Supikoirien harventaminenosoittautunut vaikeaksi

Supikoirakannan kurissapito ja harventaminen on vaikeaa. Suuresta metsästyspaineesta ja lukuisista pienpetokampanjoista huolimatta saalis on kasvanut jatkuvasti, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkija Kaarina Kauhala ja puolalainen tutkija Rafa Kowalczyk toteavat.

Suomessa noin puolet supikoirien syyskannasta metsästetään joka vuosi. Saalis on lähes kolminkertaistunut 20 vuodessa.

Vuoden 2011 supikoirasaalis oli lähes 170 000, kahta vuotta aiemmin yli 170 000. Suunnilleen yhtä paljon saalistetaan metsäjäniksiä.

Myös esimerkiksi Saksassa supikoirasaalis on kasvanut hurjasti 1990-luvun puolivälin jälkeen. Saksassa saalistetaan jo noin 30 000 supikoiraa vuodessa.

Itä-Aasiasta kotoisin oleva supikoira on Euroopassa vieraslaji. Se on levinnyt jo laajalle alueelle Pohjois-, Itä- ja Keski-Eurooppaan ja jatkaa leviämistään länteen ja etelään.

Kauhalan ja Kowalczykin mukaan supikoiran nopean levittäytymisen syitä ovat sopeutuvuus, vaellukset ja suuri lisääntymisteho.

Supikoira syö kaikkea, minkä suinkin löytää ja kiinni saa.

Monin paikoin Euroopassa pikkunisäkkäät ovat supikoiran pääravintoa. Peto saalistaa myös lintuja, matelijoita, sammakoita ja kaloja. Lisäksi se syö selkärangattomia, kasveja ja raatoja.

Talven alkuun mennessä supikoira kerää tukevat rasvavarastot ja nukkuu niiden turvin talven yli. Supikoira lähes kaksinkertaistaa painonsa kesän ja syksyn aikana.

Aikuiset lihovat maksimipainoonsa usein jo lokakuussa. Nuoret ovat paksuimmillaan kuukautta tai kahta myöhemmin.

Supikoira on ainoa talviunta nukkuva koiraeläin. Useimmat supikoirat nukkuvat, kun lämpötila on alle 10 astetta, lunta yli 35 senttiä ja päivän pituus alle 7 tuntia.

Supikoira voi herätä talviunesta useita kertoja ja vaihtaa pesää.

Monen supikoiran talvikortteeri on mäyrän kaivamassa luolassa. Samassa luolassa voi nukkua myös mäyrä.

Noin puolet nuorista supikoirista jää alle viiden kilometrin päähän syntymäreviiriltään. Jotkin voivat vaeltaa kymmeniä kilometrejä, jalkavimmat jopa 150 kilometriä.

Aikuisten vaellukset voivat olla tosi pitkiä. Yksi gps-pannalla varustettu aikuinen uros kulki muutamassa kuukaudessa Ruotsista Pohjois-Norjaan 650 kilometrin matkan.

Supikoira suosii avoimia ja kosteita paikkoja, joissa on runsas aluskasvillisuus. Nuorehkot lehti- ja sekametsät, pellot ja rannat ovat supikoiran mieleen.

Vaihtelevassa maisemassa supikoiran elinpiiri on vain noin sata hehtaaria. Parhailla elinpiireillä voi olla kaksi aikuista supikoiraa neliökilometrillä. Yhtenäisillä metsäalueilla tiheys on vain 0,5–0,7 aikuista neliökilometrillä.

Supikoiraa pidetään riistantuholaisena. Kauhalan ja Kowalczykin mielestä varmaa tieteellistä näyttöä tästä ei ole.

Ravintotutkimusten mukaan lähes kaikki supikoiran syömät linnut ovat varpuslintuja, riistalintujen osuus on vain muutama prosentti.

Tervettä aikuista riistalintua supikoira tuskin saa kiinni. Löytämänsä munapesän se todennäköisesti tuhoaa.

Latviassa tehdyissä kokeissa supikoira tuhosi vain 0,3 prosenttia kosteikkoalueen vesilintujen pesistä. Saarissa ja luodoilla pesivissä lintukolonioissa supikoira voi saada pahaa jälkeä aikaan.

Suotuisilla alueilla supikoiran keskimääräinen pentuekoko on 8–10 jälkeläistä. Yksivuotiaat eläimet tuottavat suurimman osan pennuista, vaikka nuorten aikuisten pentuekoko on pienempi kuin vanhojen.

Nuoria eläimiä on populaatiossa eniten. Supikoira tulee sukukypsäksi jo kymmenen kuukauden iässä.

Tautien ja loisten levittäjänä supikoira lienee nisäkkäistämme tehokkain.

Suomessa 1980-luvun lopulla puhjenneen metsäraivotautiepidemian pahikseksi on tarjottu supikoiraa.

Supikoira on raivotaudin pääisäntä alueilla, joilla sen tiheys on kettutiheyttä suurempi. Näin on esimerkiksi Suomessa.

Raivotautisia supikoiria on tavattu myös Baltiassa, Venäjällä, Valko-Venäjällä, Ukrainassa ja Puolassa.

Ihmisellekin vaarallisen myyräekinokokin levittäjänä supikoiran merkitys kasvaa. Loista tavataan Keski-Euroopan lisäksi jo Virossa ja Ruotsissa.

Supikoirista löytyvät kaikki meillä tavattavat trikiinilajit. Supikoira levittää myös kapia.

REIJO VESTERINEN

Avaa artikkelin PDF