Metsänhoito vaatii, että metsään mennään

Keskustelu ensiharvennusten laadusta sai uusia kierteitä maaliskuun lopussa, kun Suomen metsäkeskus ja Metsäteollisuus ry julkaisivat samana päivänä omat tiedotteensa kuluneen talven kohutuloksista. Katsomossa olisi voinut kaivaa popcornit esiin ja nautiskella, jollei asia olisi vakava.

Teettämiensä tarkistusmittausten jälkeen Metsäteollisuus oli sitä mieltä, että Metsäkeskus oli mitannut Keski-Suomessa korjuujälkeä väärin. Puita oli jäänyt pystyyn enemmän ja ajourien välit olivat pidemmät kuin Metsäkeskus oli väittänyt.

Metsäkeskus taas ilmoitti, että se oli tarkastanut Keski-Suomen korjuujäljen oikein, mutta kertoi samalla, että muualla Suomessa tilanne on hieman parempi. Yleiskuva on joka tapauksessa se, että liian usein metsä hakataan liian harvaksi. Jopa 30 prosenttia ensiharvennuksista tehdään Metsäkeskuksen mukaan liian aikaisin.

Metsäkeskus tarkastaa korjuujälkeä lähinnä dronella, ja tulokset analysoi tietokone. Olisivatko tarkastusten tulokset erilaiset, jos joku pitkän linjan metsäammattilainen kävelisi metsässä ja katsoisi omin silmin?

Tai mitäs jos ei sokeasti luotettaisi Suomen metsäkeskuksen Metsään.fi-palvelun hakkuusuosituksiin, vaan mentäisiin metsään ja tarkistettaisiin puuston koko ja latvusten tilanne ennen hakkuupäätöksiä?

Sanotaan, että metsänhoito vaatii silmää. Sillä tarkoitetaan ammattitaidon, kokemuksen ja näkemyksen yhdistelmää, jota on vaikea korvata konenäöllä.

Monet metsänomistajat pitävät kynsin hampain kiinni koneurakoitsijasta, jonka korjuujäljen he ovat hyväksi havainneet. Hätäisen kuskin harvennushakkuissa tulos on miinusmerkkinen, kun painotetaan metsän koko kiertoaikaa.

Kaikkea ei kannata digitalisoida tai koneellistaa. Vielä joitakin vuosia sitten metsäyhtiöiden metsänhoitonäytöksissä esiteltiin innokkaasti koneellista istutusta ja taimikonhoitoa. Nyt on huomattu, että mies ja pottiputki, tai nainen ja raivaussaha, taitaa sittenkin olla aika kustannustehokas ja monenlaiseen maastoon sopiva ratkaisu.

Ehkä tärkeintä on asenne. ”Kuin itselle tekisi” on kelpo suositus kaikille käytännön metsäammattilaisille.

Metsänomistajilla, jotka päättävät tehdä metsätöitä, on melkein pelkästään voitettavaa. Mitä enemmän metsässä tekee, sitä enemmän metsästä oppii ja innostuu. Kunto kohoaa ja lisäksi saa luontoelämyksiä. Ammattilaisen työtahtia ja -määriä on turha havitella.

Jos mukaan saa houkuteltua perheen nuorisoa, aina parempi. Nuorilla on kymmeniä vuosia enemmän aikaa seurata omin käsin istuttamansa ja raivaamansa taimikon kehitystä metsäksi.