Isomäki: Perunanvarsista voi tehdä vaatekuitua – keksintö tekee ongelmajätteestä rahanarvoista tavaraa

YK-järjestöjen, Euroopan unionin ja Maailmanpankin uuden arvion mukaan vaateteollisuuden osuus ilmastoa lämmittävistä päästöistä on luultua suurempi. Peräti 10 prosenttia kaikista ihmisen hiilidioksidipäästöistä saattaa aiheutua vaatteiden tuotannosta. Halpamuoti­teollisuus on saanut paljon ihmisiä ostamaan aiempaa suurempia määriä vaatteita, ja 70 prosenttia kaikista maailman vaatekuiduista valmistetaan nykyään öljystä.

Paras ratkaisu ongelmaan olisi siirtyä puusta valmistettuihin vaatteisiin. Suomalaiset ja ruotsalaiset metsäyhtiöt ovat johtaneet uusien, laadukkaiden ja aiempaa ekologisempien puupohjaisten vaatekuitujen kehittämistä. Ne eivät kuitenkaan ole vielä onnistuneet käynnistämään asiassa suurta maailmanlaajuista vallankumousta, kahdesta syystä.

Euroopan unionin politiikka on viime vuosiin asti kieltänyt valtioiden ja yksityisten yritysten suurisuuntaisen yhteistyön, eivätkä yhtiöiden omat rahkeet ole nykyisessä taloustilanteessa riittäneet uusien maailmanlaajuisten teollisuudenalojen luomiseen.

Lisäksi ympäristöjärjestöjen voimakas vastustus on vähentänyt projektin houkuttelevuutta. Ympäristöjärjestöt ovat pelänneet, että puupohjaisten vaatekuitujen tuotanto johtaisi metsien liian tehokkaaseen käyttöön.

Brittiläinen startup-yhtiö nimeltä Fibe on nyt kehittänyt jotakin, mikä saattaa hälventää aiheeseen liittyviä pelkoja. Huhtikuussa Fibe lanseerasi markkinoille maailman ensimmäisen osittain perunanvarsista valmistetun vaatelangan.

Fiben mukaan perunanvarsien kuitu muistuttaa ominaisuuksiltaan puuvillaa ja siitä on mahdollista tehdä erittäin hienoja vaatteita. Fibe ei kuitenkaan vielä pysty valmistamaan pelkistä perunanvarsista tehtyä lankaa, vaan sen materiaalissa on 25 prosenttia perunanvartta ja 75 prosenttia puuvillaa.

Jos keksintö tekee perunanvarsista rahanarvoista tavaraa, siitä voi jatkossa olla paljon iloa maanviljelijöille. Nykyään perunanvarret ovat eräänlaista ongelmajätettä. Koska ne ovat myrkyllisiä, niitä ei voi esimerkiksi syöttää karjalle.

Fiben mukaan samaa menetelmää voi käyttää vaatteiden valmistamiseen myös monista muista maatalouden satotähteistä. Yhtiö on maininnut muun muassa herneen ja papujen varret. Myös kassavanvarret ja palmujen, banaanien ja ruokabanaanien lehvät saattaisivat toimia.

Perunanvarsien kuitua on tarjolla paljon enemmän kuin puuvillaa. Tämän vuoksi Fiben nykyinen 25/75-sekoitussuhde on kaukana ihanteellisesta. Maailmassa tuotetaan vuosittain noin 380 miljoonaa tonnia perunaa, ja niiden sivutuotteena syntyy 150 miljoonaa tonnia perunanvarsia. Puuvillan riittävyysongelma taas pahenee sitä mukaa kuin puuvillaan sekoitettavia kuituja löytyy lisää.

Soveltuisiko sama tekniikka yhtä hyvin tai vielä paremmin erilaisiin uusiin puupohjaisiin vaatekuituihin? Voitaisiinko myös niihin sekoittaa laadun kärsimättä esimerkiksi 25 tai 50 prosenttia perunanvartta? Tämä ratkaisisi kauniisti puuvillan riittävyysongelman.

Asiaa kannattaisi tutkia, sillä Suomen viljelijät ovat taloudellisesti hyvin ahtaalla. Suomen perunasato on 570 miljoonaa kiloa vuodessa, eli sadon sivutuotteena syntyy noin 200 miljoonaa kiloa perunanvarsia.

Jos niistä – ja ehkä myös joistakin muista maatalouden satotähteistä – tulisi puuvillan veroista ja yhtä arvokasta vaateteollisuuden raaka-ainetta, hyödytön jäte muuttuisi maatilojen uudeksi tulonlähteeksi.

Mikäli puupohjaisiin vaatekuituihin voitaisiin jatkossa lisätä perunanvartta ja muita maatalouden satotähteitä esimerkiksi suhteessa 50/50, ympäristöjärjestötkään eivät ehkä enää vastustaisi uutta biotaloutta yhtä mustavalkoisesti kuin nyt.

Pelloille ja laidunmaille poltetaan eri puolilla maailmaa joka vuosi miljardeja tonneja satotähteitä, joille voisi löytyä paljon parempaakin käyttöä.

Aarteen kolumnisti, metsänomistaja Risto Isomäki (s. 1961) tunnetaan tieteisromaaneistaan ja tietokirjoistaan.