Keski-Euroopan kirjanpainajatuhojen povataan olevan jo helpottamassa – pahimmilla alueilla kuusen tuholainen ei enää itsekään pysty siellä selviämään

Kuva: Timo Filpus

Massiivista vahinkoa Keski-Euroopan metsille aiheuttaneiden kirjanpainajatuhojen huipun odotetaan olevan takana ja tuhopuun määrän kääntyneen hitaaseen laskuun.

Holtzkuriren-lehden Saksasta, Tsekistä ja Itävallasta kokoamien tuhotilastojen ja ennusteiden perusteella kirjanpainajatuhojen huippu osui viime vuoteen, jolloin kuolleen puun määrä ylitti kokonaishakkuiden määrän. Vaikka pahin tuhohuippu lienee takana, sen vaikutus näkyy vielä vuosia Keski-Euroopan metsien hakkuumäärissä.

"Esimerkiksi Tsekeissä korjattiin 2020 ennätysmäärä puuta ja valtion metsien hakkuut kasvoivat 80 prosenttia", metsätuhojen vaikutuksia metsäkekosysteemiin tutkiva Juha Honkaniemi Luonnonvarakeskuksesta (Luke) sanoo.

Vaikka kirjanpainajatuhot ovat kytköksissä kuivuuden ja myrskytuhojen kaltaisiin vaikeasti ennustettaviin sääilmiöihin, hyönteispopulaatioille tyypillisen kannanvaihtelun uskotaan laskevan tuhohyönteisten määrä.

Kyse on luonnon omasta korjausmekanismista: kun yhden lajin esiintyvyys nousee epätavallisen korkealle, niin jossain vaiheessa luontaiset viholliset astuvat kuvioon ja alkavat leikata kantaa.

"On oletettavaa, että pahin tuhoaalto on takana ja kirjanpainajan luontainen kannanvaihtelu korjaa tilannetta pahimmilla tuhoalueilla", Honkaniemi sanoo.

Pahimmilla tuhoalueilla Saksassa, Tsekeissä ja Itävallassa metsä on kuollut niin täydellisesti, että tuoreesta puusta riippuvainen kirjanpainaja ei enää itsekään pysty siellä selviämään.

"Kirjanpainajan joukkoesiintymiset ovat siirtyneet pahimmilta metsätuhoalueilta koko Keski-Euroopan alueelle, mikä tarkoittaa epidemian huipun pitkittymistä".

Kirjanpainajatuhot kohottavat ennusteen mukaan vielä vuosia Keski-Euroopan kuusimetsien hakkuumääriä. Suotuisaan suuntaan kulkeva kehitys uhkaa heikentyä, jos lämmin ja kuiva kesä luo kirjanpainajan leviämiselle otolliset olosuhteet, sama koskee myrskytuhoja.

Niin tapahtui 2018, kun Keski-Eurooppaa koetelleet syys- ja talvimyrskyt kaatoivat puuta enemmän kuin sitä ehditettiin korjata. Lämmin kesä loi kaarnakuoriaisten joukkoesiintymiselle otolliset olosuhteet, jonka vaikutukset ovat yhä havaittavissa.

Honkaniemen mukaan Keski-Euroopan metsissä nähty epidemia lähti liikkeelle vieläkin aikaisemmin eli vuoden 2007 Kyrill-myrskystä. Sen jäljiltä metsiin jäi runsaasti kirjanpainajien lisääntymiselle välttämätöntä tuoretta puuta.

"Yhä näkyvien metsätuhojen takana on kymmenen vuotta sitten alkunsa saanut tapahtuminen ketju, joka huipentui 2019–2020."

Kuusikoita kurittanut tuholaistilanne on kiihdyttänyt keskustelua kuusen viljelyn tulevaisuudesta Keski-Euroopassa.

"Kuusen määrä ei koskaan ole ollut pinta-alallisesti niin suuri kuin nyt", Honkaniemi sanoo.

Kuusen heikkoudet ilmastonmuutokseen sopeutumisessa ovat tiedossa ja metsätuhot pitävät asiaa esillä. Korjaavia muutoksia kuusta suosivaan metsänhoitoon on jo tehty ainakin Tsekeissä.

"Tsekeissä kuusen istuttamista tietyille kasvupaikoille on ryhdytty rajoittamaan lainsäädännön keinoin."

Tsekin metsäinstituutti arvioi 2020 tuhopuun määrän olevan 40-60 miljoonaa kuutiota, mikä ylittää vuosittaiset hakkuumäärät lähes kolminkertaisesti.

Pellervon taloustutkimuksen metsäalan tutkimusjohtaja Paula Horne arvioi 2020, että kaarnakuoriaiset vahingoittaneet Keski-Euroopassa kuusipuuta arviolta lähes 300 miljoonaan kuutiometrin edestä vuosina 2017–2019.

Lue myös:

Pekka luopui karjasta ja päätyi puuhommiin kirjanpainajan tuhoamiin metsiin Saksaan – "Välillä on ikävä salmiakkia, vaimoa ja lapsenlapsia"

Puhdas kuusikko on Etelä-Suomessa kuin tikittävä aikapommi – metsänomistaja voi varautua tuhoihin suosimalla sekametsää