokerin määrää hän vähensi.
”Kuten habituksesta näkyy, rakkaus ruokaan on ollut aina olemassa”, hän naurahtaa. ”Molemmat isoäitini olivat innokkaita liköörien ja hillojen tekijöitä. Itse keittelin harrastuksena ystäville joulusinappia ja aloin tehdä sitäkin myyntiin.”
Asiakkaita on alkanut kiinnostaa raaka-aineen alkuperä. Suurimman osan marjoista Tigerstedt hankkii suoraan sopimusviljelijöiltä ja kotipuutarhoista. Luonnonmarjat – mustikka, karpalo, metsävattu ja puolukka – tulevat tutuilta marjastajilta.
”Ostan marjat aina samana päivänä, kun ne on poimittu, ja tarkastan laadun.”
Ahkerimmat poimijat ovat kahdeksankymppisiä, mutta ilokseen Tigerstedt on havainnut marjastajissa myös orastavaa sukupolvenvaihdosta.
Tuottajien selviytymiskamppailu
Viinipuodin seinällä on kehyksissä tuore kunnianosoitus. Suomen Maaseutumatkailuyrittäjät ry valitsi Mustila Viini Oy:n Vuoden 2022 Kellokkaaksi.
”Olen tunnustuksesta äärimmäisen ylpeä. Yrittäjänä pidän esillä omaa asiaani, mutta samalla puhun herkullisen ja turvallisen suomalaisen ruoan puolesta.”
Maria Tigerstedt on Lähiruoan ystävät ry:n puheenjohtaja. Yhdistys on järjestänyt Elimäellä kolmetoista kertaa Lähiruokamessut, josta on paisunut iso tapahtuma aina syyskuun toisena viikonloppuna.
Lähiruoasta Tigerstedt innostui jo ennen kuin siitä tuli trendikästä. Luonnonmukaisesti omassa kasvimaassa kasvatettu maistui hänestä yksinkertaisesti paremmalta kuin kaupasta haettu.
Koronan ja Ukrainan sodan myötä suomalaisen ruoan tuotanto ja huoltovarmuus ovat nousseet uuteen arvoon.
”Nyt haasteena on se, miten kotimaiset tuottajat selviytyvät. Pandemia on kuluttanut voimavaroja, ja kustannukset ovat nousseet pilviin. Ensimmäistä kertaa olen joutunut miettimään, pysyykö yritykseni pystyssä. Ilman leskeneläkettäni olisin jo pannut pillit pussiin.”
Tigerstedtin mielestä ruokakaupassa kannattaa varmistaa, että ostoskoriin päätyy suomalainen tuote. Hän viittaa laskelmaan, jonka mukaan Suomeen syntyisi 10 000 uutta työpaikkaa, jos jokainen käyttäisi kuukaudessa 30 euroa enemmän kotimaiseen ruokaan.
”Jos maaseutu halutaan pitää elävänä, euro pitää laittaa kiertoon. Tämä koskee varsinkin niitä, joiden tulotasoon pandemia ei ole vaikuttanut. Matkailussa kannattaa suosia kotimaata. Meillä on mielettömän hienoja luontokohteita.”
Neljä lasta, yksi isähahmo
Maria Tigerstedtin ensimmäisestä avioliitosta syntyi kaksi lasta, nykyään yli kolmikymppiset Kennet ja Camilla.
Hänen toisen puolisonsa Martin kanssa näytti epävarmalta, saadaanko yhteisiä lapsia lainkaan. Carl syntyi samana vuonna, kun Mustila Viini aloitti myyntinsä. Kaksi vuotta myöhemmin syntyi kuopus Krista.
”Martti oli isähahmo myös vanhemmille lapsilleni. He eivät muista biologisen isänsä asumista kotona, sillä erotessamme Kennet oli kaksivuotias.”
Kennet ja Carl ovat asuneet Turussa kimppakämpässä. Lokakuusta lähtien Carl on punkannut Mustilassa, sillä hän on tehnyt matemaattisten aineiden opettajan töitä Kotkassa. Kesäksi hän tulee kesätöihin äidin firmaan.
”Vakituinen henkilökunta haihtui koronan myötä. Oli pakko lomauttaa.”
Camillalla on kaksi lasta, ja hän asuu perheineen Tampereella.
Golfammattilaiseksi aikovan Kristan opinahjo on Pohjois-Carolinan yliopisto.
”Krista sai Yhdysvaltojen yliopistoista yli 50 stipenditarjousta. Yksinhuoltajan pennoseni eivät olisi riittäneet tyttären ammattilaisuran tukemiseen.”
Suomessa käydessään Krista majoittuu Mustilan koulun vintille tehdyssä yksiössä. Martti ja Maria ostivat historiallisen hirsirakennuksen Kouvolan kaupungilta, kun koulu oli purku-uhan alla.
”Totesin, että jos en voi kisapäivinä herätä keittämään aamukahvia ennen urheilijaa, meidän pitää asustaa eri osoitteissa. Äidin jääkaappiin ja saunaan Kristalla on kyllä kiinteä yhteys”, Tigerstedt nauraa.
Lapset ovat saaneet syödäkseen oman maan kasviksia; vain esikoinen maistoi vauvana yhden purkillisen valmissosetta.
”Lapseni ovat suvun lapsista ainoita, joilla ei ole ollut ruoka-aineallergioita.”
Maria Tigerstedt
Ikä? 57
Koti? Omakotitalo ja sen pihapiiri Mustilassa Kouvolan Elimäellä
Perhe? Neljä aikuista lasta, kaksi lastenlasta sekä miesystävä, joka asuu omassa huushollissaan
Työ? Viininvalmistusta, asiakaspalvelua, isojen asioiden puolesta puhumista
Harrastukset? Neulominen, lukeminen ja puutarhanhoito
Lempipaikka luonnossa? Metsäpolun viereinen kantarellipaikka
Paras tuoksu metsässä? Syksyinen kostea rahkasammal
Rakkain hirsirakennus? Mustilan vanha puukoulu
Suosikkimarja? Mustikka
Ajankohtaista? Kesän odotus töissä ja kotona
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 5/2022.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
