Traktorimönkijät ovat suosittuja hyötykäytössä metsissä ja maatiloilla ‒ kokosimme yhteen traktorimönkijöiden tarjonnan

Mökkeilyn ja ulkoharrasteiden suosio kasvoi koronapandemian ensimmäisessä aallossa. Samalla työelämä muuttui etätöiden myötä, kun moni alkoi viettää enemmän aikaa kesämökillä tai kakkosasunnolla maaseudulla.

Muutos räjäytti mönkijöiden myynnin poikkeuksellisen kovaan kasvuun. Mönkkäreitä ryhdyttiin käyttämään aiempaa enemmän erityisesti mökki- ja metsätöissä, metsästys- ja kalastusreissuilla, sieni- ja marjaretkillä sekä lähialueella liikkumisessa.

Tänä vuonna energian kallistuminen on lisännyt polttopuiden hakkuuta ja keruuta, mikä on pitänyt yllä mönkijäkaupan hyvää virettä.

Mönkijöiden suurimpia käyttäjäryhmiä ovat maa- ja metsätilat, kesämökkiläiset ja metsästäjät. Etenkin sorkkaeläinsaaliin kuljetukseen peräkärryllä varustettu maasto­kelpoinen mönkijä on mainio apu.

Energian hinnannousu on tuonut vipinää klapikauppaan. Samalla polttopuiden ottaminen omasta metsästä on nostanut suosiotaan.

Kun sähkön hinta nousee, lämmittäminen omilla puilla on yhä kannattavampaa. Sähkön hinnan odotetaan nousevan huippuunsa kylmimpänä pakkaskautena, eikä energiapulan odoteta helpottavan vielä seuraavanakaan talvena.

Polttopuiden kuten rankojen, hakkuutähteiden ja tuulenkaatojen keruussa traktorimönkijät ovat parhaimmillaan.

Lisävarusteeksi riittää metsäkärry. Kärryjen tarjonta on laaja alkaen joitakin satoja euroja maksavista pikkukärryistä tuhansien eurojen hintaisiin vetäviin metsävaunuihin.

Moni metsänomistaja ostaa mönkijän puukaupparahoilla, jolloin hankinnan kohteena ovat yleensä uudet traktorimönkijät.

Markkinoilta löytyy myös käytettyjä traktorimönkijöitä. Kasvaneen kysynnän takia hyväkuntoiset käytetyt ovat säilyttäneet arvonsa. Hyvä käytetty ei irtoa halvalla.

Rinnakkain istuttavien mönkijöiden suosio on kasvanut senkin takia, että niiden tarjonta on lisääntynyt.

Hytillisessä mönkkärissä kuljettaja, kyydissä istuja ja myös hyttiin mahtuvat tavarat ovat suojassa sateelta ja tuulelta. Jotkin mallit on rekisteröity kolmelle.

Hytillinen mönkijä muistuttaa hieman autoa, koska siinä on ratti. Mukavuutta lisää lämmityslaite, joka voi olla vakiona tai pitää hankkia erikseen.

Esimerkiksi ahkerasti marjassa käyvälle eläkeläispariskunnalle hytillinen mönkkäri on kiitollinen kulkuneuvo. Mummon ei tarvitse kivuta pitkälle penkille papan selän taakse, vaan kyytiin noustaan kuin autoon ja matka lakkasuon reunaan taitetaan mukavasti vierekkäin säältä suojassa.

Maaseudulla nuorison mopoautot ovat paikoin menettäneet suosiotaan hytillisille mönkijöille. Mönkijälle on sen rahoittajalla muutakin käyttöä, kun taas mopoautolla harva vanhemmista on vaivautunut koskaan ajamaan. Esimerkiksi maatilayrittäjille peräkärryllä varustettu, hytillinen mönkijä on käyttökelpoinen peli tiluksilla kiertelyyn ja pienten asioiden toimittamiseen.

Uutta on se, että hytillisillä mönkkäreillä kuljetaan nyt enemmän myös töihin ja harrastuksiin.

Mönkijä ja iso metsäkärry mahtuvat traileriin, kun se on riittävän pitkä. Yhdistelmä edellyttää vetoautolta riittävän paljon massaa. Kuva: Risto Jussila

Mönkijä palvelee etenkin sellaista metsänomistajaa, joka asuu joko vakituisesti tai kesäisin metsiensä äärellä. Silloin metsään voi hurauttaa suoraan mönkkärillä.

Paljon työläämpi vaihtoehto on kuskata mönkkäri peräkärryineen trailerilla metsään. Riittävän suuria trailereita on kyllä tarjolla, mutta trailerin hankinta ja kuljetus metsään lisäävät rutkasti kokonaiskustannuksia.

Mitä painavampi on mönkkärin ja kärryn yhdistelmä, sitä raskaampi pitää vetoautonkin olla. Käytännössä tarvitaan iso, nelivetoinen maasturi.

Jos veturi pitää hankkia pelkästään mönkkärin kuljetusta varten, kustannukset ja luvassa oleva kuljetustyö eivät kovin monia metsänomistajia houkuttele.

Mönkijällä metsissään liikkuneet tietävät, ettei kaikkialle pääse. Mönkijöiden renkaat ovat pienet ja maavara vähäinen umpimetsässä ajamiseen. Kuivilla kankailla se voi onnistua.

Kivikot, jyrkät rinteet, vetiset paikat ja suo-ojat ovat myrkkyä mönkijöille. Varsinkin kuorman kanssa mönkkärin renkaat alkavat helposti lyödä tyhjää.

Realistisempaa on tyytyä liikkumaan metsän niissä osissa, joissa metsäautoteiden lisäksi on muita kulkukelpoisia väyliä kovapohjaisella maalla.

Ajoväyläksi voi riittää metsäkoneen ajoura, johon telat eivät ole painuneet. Kun uralta sahaa pitkät kannot lyhyiksi, väylä voi olla ajokelpoinen kärryn kanssa.

Kun mönkijä varustetaan kumiteloilla, kulkukelpoisuus puukuorman kanssa parantuu tuntuvasti. Mikäli peräkärry vielä on vetävä, sutimisen takia ei jumia enää kovin helposti tule.

Kun vinssissä on kauko-ohjaus, vinssaaja voi pysytellä rungon lähellä ja tarvittaessa ohjailla rungon kulkua maastossa. Kuva: Risto Jussila

Hakkuuaukean mätästys, metsätien teko tai peruskorjaus sekä ojaverkoston kunnostus tuovat kaivinkoneen metsään. Kaivuria voi hyödyntää myös mönkkäriväylien teossa. Jo yksikin väylä keskeisellä paikalla voi laajentaa mönkkärin käyttömahdollisuuksia tuntuvasti.

Edullisinta on teettää ajokelpoinen väylä vanhalle traktoriajouralle, mihin se syntyy nopeasti satunnaisia kiviä ja kasvatusmetsän kantoja poistaen.

Uudistusalalle väylän voi teettää mätästyksen yhteydessä. Yksi ainut väylä keskellä aukkoa helpottaa istutusurakkaa, kun taimia ei tarvitse kantaa kaikkialle.

Myöhemmin väylää voi hyödyntää varhaisperkauksessa ja taimikonhoidossa. Raivaamaan on mukava mennä, kun saha, valjaat, polttoaine ja eväsreppu kulkevat kuviolle mönkijällä.

Mönkkäriura palvelee myös rankapuun hakkuussa, tuulenkaatojen keruussa ja hankintahakkuussa, samoin hirvisaaliin kuljetuksessa.

Traktorimönkijä varustetaan kutakuinkin aina keulassa alhaalla olevalla mönkkärin omalla vinssillä. Se on tarkoitettu mönkijän irrottamiseen jumista.

Tällä mönkijän omalla vinssillä on hyvin hankala vinssata puita. Siihen tarvitaan erillinen, puomilla varustettu vinssi, jossa vaijeri kulkee ylhäällä olevan kääntyvän puomin kautta. Vaijeria olisi tarpeen olla ainakin 20 tai mieluummin 30 metriä.

Kun tuulenkaato juonnetaan kokorunkona väylälle, maassa olevan rungon suunnasta riippuen se voi onnistua, vaikka matkaa kannolta väylälle on 30–40 metriä tai vähän enemmänkin.

Alamaahan puomin kanssa vinssatessa rungon pää ei tökkää jokaiseen kiveen ja kantoon. Ylämäkeen vinssatessa näin tuppaa käymään erityisesti silloin, kun runko on kaukana kärrystä. Silloin juontopulkasta on apua. Ne maksavat joitakin satoja euroja.

Tuulenkaatojen keruussa ja polttorangan hakkuussa muutama ajoväylä ja pitkällä vaijerilla varustettu puomivinssi antavat jo realistisia mahdollisuuksia metsäajoon.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 10/2022.