Luken lausunnot eivät lämpene jatkuvalle kasvatukselle

Luonnonvarakeskus ei lämpene pelkästään metsän jatkuvaan kasvatukseen siirtymiselle. Asia käy ilmi lausunnoista, jotka luonnonvarakeskus on antanut valtion maiden avohakkuukieltoa ajavaa lakialoitetta varten.

Tutkimusprofessori Jari Hynysen mukaan lakialoite lopettaisi avohakkuiden lisäksi metsän luontaiseen uudistamiseen tähtäävät siemenpuu- ja suojuspuuhakkuut. Käytännössä se tarkoittaisi siirtymistä pelkästään jatkuvapeitteiseen metsänkasvatukseen.

"Aikanaan jatkuvapeitteisestä poimintametsätaloudesta siirryttiin jaksolliseen metsänkasvatukseen ennen kaikkea metsien huonon tilan vuoksi likimain samaan aikaan sekä meillä Suomessa että Ruotsissa", Hynynen muistuttaa.

Metsien kestävän käytön kannalta jatkuvapeitteisten kasvatusmenetelmien suurin haaste ja samalla epävarmuus liittyy metsien luontaisesti syntyvän puuston kehitykseen.

Kotimaisten pääpuulajien luontainen uudistuminen on tietyillä kasvupaikoilla ja alueilla epävarmaa ilman maanmuokkausta, ja alkukehitys on hidasta suurempien puiden varjostaessa ja kilpaillessa syntyvien alikasvospuiden tai pienaukoissa kasvavien taimien kanssa.

Kasvatusmenetelmän kestävyys edellyttää, että uutta puustoa syntyy ja kehittyy niin, että sen määrä, laatu ja kasvu riittävät korvaamaan hakkuissa poistetun puuston.

Jatkuvapeitteisen metsän kasvatussuositukset lähtevät siitä, että poimintahakkuissa puustoa harvennetaan voimakkaasti tai metsään tehdään riittävästi pienaukkoja tai kaistalehakkuita, joissa luontaiselle uudistamiselle ja taimien alkukehitykselle olisi edellytykset.

Sen vuoksi esimerkiksi poimintahakkuin käsiteltävässä jatkuvapeitteisessä metsässä puuston suositeltu määrä on selkeästi pienempi kuin jaksollisen kasvatuksen metsien harvennussuosituksissa.

Eri tavoin käsiteltyjen metsien maastomittauksiin perustuvat tutkimukset osoittavat, että pitkällä aikavälillä puuston hehtaarikohtainen kasvu jää jatkuvapeitteisessä kasvatuksessa selkeästi alemmaksi kuin jaksollisessa kasvatuksessa.

Kuusikoissa ero saattaa olla jopa neljänneksen luokkaa.

Syynä ovat jatkuvapeitteisesti kasvatettavan puuston alhaisempi määrä ja luontaisesti syntyvien taimien hitaampi alkukehitys verrattuna uudistamalla perustettuun tasaikäiseen metsään. Metsänviljelyssä käytetyt taimet ja siemenet ovat pääosin jalostettua materiaalia, jonka kasvu on luonnontaimia nopeampaa.

Pienemmän kasvun ja hiilivaraston vuoksi myös hiilensidonta jää jatkuvapeitteisessä kasvatuksessa alhaisemmaksi pitkällä aikavälillä.

Jos jatkuvapeitteisessä kasvatuksessa metsä kasvatetaan tiheämpänä, puuston kokonaiskasvu ja hiilivarasto on kyllä suurempi, mutta uusia taimia ei synny, eivätkä ne pysty kasvamaan kovan varjostuksen alla.

Hynysen mukaan turvemaille jatkuvapeitteiset kasvatusmenetelmät vaikuttaisivat sopivan paremmin kuin kangasmaille. Siitäkin tosin on tutkimustietoa vielä niukasti.

"Nykyisen tutkimustiedon perusteella laajamittainen siirtyminen jatkuvan kasvatuksen käyttöön Metsähallituksen mailla sisältää merkittävän metsien uudistumiseen liittyvän riskin erityisesti Etelä-Suomen kuusivaltaisilla viljavilla kasvupaikoilla", summaa johtava tutkija Timo Saksa.

Lue myös:

Avohakkuukieltovaatimus eteni eduskunnan valiokuntakäsittelyyn – maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja Kalmari: "Metsien eri käyttömuodot eivät ole ristiriitaisia"