Kalmarin kylässä puukaupat tehdään keskitetysti yhdessä ja parhaaseen hintaan – lue yhteistoiminta-alueen eduista
Saarijärven Länsi-Kalmarissa yksityiset metsänomistajat ovat 1970-luvulta lähtien myyneet puuta porukalla. Ostajat maksavat isoista leimikoista hyvän hinnan.Tilaajalle
Hakkuiden suunnittelua helpottaa se, että kaikkien metsänomistajien metsäsuunnitelmat ovat ajan tasalla. Kuva: Hanne ManeliusViime vuonna näihin aikoihin tehtiin Saarijärven Kalmarin kylällä puukauppa. Poikkeukselliseksi kaupan teki se, että myyjänä ei ollut yksittäinen metsänomistaja vaan useamman metsätilan muodostama yhteismyyntialue.
”Kuusi tuhatta kuutiota kuusivaltaista metsää, mistä päätehakkuita oli noin 60 prosenttia”, Tuomo ja Toni Haapakoski vahvistavat.
Eläkkeellä oleva kalmarilainen maa- ja metsätalousyrittäjä Tuomo Haapakoski on ollut mukana Länsi-Kalmarin metsäyhteistyöalueen toiminnassa sen alusta lähtien.
Metsäyhteistyöalueen kimmokkeena toimi Suomen itsenäisyyden juhlavuoden rahaston Sitran rahoittama tutkimusohjelma, joka pyrki selvittämään, voitaisiinko metsissä tehtävällä yhteistyöllä rationalisoida yksityismetsien metsätaloutta.
Tutkimus tehtiin 1970-luvun alussa, jolloin yksityismetsätaloutta vaivasivat edelleenkin tutun kuuloiset ongelmat: Metsätilat olivat pieniä ja kapeita, mikä vaikeutti puunkorjuun järkevää alueellista suunnittelua ja heikensi hakkuiden tuottavuutta. Kustannusten pelättiin syövän alan kannattavuutta ja jarruttavan töiden koneellistamista.
Yhteishankkeiden opettelua
Hanketta ryhtyi vetämään Heikki Vesikallio, joka kokosi tutkimustaan varten eri puolille maata yhdeksän yksityismetsänomistajien yhteistoiminta-aluetta.
Länsi-Kalmarissa yhteistoiminta-alueeseen liittyi perustamiskokouksessa 39 metsänomistajaa, jotka omistivat yhteensä 1 640 hehtaaria metsää.
”Perustamiskokouksen jälkeen Vesikallio haastatteli kaikki meidät mukaan lähteneet metsänomistajat ja kokosi metsistä perustiedot inventoimalla”, Tuomo Haapakoski muistelee.
Metsien omistussuhteisiin yhteistoiminta-alueen muodostaminen ei vaikuttanut. Ainoa muutos entiseen oli se, että jatkossa kaikki hakkuut sekä muut perusparannus- sekä hoitotyöt oli määrä suorittaa keskitettyinä hankkeina.
Tulevista hankkeista ja puukaupoista neuvoteltiin ja päätettiin kokouksissa, joita pidettiin säännöllisesti kyläseuran talolla.
”Alussa oli epävarmuutta sen suhteen, sitoutuvatko isännät yhteishankkeisiin. Aiemmin sama puunostaja oli pitkien asiakassuhteiden vuoksi istunut joka vuosi samassa talossa, ja siitä tavasta irti pääseminen oli yks homma”, Tuomo Haapakoski naurahtaa.
Joskus ostajat yrittivät kaataa yhteiskaupan tekemällä jollekin maanomistajista kilpailevan tarjouksen.
”Päätimme, että yhdessä pyydetystä tarjouksesta ei livetä.”
Suuruuden ekonomiaa
Heikki Vesikallio oli arvellut, että yhteistyö kasvattaisi myytävien leimikoiden kokoa. Oletus piti paikkansa.
Parhaana talvenaan Länsi-Kalmarin metsäyhteistyöalue myi puuta 12 000 kuutiota. Puusta maksettu hinta on säännönmukaisesti ollut markkinoiden sen hetken paras.
Kova hinta selittyy muun muassa sillä, että urakoitsijoiden aikaa ei kulu metsäkoneiden siirtelyyn. Tuomo Haapakoski muistaa eräänkin kerran, jolloin puuta korjattiin Länsi-Kalmarin tien varresta.
”Tie on 12 kilometriä pitkä, eikä koneketju kertaakaan noussut lavetin kyytiin. Se työskenteli samalla paikalla 4–5 kuukautta.”
Länsi-Kalmarin metsäyhteistyöalueen metsistä ostajat ovat saaneet myös tarvitsemiaan erikoispuueriä, kuten oksatonta tyvitukkia, erikoismittatukkeja ja egyptinparrua.
”Alueella on suurten ostajien lisäksi paljon pieniä erikoispuuerien ostajia, jotka saattavat käydä metsänhoitoyhdistyksellä sanomassa, että tarvitsisivat tietynlaisen puuerän. Yleensä saamme autokuorman kasattua nopeasti kymmenen kilometrin säteeltä.”
Tämä ei tarkoita sitä, että puun ostajat noukkisivat rusinat pullasta. Yhteistyö toimii myös toiseen suuntaan. Ostajia yleensä vain vähän kiinnostavia vajaatuottoisia metsiä on Haapakosken mukaan saatu parempien leimikoiden kyljessä kaupaksi ”asialliseen hintaan”.
Vääntöä 50 pennistä
Länsi-Kalmarissa yhteistyö on lisännyt metsänomistajien aktiivisuutta.
”Länsi-Kalmarin metsäyhteistyöalue on ollut olemassa yli 40 vuotta, ja puuta on myyty joka vuosi. Lamavuosina olimme yksi harvoja paikkoja Saarijärvellä, joka teki puukauppaa. Välillä on jopa syytetty, että tällä seudulla ei puukauppaa synny, ennen kuin Länsi-Kalmari tekee aloituksen”, Tuomo Haapakoski kertoo.
Tapana on, että yhteismyynnistä sovitaan syksyllä. Hakkuiden suunnittelua helpottaa se, että kaikkien metsänomistajien metsäsuunnitelmat ovat ajan tasalla.
Viime syksyn leimikosta kaikki merkittävimmät toimijat jättivät tarjouksen, ja kaikkien kanssa neuvoteltiin puhelimitse.
”Isoilla toimijoilla hintataso on usein lähellä toisiaan. Katkonnassa saattaa sen sijaan olla eroja. Usein katkonta määrää sen, mitä kaupasta saa, vaikka on sitä joskus 50 pennistäkin väännetty”, Tuomo Haapakoski muistaa.
”Ei roiski toista kertaa”
Hintaneuvotteluista vastaa metsäyhteistyöalueen hoitokunnan vetäjä. Ostajan metsäyhteistyöalueen jäsenet valitsevat yhteisesti kokouksessa.
Kokouksessa on vielä mahdollista valita, lähteäkö mukaan yhteismyyntiin vai ei, sekä esittää toiveita puun ostajalle hakkuiden toteutuksen suhteen.
”Yhtiöiden linja tuntuu olevan se, että päätehakkuukoneella tehdään kaikki, mikä ei ehkä ole hyvä”, Tuomo Haapakoski muotoilee. ”Mutta saamme me metsänomistajatkin laittaa ehtoja.”
Hakkuiden jälkeen tarkastetaan työn jälki. Onko painumia tai korjuuvaurioita?
”Kännykkäviestintä on tehokasta. Jos joku roiskii, ei roiski toista kertaa.”
Aktiivinen vetäjä potkii
Länsi-Kalmarin metsäyhteistyöalueen toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen. Jäsenmaksuja ei kerätä eikä yksittäisen metsänomistajan puukauppoja syynätä.
”Toivottavaa on, että metsänomistajat myyvät puuta vain yhteismyynnin kautta, mutta sitä ei edellytetä”, Tuomo Haapakoski sanoo.
Väljistä raameista huolimatta, tai ehkä juuri siksi, Länsi-Kalmarin metsäyhteistyöalue on pysynyt vakaana perustamisestaan saakka. Yksikään metsänomistaja ei ole yli 40 vuoden aikana eronnut alueesta.
Kaikki ei toki säily muuttumattomana. Kun yhteistyöalue perustettiin, etämetsänomistajia oli joukosta kaksi prosenttia. Nyt heitä on noin kolmannes.
Hoitokunnan vetäjänä yli 30 vuotta toiminut Tuomo Haapakoski siirsi jokin aika sitten ohjakset pojalleen Toni Haapakoskelle.
Tuomo Haapakosken mukaan aktiivinen vetäjä on edellytys sille, että yhteistyöalue toimii.
”Jonkun pitää pikkuisen potkia eteenpäin. Itsellään homma ei pyöri.”
Puun mahdollisuudet
Toni Haapakoski seuraa metsäalan kehitystä tarkalla silmällä. Mikä on sellun hinta Brasiliassa? Mitä Venäjällä tapahtuu?
”Minulle tulevat lähes kaikki metsäalan lehdet. Lisäksi etsin tietoa netistä ja verkostoitumalla. Pyrin huomaamaan pieniäkin merkkejä. Välillä metsänomistajat soittavat ja kysyvät neuvoja, jolloin yritän auttaa parhaani mukaan.”
Yksi metsänomistajia kiinnostava seikka on tietysti puun hinta. Tukkipuusta on parhaimmillaan maksettu yli 80 euroa motti, nyt hinta on lähempänä 50:ää euroa. Kuitupuun hintakehityksestä ei juuri kannata puhua.
”Kuitupuun hinta laahaa ihan hävyttömän alhaalla eikä ole yli 20 vuoteen noussut. Äänekosken tehtaalla saattaa olla jonkinlainen vaikutus, mutta en usko sen kokonaan pelastavan tilannetta”, Toni Haapakoski sanoo.
Hän kritisoi metsäteollisuuden suunnitelmia nostaa tukin latvaläpimitta 15 sentistä 18 senttiin.Energiapuun tulevaisuus saa Toni Haapakosken niin ikään mietteliääksi.
”Jyväskylän Energian muutaman vuoden takainen investointi kivihiileen oli pettymys. Puukasoja jäi metsiin. Rahat kyllä tulivat.”
”Toisaalta biopolttoaineisiin kohdistuu nyt kovia odotusarvoja. Esimerkiksi puun pyrolyysipolton uusi tuleminen voisi kasvattaa energiapuun markkinoita.”
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 8/2016.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
