Pitäisikö ensiharvennus palauttaa metsurityöksi?

Tieto ensiharvennusten kehnosta laadusta ei tullut yllätyksenä. Kun Metsäkeskus tarkasti ensiharvennusten korjuujälkeä Keski-Suomessa, yhdelläkään kohteella jälki ei ollut metsänhoitosuositusten mukaista. Puusto oli hakkuun jälkeen liian harvaa tai ajourat liian leveitä. Peräti 58 prosenttia kohteista oli harvennettu alle lakirajan.

Myös parin edellisvuoden tarkastuksissa vain noin joka kuudes kohde oli hakattu metsänhoitosuositusten mukaisesti.

Tilanne on sama muuallakin. ”Aivan pila”, on mieheni tavannut surkutella hämäläismetsiköiden ensiharvennusjälkeä jo jonkin aikaa. Metsänomistajien tappiot tajuaa suuriksi, sillä ensiharvennuksen kohtalokkaita virheitä ei enää kiertoajan kuluessa korjata.

Jotta puut kasvavat hyvin, ne tarvitsevat kasvutilaa, mutta liika on liikaa. Jokainen ymmärtää, että jos porkkanariviin jää harventajan jäljiltä vain pari kolme porkkanan tainta metrille, syksyn porkkana­sato jää pieneksi.

Ensiharvennus on metsän tärkein ja vaikein hakkuu. Silti se on vain yksi osa hyvän tai heikon metsänhoidon jatkumosta.

Jos metsä on ollut istuttamisen jälkeen 25 vuotta oman onnensa nojassa, pusikossa puikkelehtivaa metsäkonekuskia ei käy kateeksi. Puolen miljoonan euron moto on väärä työkalu myöhästyneeseen taimikonhoitoon. Urakkataksat pakottavat kuskin haalimaan jotakin puuta pinoon asti, vaikka sitten giljotiinikouralla. Tuntihinnoittelu ohjaisi konemiestä ajattelemaan metsän parasta.

Jos taas koneyrittäjä joskus pääsee tekemään ensiharvennuksen viimeisen päälle hoidettuun nuoreen metsään, hänellä voi olla kiusaus paikata aiempia tappioitaan korjaamalla niin paljon puuta kuin ikinä kehtaa. Fiksu metsänomistaja säpsähtää, kun hänelle kerrotaan, että ensiharvennuksesta kertyi tukkiakin. Eihän se vain tarkoita sitä, että leimikosta on kaadettu parhaat puut, jotka olisi ehdottomasti pitänyt jättää varttumaan ja lihomaan päätehakkuuseen asti?

Ensiharvennuksen voi mokata myös niin, että se tehdään joko liian aikaisin tai liian myöhään. Puuston tilanne pitäisi tarkistaa paikan päällä eikä luottaa avoimeen metsävaradataan.

Nyt keskustellaan, tehdäänkö ensiharvennuksia liian isoilla koneilla. Oikeampi kysymys on se, onko niitä järkevää tehdä metsäkoneilla ollenkaan teollisuuden nykyisillä korjuutaksoilla.

Vanhan ajan metsuri jättäisi metsän parempaan kasvukuntoon. Tiedän, ettei metsureita ole jonoksi asti, mutta tässä olisi metsänhoitoyhdistyksillä tilaisuus asiakaslähtöiseen palvelutarjontaan niille, jotka haluavat maksaa laatujäljestä.

Jokaisen kynnelle kykenevän metsänomistajan kannattaa harkita ensiharvennusten tekemistä itse. Siinä voi tienata satojen eurojen tuntipalkan – itselle tai perikunnalle.