Osuuskauppias Pasi Lahti vaihtoi tilanhoitajaksi: "Rakkaus metsää kohtaan vei voiton"

Hyvinkäällä asuva Pasi Lahti, 37, teki alkuvuodesta ison päätöksen.

Hän siirtyi Lappajärven Osuuskaupan toimitusjohtajan paikalta Tilanhoitajien palkkalistalle. Lahden päätökseen vaikutti se, että Suomen viimeinen itsenäinen osuuskauppa yhdistyi vuodenvaihteessa Osuuskauppa KPO:hon.

”Samalla tuli kahdeksan vuoden työprojekti päätökseen. Aloin pian myös saada kiinnostavia yhteydenottoja metsäalalta, ja päätin lähteä Tilanhoitajien töihin”, Lahti kertoo.

Hän ei kuitenkaan suunnannut uuden ammattinsa pariin pystymetsästä, metsätalousinsinöörille oli kertynyt aiemmin paljon työkokemusta muun muassa UPM:n ostoesimiehen tehtävistä.

”Olisin voinut jatkaa kaupassa myymäläpäällikkönä, mutta aina verissä ollut rakkaus metsää kohtaan vei voiton. Kaipasin päästä takaisin luontoon, vaikka työstä osa tapahtuu toki toimistossa”, Lahti sanoo.

Lahti kokee kauppapestin antaneen eväitä metsäpuolelle, missä tarvitaan myös tarkkaa budjetointia ja markkinointia.

”Näiden osa-alueiden tietämys vahvistui kaupan töissä, missä asioita on katsottava ja laskettava pitkällä tähtäimellä. Sama pätee suunnitteluun, sillä kaupassa esimerkiksi päätettiin jo keväällä, paljonko jouluksi tilataan kinkkuja.”

Tilanhoitajat, Lahden uusi työnantaja, on toiminut Suomessa muutamia vuosia. Kyseessä on ruotsalaisen Skogssällskapetin tytäryritys.

”Pääpaikkamme on Inkoossa, mutta toimimme koko valtakunnassa. Toimintamme kattaa lyhyesti sanottuna kaikki maa- ja metsäomaisuuksien hoitoon ja kehittämiseen liittyvät palvelut.”

Lahti nostaa esille painopistealueen, joka on puhuttanut viime aikoina monia metsänomistajia.

”Useat ovat pohtineet, kuinka tehdä metsästä toimiva kokonaisuus riistan ja metsän tuottavuuden osalta. Kyseessä on tärkeä asia, joka oikein hoidettuna hyödyttää laajasti.”

Hän sanoo esimerkkeinä riistanhoitosuunnitelman sekä riistapellot.

”Kannattaa myös jättää metsään riistan suosimia puita, joita ovat esimerkiksi mänty, pihlaja sekä leppä. Lisäksi metsään on mahdollista perustaa kosteikkoja.”

”Kun riista viihtyy metsässä, voi omistaja nauttia siitä sekä myös saada tuloja esimerkiksi vuokraamalla maita metsästyskäyttöön.”

Uuteen ammattiin suunnannut Lahti ammentaa työhönsä kokemusta oman metsänsä hoidosta, jota hän on tehnyt nuoruudesta lähtien. Hän käyttää omassa metsässään kahta sertifikaattia. Lappajärveläisestä metsästä on myös noussut esiin asia, minkä hän toivoisi olevan paremmin metsänomistajien keskuudessa.

”Se on ojitus. On äärimmäisen tärkeää hoitaa ojitus kuntoon, sillä se parantaa metsän kuntoa. Vaikka puut tarvitsevat luonnollisesti vettä, on myös riittävä happi niille elinehto.”

Metsämies toivoo maanomistajilta enemmän yhteistyötä ojituksissa.

”Ei riitä, että asia on kunnossa yhdellä palstalla, jos se ei ole sitä naapurin puolella. Tällöin vesi seisoo, eikä liiku minnekään. Metsänomistajien kannattaisikin tehdä enemmän yhteistyötä tällä saralla.”

Lahti on huolissaan myös pienten, vuosien saatossa useita kertoja jaettujen, metsätilojen tilanteesta.

”Niiden tuottavuus on ongelma, sillä monet tilat ovat pieniä, ja ne sijaitsevat kaukana toisistaan. Metsänomistajien olisi järkevää yhdistää palstoja, sillä siten hoitokulut pienenevät ja tuotto kasvaa.”

Omasta metsästä Lahden mieleen on jäänyt myös eläimen pelastaminen. Kun hän kerran teki isänsä kanssa raivaustöitä, he kuulivat ulinaa.

”Mietimme, onko kyseessä koira vai susi. Ulina tosin aaltoili erikoisesti, mikä ihmetytti.”

Miehet lähtivät lopulta katsomaan mistä ääni tuli.

”Löysimme vanhan pysty­korvan, joka oli pudonnut syvään ojaan. Loppuunväsyneellä koiralla oli enää pää pinnalla, eikä se jaksanut liikkua. Onneksi ehdimme ajoissa. Koira pääsi kotiinsa keräämään voimia”, Lahti muistelee.