Kirsti Rytilä on Päijänteen metsänhoitoyhdistyksen jäsen ja pitää aktiivisesti yhteyttä metsäneuvojaansa Tiina Riihiahoon. ”Aina on jotain hoitotöitä joko omalla tai yhtymän palstalla.” Kuva: Hanne Manelius
Kirsti Rytilä haluaa luovuttaa metsänsä hyvässä kunnossa seuraavalle sukupolvelle – ”Metsä on tavallaan lainassa lapsiltani”
Kirsti Rytilä rakastui metsään jo lapsena kesämökin metsäpoluilla kulkiessaan. Hänelle on tärkeää, että perintömetsä siirtyy eteenpäin terveenä ja elinvoimaisena.Tilaajalle
Tammikuinen metsä on hämyinen, vaikka on keskipäivä. Lämpömittari näyttää neljää lämpöastetta, mutta navakka tuuli tekee säästä kirpeän ja saa Päijänteen pinnan väreilemään.
”Vesi on nyt onneksi korkealla. Edelliset kesät olivat todella kuivia”, Kirsti Rytilä sanoo.
Kirsti ja Tapio Rytilä ovat tulleet kotoaan Espoosta Kirstin omistamalle Kotalahden metsätilalle Jämsään tapaamaan metsäneuvojaansa Tiina Riihiahoa. Rytilät ja Riihiaho pitävät yhteyttä säännöllisesti ja suunnittelevat yhdessä tilan tulevia hoito- ja hakkuutöitä.
Kirsti Rytilän äidin puolen suku on kotoisin Jämsästä, Karhalan kartanosta. Vanhempien kuoltua tilan metsät siirtyivät Kirstin ja tämän veljen sekä heidän lastensa omistukseen.
”Oikeastaan olen jo toisessa polvessa kaupunkilaismetsänomistaja. Isäni oli radanrakennusinsinööri, ja perheemme muutti paikkakunnalta toiseen hänen työnsä perässä”, Kirsti Rytilä kertoo.
Vaikka perhe ei isän työuran aikana asunut Karhalassa, isä piti huolen siitä, että tilan metsät hoidettiin hyvin. Yhteys metsään säilyi vahvana, kun perheen kesämökki 1960-luvulla rakennettiin Päijänteen rantaan.
”Isä tykkäsi kulkea metsässä, ja minä kuljin hänen kannoillaan. Niiltä ajoilta varmaan tarttui rakkaus metsään.”
Vasta myöhemmin Kirsti Rytilä huomasi, että vaikka isä otti hänet aina mielellään mukaansa metsään, hän ei koskaan neuvonut, miten metsää pitäisi hoitaa.
”Joten seuraavaksi ryhdyin kulkemaan metsässä metsäneuvojan kannoilla. Ja jo rupesin saamaan oppia”, Kirsti Rytilä naurahtaa.
Kirsti ja Tapio Rytilä jäivät eläkkeelle kolme vuotta sitten. Eläkkeellä Kirstin kiinnostus metsää kohtaan on syventynyt entisestään.
”Luen kaikki mahdolliset metsälehdet ja sitten ahdistelen Tiinaa kysymyksilläni.”
Ylitiheä metsä on harvennettava varoen
Metsänpohjaa peittää tasainen sammalmatto, joka vaimentaa askelten äänet. Tiheässä kasvavat kuuset ja männyt kurottavat latvuksiaan taivasta kohti. Metsän läpi johtaa polku, joka päättyy niemen kärkeen Rytilöiden kesämökin pihaan.
Kirsti Rytilä halusi suojella polun ympäristöä, mutta viime aikoina hän on miettinyt, olisiko puiden hyvä saada lisää tilaa ympärilleen. Tiina Riihiahon mukaan metsä hyötyisi varovaisesta harvennuksesta.
”Tämä metsä on todennäköisesti syntynyt luontaisesti, eikä sitä ole harvennettu aiemmin. Puusto ei näytä vanhalta, mutta iän arvioimista vaikeuttaa se, että metsä on kasvanut ylitiheässä.”
Liian tiheän kasvuasennon vuoksi puiden alaoksat ovat kuolleet valon puutteeseen niin, että elävää latvusta on jäljellä enää tupsu puun latvassa. Kun elävää latvusta ei ole riittävästi, puun kasvu hidastuu.
Harvennuksen jälkeen myös alaoksat saavat valoa. Vähän kerrassaan elävän latvuksen osuus lisääntyy ja puun kasvu elpyy. Harvennus pitää kuitenkin tehdä taiten, sillä etenkin kuuset ovat tiheässä kasvettuaan alttiita lumi- ja myrskytuhoille.
Mökkipolkua ympäröivä metsä on saanut kasvaa luonnontilaisena. Tiheä kasvuasento on johtanut siihen, että puiden latvukset ovat supistuneet. Kuva: Hanne ManeliusKuusta ja mäntyä samalle uudistusalalle
Suuri lintu lähtee lentoon latvuksista, mutta se katoaa metsään ennen kuin kukaan ehtii tunnistaa sitä. ”Olisiko ollut metso”, Tiina Riihiaho arvelee.
Lintujen lisäksi monet muutkin eläimet viihtyvät Kotalahden tilan metsissä.
”Olemme nähneet myös kettupoikueen, ja naapuri näki viime kesänä karhuemon pentunsa kanssa. Pentu oli tiellä ja emo istui penkalla. Hirviin täällä törmää harva se viikko”, Tapio Rytilä sanoo.
Tiina Riihiaho kertoo, että alueen hirvikanta on jo niin tiheä, että se vaikeuttaa metsänviljelyä. Esimerkiksi koivua ei kannatta istuttaa, sillä taimet päätyisivät joka tapauksessa hirvien suuhun.
Viimeisimmät hakkuut Kotalahden metsissä tehtiin syyskesällä. Uudistusala on muokattu, ja se viljellään tulevana keväänä.
”Keskustelimme siitä, mikä muokkausmenetelmä olisi paras mahdollinen, ja päädyimme maastoa säästävään kääntömätästykseen”, Kirsti Rytilä kertoo.
Alueelle on tarkoitus istuttaa kuusta, ja hieman karummat reuna-alueet kylvetään männylle. Koivua todennäköisesti tulee sekaan luontaisesti. Sapluuna on sama, jota Kotalahden metsätilalla on jo aiemmin onnistuneesti käytetty kuusikoiden uudistamisessa.
Kuusi ei maistu hirville niin hyvin kuin koivu ja mänty, mikä on osaltaan johtanut siihen, että suurin osa uudistusaloista nykyään viljellään kuuselle. Yksipuolinen yhden puulajin viljely on kuitenkin riskialtista, sillä kuusi on altis esimerkiksi kuivuudelle ja siitä johtuville kirjanpainajatuhoille.
Tiina Riihiahon mukaan yksipuolisesta kuusen viljelystä on viime aikoina siirrytty pienipiirteisempään ja uudistusalan ravinteisuusvaihtelut paremmin huomioon ottavaan suuntaan.
Rytilät hoitavat kesämökin pihatyöt polttopuu- ja risusavottoineen itse. Muista metsänhoitotöistä huolehtii luottometsuri. Kuva: Hanne ManeliusSukupolvenvaihdos suunnitelmissa
Uudistusalan reunalta maasto nousee jyrkästi ja muuttuu kallioiseksi. Kirsti Rytilä kertoo, että kallion laella on jääkauden jälkeensä jättämiä kivimuodostelmia.
”Se on todella kaunis paikka, jota olisi sääli käsitellä. Mietin, voisiko sitä tarjota Metsoon.”
Metso on yksityisille metsänomistajille suunnattu vapaaehtoinen ohjelma, jonka kautta maanomistaja voi korvausta vastaan suojella metsänsä luontoarvoja. Tiina Riihiaho lupaa selvittää, täyttääkö alue Metso-ohjelman kriteerit.
Kirsti Rytilälle metsä on kuin lahja, jonka hän on saanut edelliseltä sukupolvelta ja jonka hän haluaa hoitaa hyvin ja luovuttaa lapsilleen ja lapsenlapsilleen terveenä ja elinvoimaisena.
”Metsä on tavallaan lainassa lapsiltani.”
Kirsti Rytilä kertoo, että he miettivät parhaillaan veljensä kanssa, mikä olisi järkevin tapa siirtää metsäomaisuus heiltä ja heidän lapsiltaan edelleen lapsenlapsille niin, etteivät metsät pirstaloituisi. Oman Kotalahden metsätilansa lisäksi Kirstillä on veljensä kanssa yhteinen metsäyhtymä, ja lisäksi Kirstin ja veljen yhteensä neljällä lapsella on oma metsäyhtymänsä.
”Seuraavassa sukupolvessa serkuksia on jo yhdeksän. Olisiko omistusmuotona yhä metsäyhtymät, vai kannattaisiko omistusmuoto muuttaa yhteismetsäksi?”
Toinen kysymys on se, miten saada nuoremmat sukupolvet kiinnostumaan metsänhoidosta. Kirsti ja Tapio Rytilä uskovat, että metsään pitää ensin tutustua, jotta siitä voi kiinnostua.
”Kun aikanaan kävin Parkanossa yhteiskoulua, meillä oli lauantaisin viimeinen tunti metsäoppia. Minusta se oli mielenkiintoista, ja meidän luokalta taisi valmistua ainakin kaksi metsänhoitajaa. Mutta en ole kuullut aikoihin, että koulussa olisi metsäoppia”, Tapio Rytilä sanoo.
Tiina Riihiaho huomauttaa, että yksi tapa tarjota nuoremmille sukupolville kosketus metsään voisi olla metsänhoitoyhdistyksen järjestämä metsäretkipäivä, jossa tilan metsiin tutustutaan yhdessä metsäneuvojan kanssa.
Metsäkeskustelu ihmetyttää
Viime kuukausina Suomen metsien käytöstä on käyty kiivasta keskustelua. Rytilät ovat seuranneet keskustelua tarkkaan: Kirsti Rytilä hämmästyneenä, Tapio Rytilä osin huvittuneena.
”Vaikuttaa siltä, että keskustelevat osapuolet eivät ole tasapainossa. Keskustelussa pelataan aika paljon tunteilla, ja tunteissahan skaalaa riittää”, Tapio Rytilä sanoo.
”Meillä jo lainsäädäntö edellyttää, että metsiä hoidetaan moneen muuhun maahan verrattuna hienosti. Ja jos sitten EU:sta lyödään sellaiset laskelmat, että metsän hiilinielu ei olekaan nielu vaan päästö, niin kyllä se hämmästyttää. Tuntuu, että tässä ollaan kaatamassa koko ilmastoahdistusta metsien niskaan”, Kirsti Rytilä jatkaa.
Metsäkäynnin lopuksi Rytilät ja Riihiaho sopivat vielä seuraavasta tapaamisesta. Metsäveroilmoituksen jättöpäivä lähenee, ja sitä ennen pitää yhdessä käydä läpi tarvittavat paperit.
Ennen kuin kotimatka alkaa, Rytilät päättävät ryhtyä hetkeksi risusavottaan. Metsuri kävi syksyllä raivaamassa mökin läheisyydessä, ja hänen jäljiltään maastossa on mukavasti polttopuuksi soveltuvaa rankaa.
Tapio Rytilä nykäisee Stihlin käynnistysnarusta, ja kohta rantametsästä kantautuu moottorisahan pärinä.
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 1/2020.
Kirstin vinkit
- Tukeudu metsäasioissa ammattilaisiin mutta käytä myös omaa päätäsi.
- Metsänhoito ei ole rakettitiedettä, eikä kaikkea tarvitse osata. Kysy!
- Mieti sukupolvenvaihdokseen liittyvät omistusjärjestelyt hyvissä ajoin.
- Muista, että pahinta on se, jos metsä jää heitteille.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
