

Eläkkeellä oleva entinen metsäntutkija Sisko Kettunen lähtee tapaamaan vanhaa työtoveriaan Taisto Pasasta virkistääkseen muistiaan. Liittyikö tutkija Esa Lessin kuolemaan aikoinaan jotain hämärää?
Tästä asetelmasta lähtee liikkeelle Teemu Kaskisen järkälemäinen romaani Yö ja Usva.
Päähenkilöiden muisteluiden kautta sukelletaan 1980-luvun Metsäntutkimuslaitokseen (Metla), jossa vallitsee tunkkainen metsämieshenki. Urallaan etenevät valtaapitävien vanhat opiskelutoverit. Tutkimuslaitoksen ylijohtajaksi nousee alkoholisoitunut, teollisuuden etuja ajava ehdokas. Tärkeistä asioista päätetään saunaillassa, johon saa kutsun vain valikoitu metsäeliitti.
Esiin nousee lukuisia tutkijoita, joiden dialogin kautta romaani toistuvasti etenee. Heidän nimensä on muutettu, mutta hahmot pohjautuvat todellisiin henkilöihin.
Romaanin metsätaloutta ruoskiva pääväite on raju: alaharvennuksia suosivat hakkuumallit laadittiin teollisuuden puunsaantia ajatellen ja vastoin parempaa tietoa metsänomistajalle taloudellisesti kannattavammista vaihtoehdoista.
Teoksen maailmassa tutkimukset väännetään sopimaan ennalta päätettyihin tuloksiin. Totuuden etsintään harhautuvat tutkijat vaiennetaan.
On hämmästyttävää, miten syvälle metsänarvioimistieteen maailmaan Kaskinen on onnistunut perehtymään. Alaa opiskelleena teos on mielestäni ammatillisestikin kiintoisa, mutta onkohan se maallikolle turhan raskas?
Metsätieteellinen debatti taukoaa toki välillä surrealistisiin sivujuonteisiin ja päähenkilön perhe-elämää käsitteleviin osuuksiin.
Kaskinen valmistelee romaanin aineistosta myös tietokirjaa Koneen säätiön tuella. Jään odottamaan sitä mielenkiinnolla.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
