Kun säästöpuu kaatuu, jätä se rauhaan

Luonnonvarakeskuksen tutkija Juha Siitonen arvioi, että noin kolmannes kaikista säästöpuista haetaan metsästä pois. Nimensä mukaisesti ne tulisi kuitenkin jättää metsään.

Säästöpuita ryhdyttiin jättämään metsiin 1990-luvun puolivälissä, kun havaittiin, että metsien talouskäytön vuoksi moni vanhan metsän laji oli taantumassa tai käynyt uhanalaiseksi.

”Talousmetsässä päätehakkuu tulee eteen yleensä metsän ollessa noin 80-vuotiasta. Biologisesti 80-vuotias metsä ei kuitenkaan ole vielä vanhaa. Kuusi ja mänty tulevat vanhoiksi, kun ne ovat eläneet kaksi kertaa pidempään kuin mitä normaali kiertoaika talousmetsässä on. Koivu ja haapakin elävät helposti yli 150 vuotta”, Siitonen sanoo.

Nykysuositusten mukaan säästöpuita on jätetty noin 2,5 kuutiota uudistusalan hehtaaria kohti. Jos kaikki jäisi metsään, pitkällä aikavälillä lahopuuta kertyisi hehtaarille 0,7 kuutiota. Koska kaikki ei jää, todellinen luku lienee alle puoli kuutiota. Siitosen mukaan jo tämäkin lisäys on saanut aikaan myönteistä kehitystä. Esimerkiksi eräiden aiemmin erittäin uhanalaisiksi luokiteltujen kovakuoriaisten uhanalaisuusluokitusta on voitu laskea.

Usein säästöpuut ovat turvassa niin kauan kuin ne pysyvät pystyssä. Kun ne kaatuvat, moni metsänomistaja nähtävästi ajattelee niiden menevän hukkaan. Siitonen kertoo hämmästelevänsä sitä, miten paljon vaivaa osa metsänomistajista on valmis näkemään hakeakseen yksittäisiä, kaatuneita säästöpuita mailtaan.

”Paljon parempaa polttopuuta huomattavasti vähemmällä vaivalla saisi ensiharvennusrästejä hoitamalla.”

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 11/2019.