Aarre: Töyhtötiainen on talvimetsän tonttu – sen selviytymiskeino pimeinä ja kylminä öinä on kylmähorros

Töyhtötiainen on todellinen metsäläinen.

Aikuiset ovat äärimmäisen tiukkoja paikkalintuja eivätkä nuoretkaan vaella kuin lähimpään vapaaseen metsäpalaan. Lintu karttaa aukeiden ylittämistä, ei oikaise lammenpohjukan tai avosuon yli, vaan kiertää ne aina metsän suojassa. Se on myös melkoinen elämäntaituri, joka munii ainoan pesyeensä jo huhtikuussa, ja siinäkin on useimmiten vain 4–6 munaa. Näin pienellä poikastuotolla talvesta täytyy selviytyä pienillä tappioilla.

Töyhtötiainen onkin talvimetsän energinen ilopilleri, joka tervehtii kulkijaa helmeilevällä äänellään. Se näyttää aivan metsätontulta pystyssä sojottavine, kauniisti kirjailtuine hiippalakkeineen. Pariskunta on lyöttäytynyt jo loppukesällä yhteen naapureinaan elävien hömö- ja kuusitiaispariskuntien kanssa, ja syksyn mittaan parveen liittyy usein muutama nuori lintu.

Lyhyen talvipäivän parvi kiertää reviiriään aamuhämärästä iltamyöhään. Linnuilla on kiire etsiä ruokaa: kohmeisia hyönteisiä, siemeniä ja erityisesti syksyllä tekemiään ruokavarastoja. Energiaa on saatava kylmän yön tarpeisiin.

Tiaisilla on keinonsa pitkän pimeän varalle. Ne etsiytyvät tiiviiseen koloon tai lumionkaloon, pörhöttävät höyhenensä mahdollisimman ilmavaksi ja vaipuvat yön kestävään kylmähorrokseen, jossa niiden ruumiinlämpö laskee muutaman asteen ja elintoiminnot hidastuvan hieman.

Säästöliekillä eläen ne saavat energiavaransa riittämään jopa kahdeksantoista tunnin mittaisen ja kolmekymmenasteisen pakkasyön ajaksi. Aamulla ne heräävät taas uuteen lyhyeen päivään ja kiireiseen ruoanetsintään. Toki talvi ottaa joukosta omansa, mutta monet selviävät helkyttämään kevättä heti ensimmäisen suojapäivän kunniaksi.

Tiedätkö, mikä vaikeuttaa töyhtötiaisten selviämistä nykyään? Lue koko juttu Aarteen sivuilta.