

Kauhavan yhteismetsä on ponkaissut metsätalouden kehittämisessä yhteismetsien kärkikaartiin. Siihen on päästy halulla laajentaa metsän tuottopohjaa ja kyvyllä tehdä pitkäjänteistä yhteistyötä.
Pienyrittäjyydestään tunnetulla Etelä-Pohjanmaalla yhteistyö on aina ollut välttämätöntä pienten toimijoiden kesken. Kateus ei täällä tapa, se vie eteenpäin.
Uudenlainen ote yhteismetsän myyntituotteiden kehittämiseen on huomattu laajalti. Kauhavan yhteismetsälle tulee muista yhteismetsistä usein kyselyjä puukkopitäjän toimintatavoista. Kokemuksia ”Kauhavan mallista” myös jaetaan avoimesti.
Kauhavan yhteismetsän hoitokunnan puheenjohtaja Alpo Puro-Aho iloitsee siitä, että paikalliset metsänomistajat ovat lähteneet luomaan yhteismetsää, jolla pystytään parantamaan metsätalouden kannattavuutta.
”Yhteismetsän kasvava pinta-ala tuo monenlaista etua hoidon ja hakkuiden suunnitteluun, kilpailutukseen ja toteutukseen. Iso myyjä saa puulle myös paremman hinnan.”
Kasvun tietä on kuljettu reilut kymmenen vuotta.
”Meillä on edelleen halu kasvaa. Markkinoimme liittymismahdollisuuksia ja ostamme uusia palstoja. Yhteydenottoja tulee, ja näkymä on tältä osin valoisa.”
Puro-Aho kuitenkin muistuttaa, että ratkaisua yhteismetsään liittymisestä pitää usein kypsytellä. Tunnepitoiset päätökset ottavat oman aikansa.
Koko yhteismetsän pinta-alalle on haettu PEFC- ja FSC-sertifikaatit. Lisäksi koko pinta-ala on luomusertifioitu.
Yhteismetsän sihteeri Arto Valkama tietää, että luomusertifioiduille luonnontuotteille on kysyntää. Päivätyönsä hän tekee Suomen metsäkeskuksen projektipäällikkönä. Metsätalouden kehittämishankkeet ja pohjalaiset yritykset ovat hänelle tuttuja.
”Työn kautta tunnen metsästä saatavien luonnontuotteiden kauppaa. Niille on olemassa kysyntää meillä ja maailmalla, mutta ongelmana on tukkuportaan puuttuminen.”
Valkama ottaa esimerkiksi männyn kuoren. Lopputuotteen käyttäjät haluaisivat männyn kuoresta valmiiksi jalostettua uutetta, eivät kuorikasoja ovensa eteen.
”Tarvitsemme tukkuportaan yrityksiä, jotka jalostavat raaka-aineen loppukäyttäjille sopivaan muotoon. Luonnontuotteiden toimiva kaupallinen hyödyntäminen edellyttäisi sitä, että saisimme luotua Suomeen tällaisen jalostavan tukkuportaan.”

Kauhavan yhteismetsä tutkii, mitä muuta metsästä voisi myydä kuin tukkia, kuitu- ja energiapuuta. Apuna ovat olleet Valkaman yhteydet yritysmaailmaan.
”Luonnontuotteiden valmistajat kyselivät, mistä saisivat kuusenkerkkiä. Myös männyn kuorta kysyttiin. Kun tuottajia ei löytynyt, ehdotin että yhteismetsä voisi lähteä kokeilijaksi”, Valkama kertoo.
Yhteismetsä keräsi 16 hehtaarin taimikosta koeluontoisesti 760 kiloa kuusenkerkkiä.
Projektin tarkoituksena oli opetella ja kehittää tuotantoprosessi toimivaksi.
”Keruualueen kuusentaimikko oli taimiaineksen jalostuksen takia liian vähäoksainen”, Valkama naurahtaa.
”Mutta nyt tiedämme, miten prosessi pitää hoitaa.”
Kerkkiä voidaan kerätä jopa 500–800 kiloa hehtaarilta.
”Yhden puun kerkistä korkeintaan kaksi kolmasosaa voi kerätä pois. Hyvällä toteutuksella tällainenkin tuotanto voi olla kannattavaa.”
Männyn kuorta Kauhavan yhteismetsä on kerännyt jo kolmesti. Koneen on kehittänyt paikallinen yrittäjä vanhan kuorintakoneen pohjalta. Mäntykuitua on kuorittu yhteensä 1 180 kiintomottia. Kuorittu runkopuu on myyty kuiduksi ja energiapuuksi ja kuori säkeissä jalostettavaksi.
Kuoren keruulle talvi on paras ajankohta. Kasvukaudella kuorta irtoaa korjuussa, mikä heikentää tulosta.
Luomukuoren myynti on osoittautunut kannattavaksi. Mäntykuitupuulle on saatu tällä tavalla parempi hinta.
”Kuorittu luomukuori jalostetaan ensin uutteeksi ja sen jälkeen terveystuotteiksi”, Valkama kertoo.

Viime kesänä yhteismetsä lähti kokeilemaan pakurikäävän kasvatusta yhteistyössä Kääpä Forestin kanssa.
Yhteismetsän kuvioilta löytyi runsaan hehtaarin kokoinen pellonpohja, joka kasvaa hieskoivua. Tukkia ei pahemmin ole luvassa, joten kohde tuntui sopivalta pakuriymppien istutukseen. Koivujen kylkeen porattiin reikiä, joihin ympit istutettiin.
Pakurikäävän kasvatus kestää kymmenen vuotta tai hiukan enemmän. Yhteistyökumppani Kääpä Forest antaa takuun onnistumiselle. Perinteisenä terveystuotteena suosittua pakuria käytetään muun muassa teenä.
Pakurin viljely lahottaa koivut. Siitä on se hyöty, että FSC-sertifikaatin edellyttämä lahopuun määrä lisääntyy.
”Luonto hyötyy lahopuusta. Siinä elää lajeja, joita hoidetuissa talousmetsissä ei niin esiinny. Näin luonnon monimuotoisuus yhteismetsässä lisääntyy”, Alpo Puro-Aho sanoo.
Kauhavan yhteismetsän tavoitteena on kannattava ja kestävä metsätalous. Lahopuutakin voidaan tuottaa, jollei se ole ristiriidassa muiden tavoitteiden kanssa.
Metsän vuotuinen tuotto on ollut Etelä-Pohjanmaan korkeudella normaali 4–4,5 prosenttia, kun yhteismetsän osakkailleen jakama tuotto ja arvonnousu lasketaan mukaan.
Toistaiseksi luonnontuotteiden kaupassa on ollut kyse vasta tuotantoprosessien opettelusta. Se on panostusta tulevaisuutta ja rutinoidumpaa luonnontuotteiden kauppaa varten.
”Sertifikaatit ovat meille myös imagojuttu. Pyrimme laajentumaan ja uskomme, että mielikuva luonnon monimuotoisuutta arvostavasta Kauhavan yhteismetsästä edistää tavoitteitamme”, Puro-Aho sanoo.
Keinovalikoimassa ovat sopivissa kohteissa myös jatkuva kasvatus, kaistalehakkuut ja pienaukot.
Yhteismetsän mailla on 17 hehtaarin kokoinen entinen turvetuotantoalue, joka on metsitetty hiilinieluksi ja tuhkalannoitettu. Parilla vanhalla peltopohjalla kasvaa laatuharvennettua tervaleppää.
Yhteismetsän alueella on 16 Metso-kohdetta ja monia muita sertifiointien mukaisia, metsänkäyttöä rajoittavia kohteita.
Vuotuinen hakkuusuunnite on tällä hetkellä noin 5 400 kiintokuutiota. Viimeksi koko puumäärä myytiin kerralla, mutta kauppoja on tehty myös pienemmissä erissä.

Kauhavan yhteismetsän hoitokuntaan kuuluu viisi varsinaista jäsentä ja viisi varajäsentä. Puro-Aho ja Valkama kehuvat hoitokunnan jäseniä aktiivisiksi. Ylintä päätösvaltaa käyttää osakaskunnan kokous.
Päätöksiä ohjaa yhteismetsälaki. Sen lisäksi toimitaan Kauhavan yhteismetsän ohjesäännön ja kehittämissuunnitelman raameissa. Säännöille on haettu hyväksyntä Metsäkeskukselta.
Puro-Aho muistuttaa, että sukujen yhteismetsiä perustettaessa on tärkeää laatia kattavat säännöt isojen yhteismetsien tapaan. Sillä ehkäistään ongelmia tulevaisuudessa esimerkiksi pitkäaikaisen vetäjän vaihtuessa.
”Kuolinpesille metsän liittäminen yhteismetsään on yksi keino välttyä perikunnan jäsenten mahdollisilta erimielisyyksiltä. Toiminta on meillä tasaista ja sujuu hyvässä hengessä.”
Yhteismetsä tarjoaa osakkaille Puro-Ahon mukaan monia etuja. Valtio edistää yhteismetsien muodostumista veroporkkanalla. Yhteismetsä maksaa puunmyyntituloistaan veroa vain 26,5 prosenttia, tosin hallinnon kulut syövät hieman veroetua.
Koko tuo kilpailuetua puukaupassa ja hoitotöiden teettämisessä. Kauhavan yhteismetsän hoitotyöt tekee Metsänhoitoyhdistys Keskipohja.
Hyönteisten, myyrien, hirvieläinten, sienten, metsäpalon, myrskyn tai muiden tuhojen iskiessä riski jakautuu koko osakaskunnalle.
”Ja sitten on vielä se tärkeä asia, että yhteismetsän maksamat yhteisöverotulot jäävät esimerkiksi meidän tapauksessa tänne Kauhavalle.”
Metsien liittämisellä yhteismetsään voi auttaa yhteismetsän kotikuntaa selviytymään paremmin maaseudun murroksessa. Joillekin etämetsänomistajille se voi merkitä tukea omalle syntymäkunnalle ja yhteyden säilyttämistä omiin juuriin.
Vuonna 2011 perustettu Kauhavan yhteismetsä oli ensimmäinen uudenmuotoinen, koko kunnan alueen käsittävä yhteismetsä. Kuka tahansa voi liittää metsänsä siihen yhteismetsän osuuksia vastaan.
Etelä-Pohjanmaalla on seitsemän tällä tavalla muodostettua yhteismetsää. Lisäksi siellä on aikanaan siirtokarjalaisille perustettuja yhteismetsiä sekä uudempia sukujen yhteismetsiä.
Kauhavan yhteismetsän pinta-ala on nyt 1 950 hehtaaria, ja siihen kuuluu 101 osakasta. Myös Kauhavan kaupunki on siinä mukana.
Metsänomistajat voivat liittää omia metsiään yhteismetsään, ja yhteismetsä voi myös ostaa metsäpalstoja. Metsää ostettaessa osakkaat voivat sijoittaa uutta pääomaa osuuksia vastaan.
Kauhavan yhteismetsä on laajentunut myös lähialueille. Lapualla, Vöyrillä ja Kuortaneella on yksi osakastila, Lappajärvellä ja Seinäjoella kaksi tilaa.
Yhteismetsä voi myydä pieniä erillisiä palstoja; edellytyksenä tähän on alkuperäisen omistajan lupa. Toistaiseksi on myyty muutamia palstoja. Metsäpalstoja voidaan myös vaihtaa toisiin.
Kaikkiaan Suomessa oli vuoden alussa 594 yhteismetsää, joiden pinta-ala oli 756 000 hehtaaria. Se on noin kuusi prosenttia Suomen yksityismetsien pinta-alasta.
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 9/2023.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
