Kevät on vuoden parasta aikaa metsätöille, mutta onnettomuusluvut kertovat synkkää sanomaa riskeistä

Vuoden paras aika on alkanut! Kevät on tullut, sää lämpenee, ulkona on miellyttävää tehdä töitä eivätkä ötökät suuremmin vielä kiusaa. Klapikoneilla käy vilske ja sahat pärisevät.

Meille toimitukseen tulee nopeasti lukijoilta palautetta, jos kuvissa tai videoissa tehdään metsätöitä puutteellisin turvavarustein. Se on hyvä – suojautumisessa ei voi olla liian tarkkana. Tehdasvierailuilla väki hymähtelee, kun lyhyttä esittelykierrosta varten pitää pukea turvakengät, liivit, kypärät, korvatulpat ja suojalasit. Se tuntuu liioittelulta, samoin kuin vaikkapa pakolliset suojalasit istutustyömaalla.

Kolikon kääntöpuoli kuitenkin on, että yksikin vahinko tai tapaturma on liikaa. Vaikka haaverin todennäköisyys olisi pieni, tilastot osoittavat, että vahinkoja pystytään ennaltaehkäisemään tehokkaasti tarkoituksenmukaisilla turvavälineillä. Risu ei voi raapaista silmää, jos päässä on suojalasit.

Niin mukavaa puuhaa kuin sahaus ja polttopuiden teko onkin, onnettomuusluvut kertovat karua sanomaa näiden töiden riskeistä. Vahinkoja ja loukkaantumisia sattuu puuntyöstössä jatkuvasti.

Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen mukaan metsätöissä sattui vuosina 2014–2023 yhteensä noin 4 000 tapaturmaa. Eniten metsätöissä sattuu liukastumisia, kompastumisia ja puiden kaatoon liittyviä tapaturmia. Yleisimpiä vahingon aiheuttajia ovat käsityökäyttöiset työkalut. Joka neljäs metsätöissä sattunut tapaturma johtaa peräti yli kuukauden sairauslomaan.

Jopa harmittomalta kuulostava liukastuminen voi pahimmillaan olla kohtalokas. Tyypillisimpiä vammoja ovat nyrjähdykset, raajojen sijoiltaan menot, haavat ja ruhjeet sekä luunmurtumat.

Pahempaakin sattuu. Maa- ja metsätalousalat ovat jatkuvasti esillä työssä tapahtuneiden kuolemien tilastoissa. Riskejä aiheuttavat vaihtelevat olosuhteet ja moninaiset työtehtävät, joita ratkotaan omin päin. Joskus omien taitojen arviointikyky pettää esimerkiksi konkeloon kaatuneiden puiden korjuussa. Vaikka työkokemus puunkaadosta olisi kymmenien vuosien mittainen, sivutoiminen työskentely ei anna samanlaista rutiinia vaarallisten tilanteiden ratkomiseen kuin ammattilaisilla on. Ammattilainen ei myöskään lähde vaaralliseen työhön yksin.

Tyypillisin metsätyöväline on nykyään raivaussaha. Niiden kanssa sattuu onneksi vain harvoin vahinkoja. Sen sijaan klapikoneet ovat ilman muuta metsätöiden riskialttiita laitteita. Ohjeiden mukaan käytettyinä ja turvavarusteita käyttäen klapikoneiden käyttäjällä ei kuitenkaan ole suurta vaaraa. Klapikonetöissä on jopa menehtynyt ihmisiä, mutta näissä tapauksissa taustalla on ollut puutteellista perehdytystä, ohjeiden vastaista käyttöä tai puuttuvat suojavälineet.

Pidetään siis työvälineet kunnossa, ajatukset skarppeina ja lähdetään puusavottaan aina asiankuuluvin turvavarustein sonnustautuneina. Puuplaanilla on huomattavasti mukavampaa viettää aikaa kuin kirurgin vastaanotolla.