Petri ja Anne tutustuivat toisiinsa työpaikalla ja huomasivat pian, että kumpikin nauttii mökkeilystä, ruoanlaitosta ja luonnossa liikkumisesta. Kuva: Petri Jauhiainen
Pariskunta remontoi omin käsin 70-luvun hirsimökistä modernin vapaa-ajan asunnon – ”Kipeäksihän ihminen tulee, jos vain makaa jouten sohvalla”
Vanhemmat lahjoittivat 1970-luvun hirsimökin Petri Holopaiselle viitisen vuotta sitten. Mökki oli tullut tiensä päähän, ja edessä oli iso korjausurakka. Kaikki meni uusiksi, mutta pala vanhaa koulua jäi rakennuksen ytimeen.Tilaajalle
Mökkitonttiin kuuluu entinen lypsyhaka, jonne nyt kasvatetaan koivikkoa. Kuva: Petri JauhiainenSyntymäpäivälahja oli mieluinen. Petri Holopainen sai viime vuonna avovaimoltaan Anne Hyväriseltä kesämökille puuliiterin. Osina.
”Itse sain rakentaa”, Petri muistelee tyytyväisenä. Vapaa-ajallaan hän mieluummin puuhailee kuin lekottelee.
”Petellä on mökillä aina joku risu tai saha kädessä”, Anne nauraa kaksikon kesäkeitaassa Kuopion Vehmersalmella, Suvasveden rannalla.
Kumpikin viipyy mielellään aamukahvilla mökin isojen ikkunoiden äärellä järvimaisemaa ihailemassa, mutta sitten täytyy jo saada käsille askaretta. ”Jotain sipisteltävää”, kuten pariskunta sanoo.
He nauttivat siitä, että mökillä riittää nurmikkoa leikattavaksi, istutuksia kasteltavaksi, halkoja hakattavaksi, kaislikkoa niitettäväksi ja metsää hoidettavaksi.
”Jos ei muuta keksi, voi siirtää aallonmurtajan kivet uuteen paikkaan. Sekin on kokeiltu.”
Lahjaksi vanhemmilta
Joku tulee. Niin ilmoittaa Bono, Annen ja Petrin 12-vuotias shetlanninlammaskoira, joka jolkottelee pihatielle tuttua autoa vastaan.
Pian karvaturri saa rapsutuksia Petrin vanhemmilta Irma ja Hannu Holopaiselta. He asuvat 12 kilometrin päässä ja poikkeavat mökille usein esimerkiksi kukkia kastelemaan, tai kahville kuten tänään.
Vanhemmat lahjoittivat mökin Petrille viitisen vuotta sitten. 1970-luvun hirsimökki oli tullut tiensä päähän, Petrin sanoin ”rötisköksi”, ja edessä oli iso korjausurakka.
”Isä ja äiti ehtivät käynnistää remontin, mutta kun se alkoi laajentua, päätimme tehdä sukupolvenvaihdoksen. Edelliselle sukupolvelle jäi mökin käyttöoikeus, mikä pienensi lahjaveroa. Isä on myös koko ajan ollut remontissa mukana, laudoitti räystäätkin”, Petri juttelee.
”Sano vaan, että kävin jääkaappia tyhjentämässä”, Hannu Holopainen sanailee savolaisittain ja kertoo, että sukupolvenvaihdos oli hänelle ja Irmalle helpotus. Sen ansiosta Petrin isovanhempien rakentama mökki tuli kuntoon ja pysyi suvussa.
Kaikki meni uusiksi
Purkuvaiheesta Petri muistaa elävästi hetken, jolloin hän istui mökin lattialla. Ylhäällä näkyi taivas, ja seinähirsien alapuolelta paistoi päivä. Vintiltä oli löytynyt lepakon jätöksiä, ja lattian alta pöllähti hiirenpesiä.
”Hajukin oli kamala, koska alapohjan vanhat junavaunulankut lemusivat kivihiilitervalta.”
Kaikki lattiasta kattoon meni uusiksi. Kesäasuttavan mökin tilalle Petri ja Anne halusivat ympärivuotisen vapaa-ajan kodin kaikkine nykyajan mukavuuksineen sisävessasta ja lattialämmityksestä alkaen.
Nyt lämpö mökille tulee maasta ja vesi lähteestä. Jätevesi menee panospuhdistamoon. Sokkeli, eristykset, ikkunat, ulkoverhous, kattotuolit ja huopakatto on uusittu. Myös huonekorkeus kasvoi, ja pohjoispäädyn 30 neliön laajennusosaan lisättiin makuuhuone, wc ja kodinhoitohuone.
Ulkoseinien punaruskea väri vaihtui helmiäismustaan.
”Se väri viehätti, koska valo heijastuu siitä monella eri tavalla vuodenajan, sään ja kellonajan mukaan.”
Mökin peruskorjaus pihatöineen vei reilut kolme vuotta. Petri ja Anne tekivät itse kaiken, mihin ei ollut pakko palkata ulkopuolisia ammattilaisia. Kuva: Petri JauhiainenLainassa kaivinkone
Kaikkea vanhaa ei purkuporukka heittänyt jätelavalle. Olohuoneessa ja sisäsaunan pukuhuoneessa – rakennuksen sydämessä – näkyviin jäi entisiä seinähirsiä. Ne ovat vielä vanhempaa perua kuin mökin rakennusvuosi 1976, ja hirsien mukana isän suvun rakentamaan mökkiin punoutuu myös Petrin äidin suku.
”Ukkini rakensi mökin aikoinaan Enansalon entisen koulun puolikkaasta. Sen omisti äidinisä, joka myi koulun isänisälle 2 000 markalla. Rakennus purettiin ja hirret siirrettiin tänne”, Petri kertoo.
Omalla rakennusvuorollaan Petri ja Anne ovat palkanneet ulkopuolisia ammattilaisia vain pakollisiin LVI- ja sähkötöihin. Muuten kaikki on tehty omin ja Petrin isän voimin.
”Itselleen kun tekee, tietää mitä saa ja voi katsoa peiliin, jos jokin epäonnistuu.”
Myös Anne on Petrin lailla kiivennyt niin rakennustelineille kuin katolle. Työtaitonsa ja -tahtonsa hän ja Petri ovat omaksuneet lapsuudenkodeistaan maatiloilla. Petri on aikoinaan rakentanut omakotitalon. Hän pystyi myös tekemään itse mökkitontin kaikki maansiirtotyöt, kun sai polttoaineen hinnalla tutultaan kaivinkoneen lainaan.
Helmiäismusta ulkomaali heijastuu valossa erilaisena vuoden- ja vuorokaudenaikojen mukaan. Kuva: Petri JauhiainenIloa ilman aikataulua
”Lähdetäänkö Bono suppailemaan”, Anne kysyy, ja koira näyttää heti hyppytyyliä laudalle pääsemisessä. Sup-lautailu ja uiminen ovat mökillä Annen isoja iloja.
Petri ei juuri vedessä viihdy. Hän mieluummin hoitaa läheisiä metsäpalstojaan ja hehtaarin mökkitonttia.
”Istutimme entiseen lypsyhakaan mökin viereen parisataa koivua ja rakensimme riukuaidan pihatietä reunustamaan. Hain siihen metsästä tuhatkunta mäntyrankaa, ja samalla tuli sopivasti raivattua tiheikköä.”
Ahkeraa talonmiestä ja -naista mökillä tarvitaan, sillä pihapiiriin kuuluvat asuinrakennuksen ja puuliiterin lisäksi sauna, nukkuma-aitta, verkkovaja ja grillikatos.
”Viime vuosina lähes kaikki vapaat ja lomat ovat menneet remontointiin ja mökkipihan laittamiseen, mutta se ei ole ollut pakonomaista työleiriä ja aikataulutettua urakkaa. Ennemminkin olemme nauttineet omin käsin tekemisestä. Ajattelimme, että mökki valmistuu sitten kun valmistuu.”
Remontin jälkeen Petrin on pitänyt keksiä itselleen uutta tekemistä. Vakituisen palkkatyön lisäksi hänellä on nyt tuore yhden miehen yritys, joka tekee huolto-, rakennus-, piha- ja metsätöitä.
”Kipeäksihän ihminen tulee, jos vain makaa jouten sohvalla.”
Olohuoneen vanhat seinähirret kertovat mökin historiasta. Tummien hirsien vastinpariksi pari valitsi sisustukseen vaalean värimaailman. Kuva: Petri JauhiainenRantatuli rauhoittaa
Sorsapesue uiskentelee rantapoukamaan. Sorsia ei häiritse isäntä, joka saunarannassa virittelee nuotiota isoon pataan. Tulisija on alun perin ollut osa kivimurskainta.
Rantatulilla Petri ja Anne tapaavat istua tunnelmoimassa ja grillaamassa. Milloin kaksin, milloin sukulaisten tai ystävien kanssa.
”Kiireetön kokkailu on meille yhteinen harrastus ja tapa rentoutua”, Anne kertoo. Rosvopaistikin kypsyy joskus rantahiekassa, jota on ajettu poukamaan kuormakaupalla 1970-luvulta lähtien perheen omalta hiekkakuopalta.
”Melkein kaikki ranta-asukkaat ovat sukulaisiamme”, Petri viittilöi ympärilleen. Hänen ja Annen vakituinen koti sijaitsee Kaavilla, minne kertyy mökiltä nelisenkymmentä kilometriä.
Pariskunnan työaikataulut ovat nekin mökkeilylle otolliset. Molemmat tekevät paperikoneiden viiroja Juankoskella Valmetin tehtaalla samantahtisessa vuorotyössä, joten kuuden päivän työputkien jälkeen heillä on neljä yhteistä vapaapäivää.
”Ne vietämme melkein aina mökillä, niin kesällä kuin talvella. Myös vakituista muuttoa mökille ollaan mietitty, mutta se pidentäisi työmatkaa. Ehkä sitten eläkkeellä.”
Rantasaunasta tuli mökin kruunu. Osa sen runkohirsistä on veistetty käsin vuonna 1945. Kuva: Petri JauhiainenSauna kiersi suvussa
Saunan seinähirteen on kaiverrettu neljä pystysuoraa viivaa ja niiden alapuolelle V eli numero viisi.
”Sattumalta menivät päällekkäin juuri nuo kaksi hirttä, joiden numeroista tulee 45. Siitä muistan, että olin 45-vuotias, kun sauna valmistui ja että saunan hirret on vuonna 1945 veistetty käsin kotimetsän puista”, Petri esittelee rantakalliolle rakentamaansa saunaa.
Samojen hirsien suojissa ovat aikoinaan löylytelleet sekä hänen isänsä että äitinsä perheet, sillä sauna on vuosien varrella kiertänyt Petrin isän kotitilalta äidin kotipaikkaan. Mökkiremontin aikaan Petri havahtui vanhan saunan kauneuteen.
”Pitkään mietin, että kehtaanko kysyä saunaa meille. Isä ja äiti sanoivat heti, että siitä vain otatte.”
Lauteisiin ja kattoon Petri kaatoi haapaa omasta metsästä ja sahasi tukit kyläläisten kenttäsirkkelillä leveiksi lankuiksi. Saunakalliolta järvelle vievään rinteeseen hän pyöritteli Annen kanssa portaiksi ja pengermäksi kiven jos toisenkin. Ne saatiin paikalliselta soramontulta.
”Saunasta tuli mökkielämämme kruunu”, Anne iloitsee. ”Se lämpenee kesällä joka päivä, ja silloin mekin pysähdymme ja vain istuskelemme saunan kuistilla tai rannalla.”
Kaiken touhun keskellä mökki on myös levon ja rauhoittumisen paikka.
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 6/2022.
”Isot ikkunat tuovat järven ja luonnon lähelle. Ehkä ne olisivat voineet olla isommatkin”, Petri ja Anne sanovat. Kuva: Petri JauhiainenArtikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
