Varhaisperkaus on yksi tärkeimmistä metsänhoitotöistä ‒ näin arvioit sen tarpeen

Varhaisperkaus on taimikonhoidon tärkein työlaji, joka oikea-aikaisesti tehtynä lisää huomattavasti metsästä tulevaisuudessa saatavia hakkuutuloja, muistuttaa Metsänhoitoyhdistys Keski-Suomen metsänhoitoesimies Kalle Kemppainen.

”Rehevillä mailla istutuskuusikoissa tukkia voi kertyä kiertoajalla kolmannes enemmän verrattuna metsään, jossa taimikonhoitoa ei olla tehty. Koska tukista on viime vuosina maksettu keskimäärin kolme kertaa niin paljon kuin kuitupuusta, on helppo laskea, miten merkittävästä erosta on kyse”, Kemppainen sanoo.

Oikea-aikaisen taimikonhoidon vaikutus näkyy jo ensiharvennuksessa.

Hoidetusta metsästä korjataan silloin jo ensimmäisiä tukkipuita. Hoitamattomassa, ylitiheänä kasvaneessa metsässä edessä on nuoren metsän kunnostus, josta kertyy vain energia- ja kuitupuuta.

Varhaisperkaus on metsän uudistamista ja mahdollista heinäntorjuntaa seuraava taimikonhoitotoimi. Siinä taimikosta poistetaan kasvatettavien taimien kehitystä haittaava lehtipuuvesakko.

Varhaisperkaus on ajankohtainen, kun istutustaimet ovat noin 1–1,5 metriä korkeita, kylvötaimet 0,5–1-metrisiä.

Viljavilla mailla taimikko voi kaivata varhaisperkausta jo kolmen neljän vuoden kuluttua istutuksesta.

”Metsänomistajalle voi tulla yllätyksenä se, miten nopeasti istutuksen jälkeen taimikko jo pitäisi perata. Oma mielikuva saattaa olla se, että vastahan minä ne taimet istutin.”

Perkaustarpeeseen vaikuttavat maapohjan viljavuuden lisäksi maaperän kosteus sekä uudistamisessa käytetty maanmuokkausmenetelmä. Laadukas ja kohteelle sopiva maanmuokkaus vähentää luontaisesti syntyneiden lehtipuiden määrää, sen sijaan väärin valittu menetelmä lisää sitä.

”Mitä enemmän maanmuokkauksessa paljastetaan maanpintaa, sitä enemmän taimikkoon syntyy lehtipuuvesakkoa. Laikku- ja kääntömätästyksessä maata rikotaan huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi äestyksessä”, Kemppainen muistuttaa.

Kasvupaikan kosteus parantaa lehtipuun siementen itämistä ja lisää myös vesomisen määrää perkauksen jälkeen.

”Jos kasvupaikka on sekä rehevä että kostea, perkaukselle on suuri tarve.”

Kemppainen neuvoo arvioimaan varhaisperkauksen tarvetta vertaamalla lehtipuiden pituutta kasvatettavien taimien pituuteen.

Jos lehtipuiden latvukset alkavat olla samalla tasolla kasvatustaimien latvusten kanssa, perkauksella alkaa olla kiire, sillä nopeakasvuiset lehtipuut hujahtavat yhdessä kasvukaudessa havupuiden ohi.

”Perkaustarvetta ei kannata arvioida alkukeväästä vaan vasta kesällä, kun puut ovat lehdessä. Lehdettömään aikaan perkauksen tarpeen helposti aliarvioi.”

Etukasvuiset lehtipuut haittaavat kasvatettavan taimikon kasvua varjostamalla niitä. Taimikkoon voi tulla myös laatuvikaa. Laatuvika syntyy, kun etukasvuisten lehtipuiden tuulessa heiluvat oksat hankaavat taimien latvasilmut rikki, minkä seurauksena taimista tulee monihaaraisia. Metsäammattilaisten keskuudessa etukasvuisista lehtipuista käytetäänkin usein termiä ”piiskapuu”.

Varhaisperkauksen voi tehdä joko täysperkauksena tai reikäperkauksena. Täysperkauksessa poistetaan kaikki taimien kasvua haittaava lehtipuusto. Reikäperkauksessa vesakkoa poistetaan vain noin metrin alalta kunkin taimen ympäriltä.

”Suosittelen lähtökohtaisesti tekemään taimikkoon täysperkauksen”, Kalle Kemppainen sanoo.

”Vaikka reikäperkaus on nopeampi tehdä, säästö voi osoittautua lyhytaikaiseksi ja kostautua myöhemmässä taimikonhoidossa.”

Kemppainen muistuttaa, että lehtipuustoa jää taimikkoon melkeinpä väkisin, vaikka sen raivaisi kauttaaltaan.

”Sekapuustoisuus on metsässä suositeltavaa, mutta lopullinen lehtipuuosuus säädetään myöhemmässä taimikonhoidossa.”

Lehtipuiden säästäminen varhaisperkauksessa on Kemppaisen mukaan perusteltua vain siinä tapauksessa, että taimikko muuten jäisi aukkoiseksi. Silloinkin on tärkeää, että kasvamaan jätettävät lehtipuut ovat kasvatettavia taimia pienikokoisempia tai enintään samanpituisia.

”Etukasvuisten koivujen jättäminen taimikkoon on tyypillinen virhe, jota näkee usein. Jostakin syystä niiden jättäminen selvästi houkuttelee.”

Riistatiheiköitä eli pienialaisia käsittelemättömiä alueita sen sijaan voi ja kannattaa jättää taimikkoon jo varhaisperkauksen yhteydessä. Sopivia kohtia ovat esimerkiksi kosteat painanteet, joissa taloudellisesti tärkeitä puulajeja kasvaa yleensä muutenkin niukemmin.

Istutuskuusikot vaativat varhaisperkauksen lähes aina. Karumpien maiden kylvötaimikoissa perkaustarve on yleensä vähäisempi. Istutuskoivikoissa perkausta ei välttämättä tarvita ollenkaan, vaan taimikonhoidoksi riittää yksi, 5–7 metrin pituudessa tehty taimikonhoito. Männyntaimikoista haapavesakko tulee poistaa aina sen aiheuttaman männynversoruosteen riskin takia.

Parhaasta perkausvuodenajasta on useita käsityksiä. Keväällä näkyvyys taimikossa on hyvä mutta uudelleen vesomisen riski korkeampi kuin keskikesällä. Keskikesällä vesomisriski pienenee, mutta huono näkyvyys ja helle voivat aiheuttaa ongelmia.

”Varhaisperkauksen kohdalla se, että työ tehdään oikeana vuonna, on ehdottomasti tärkeämpää kuin se, tehdäänkö perkaus keväällä, syksyllä vai keskikesällä”, Kemppainen sanoo.

Varhaisperkaus sopii metsänomistajan itse tehtäväksi metsänhoitotyöksi. Kemppainen kuitenkin muistuttaa, että omaa tilannettaan ja ajankäyttöään kannattaa miettiä realistisesti.

”Moni metsänomistaja ajattelee, että kesälomalla on aikaa perata. Kovinkaan moni ei kuitenkaan ole valmis uhraamaan koko lomaansa siihen, että sahaa taimikoita. Etenkin silloin, kun metsätila sijaitsee kaukana kotoa, suunnitelman toteuttamiskelpoisuutta on hyvä miettiä toisenkin kerran.”

Ostettuna metsurityönä varhaisperkaus maksaa 300–500 euroa hehtaarilta (plus arvonlisävero). Urakan hintaan vaikuttavat esimerkiksi poistuman määrä sekä keskiläpimitta. Palvelun voi ostaa mhy:n tai metsäyhtiöiden kautta tai metsäpalveluyrityksiltä.

”Taimikon tulevan kehityksen kannalta varhaisperkaus on niin tärkeä, että se kannattaa ehdottomasti joko tehdä itse tai teettää myös silloin, kun oma perkauskohde ei ole oikeutettu Kemera-­tukeen”, Kemppainen sanoo.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 5/2022.