Omalla metsätilallani siirtyminen jatkuvaan kasvatukseen on vasta aluillaan. Sen jo uskallan sanoa, että tämä on metsänomistajalle aiempaa monin verroin kiinnostavampaa, Mikko Koskela sanoo. Kuva: Kai Tirkkonen
Tukin ja kuitupuun hintaero vei jatkuvan kasvatuksen tielle – ”Tuntuu mukavalta jättää pojilleni oikeita metsiä, joista voi saada hakkuutuloa piankin"
Vähäiset kustannukset ja säännöllinen tuotto houkuttelevat metsänomistajaa.Tilaajalle
”Jatkuvan kasvatuksen hakkuussa on hyötyä siitä, että koneen koura ulottuu kauas ja puun kaatosuunta voidaan hallita, jotta alikasvos selviää vaurioitumatta”, kertoo hakkuukoneen puikoissa istuva Osmo Palosaari Metsäsuunnittelu Hollannista. Kuva: Kai TirkkonenKolmisen vuotta sitten oululainen metsänomistaja Mikko Koskela päätti, ettei hänen metsissään tehdä enää avohakkuita.
Hän ei ole ajatustensa kanssa yksin. Luonnonvarakeskuksen Metsänomistaja 2020 -julkaisun mukaan 57 prosenttia suomalaisista metsänomistajista on päättänyt siirtää metsänsä kokonaan tai osittain jatkuvan kasvatuksen malliin.
Oulun seudun metsänhoitoyhdistyksen valtuuston puheenjohtajana toimivan Koskelan kiinnostus jatkuvaan kasvatukseen alkoi jo 2000-luvun alussa, kun hän istui ensimmäistä kautta valtuustossa. Tukin ja kuitupuun hinnat erkanivat yhä enemmän toisistaan.
"Kyselin kaikilta, eikö nyt pitäisi metsiä käsitellä ja korjata eri tavalla, kun kuitupuun hinta on olematon, ja tukin hinta monin verroin sitä korkeampi. Kukaan ei osannut tai halunnut vastata kysymykseeni. Silloin toki elettiin erilaisen lainsäädännön aikaakin", Koskela kertoo.
"Noina vuosina tapahtui myös kuitupuun ostajien suuri hintakartelli, jossa menetin paljon hakkuutuloja sovittujen polkuhintojen vuoksi."
Koskela alkoi tutustua jatkuvan kasvatuksen malliin ja alan tutkimuksiin.
"Tutkimusraportteja ja niistä koottuja kirjoja luettuani sain ymmärtää, että vaikka maa kasvaisi vähemmän puuta, olisi tukin osuus suurempi, ja koko toiminnasta koituisi selkeästi pienemmät kulut", hän toteaa.
Jatkuva kasvatus kannattaa aloittaa mahdollisimman nuoressa metsässä, jolloin voidaan hyödyntää alikasvos mahdollisimman hyvin, metsätalousinsinöörejä kouluttava Kari Pasanen sanoo. Kuva: Kai TirkkonenLapin ammattikorkeakoulun lehtorin Kari Pasasen mukaan jatkuvalla kasvatuksella voi päästä yhtä hyvään tuottoon kuin perinteisellä jaksollisella kasvatuksella, johon kuuluu avohakkuu.
"Mitä karummille maille mennään, sitä paremmin jatkuva kasvatus kannattaa verrattuna investointeja vaativaan jaksolliseen kasvatukseen", Pasanen sanoo. Uudistamiskustannukset ja heikkotuottoinen ensiharvennus vältetään.
Jatkuvan kasvatuksen hakkuissa korjuu on hitaampaa kuin jaksollisessa kasvatuksessa, sillä poistettavia puita pitää valikoida huolellisesti ja jäljelle jäävää puustoa varoa. Pasasen mukaan suuri tukkiosuus hakkuissa kompensoi kuitenkin osittain korjuukustannusten nousua.
Keskiviikkona median edustajat, metsäammattilaiset ja alan opiskelijat pääsivät seuraamaan yläharvennusta Koskelan metsätilalla Utajärven Karvasjärvellä.
Käsiteltävänä oli tuoreen kankaan mäntyvaltainen sekametsä, jossa on kuusialikasvos. Puustoa oli ennen hakkuuta noin 250 kuutiota hehtaarilla. Puuta poistettiin noin 150 kuutiota hehtaarilta.
Koskelan leimikon tietoja käytetään Lapin ammattikorkeakoulun opinnäytetyössä. Lehtori Pasasen mukaan tarkoitus on vertailla simuloinnein useita eri hakkuvaihtoehtoja.
Esimerkiksi yhdessä vaihtoehdossa avohakkuu tehdään heti, toisessa ensin harvennus ja vasta kymmenen vuoden päästä avohakkuu. Kolmas vaihtoehto on kolme jatkuvaan kasvatukseen tähtäävää yläharvennusta 15 vuoden välein.
Jatkuva kasvatus vaatii metsäammattilaisilta erilaista osaamista kuin jaksollisen metsätalouden harvennus- ja päätehakkuut. Hakkuun onnistuminen riippuu pitkälti metsäkoneenkuljettajan osaamisesta.Koskelan vaakakupissa painoi myös huoli lähivesistöistä.
"Metsätilani piirissä on tuttuja järviä, jokia ja ojia, joihin minun avohakkuideni jälkeen on valunut ravinteita ja humusta", agronomitaustainen Koskela toteaa.
"Huuhtoutuneet ravinteet ovat pois puutilistäni, koska niillä olisi voitu kasvattaa tukkia paksummaksi metsässä. Toivon, että metsämaan niukat ravinteet tulisivat myytäväksi metsästä ulos mahdollisimman kovalla hinnalla eli järeänä tukkina."
Hän haluaa myös vähentää hirvi-, myrsky- ja lumituhojen riskiä. Yksi tärkeimmistä syistä on kuitenkin vastuu tuleville sukupolville.
”Tuntuu mukavalta jättää pojilleni oikeita metsiä, joista voi saada hakkuutuloa piankin. Aukoista ja taimikoista tulisi vain kustannuksia seuraavat 30–50 vuotta”, Koskela sanoo.
Metsänomistaja 2020 -tutkimuksen mukaan suomalaisista metsänomistajista jatkuvaa kasvatusta toteutti kaikissa metsissään 14 prosenttia ja osassa metsistään 43 prosenttia.
”Metsänomistajat kaipaavat tietoa jatkuvan kasvatuksen menetelmästä ja käytännön esimerkkejä hakkuiden toteutuksesta", Metsän jatkuvan kasvatuksen yhdistys Silva ry:n toiminnanjohtaja Annukka Valkeapää toteaa.
Yhdistys järjesti hakkuunäytöksen yhdessä hakkuun toteuttaneen Metsäsuunnittelu Hollannin kanssa.
Jatkuva kasvatus
- Jatkuvan kasvatuksen metsä pysyy jatkuvasti puustoisena eikä käy läpi avohakkuuta ja taimikkovaihetta.
- Metsästä korjataan pääasiassa vain isoja puita ja annetaan tilaa pienemmille puille, joiden arvo kasvaa nopeasti.
- Hakkuutapoja ovat poimintahakkuut yläharvennusperiaatteella ja pienaukkohakkuut.
- Metsä uudistuu luontaisesti. Näin metsänomistaja välttää myös kalliit uudistamiskustannukset, kuten maanmuokkauksen, taimien istutuksen ja kunnostusojituksen.
- Hakkuutulot ajoittuvat ajallisesti tasaisemmin kuin jaksollisessa kasvatuksessa.
- Metsän jatkuvan kasvatuksen yhdistys Silva ry edistää jatkuvan kasvatuksen käyttöä metsien käsittelyssä.
- Yhdistys perustettiin vuonna 2019 ja sillä on noin sata jäsentä.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
