Kokeilimme kolmea yhdistelmäraivuria – löytyi viisi selvää eroa perinteisiin raivaussahoihin

Miksi törsätä rahaa kolmeen eri sahaan, jos kolmen eri sahan työt voi hoitaa yhdellä ainoalla monitoimisahalla, johon työmaasta riippuen vaihdetaan sopiva leikkuupää sektorisuojineen.

Siinä säästyy rahaa – ja säilytystilaa, jota nämä pitkävartiset työkalut vievät melko paljon varastossa tai autotallissa.

Vai käykö niin, että näppärän jokapaikanhöylän sijaan metsänomistaja huomaakin ostaneensa kompromissin, joka ei ole soiva peli sen paremmin pihassa kuin metsässä.

Näissä ajatuksissa lähdin kokeilemaan Husqvarnan, Stihlin ja Echon monitoimiraivureita metsäpalveluyrittäjä Jorma Halosen kanssa.

Monitoimiraivurit Echo SRM-420ES (vas), Stihl FS 261 C-E ja Husqvarna 545FR. Kuva: Risto Jussila

Monitoimiraivuri sisältää vesakko- eli kolmioterän, metsäterän ja siimapään sekä oman sektorisuojan jokaiseen. Vaihto on helppoa. Stihl FS 261 C-E. Kuva: Risto Jussila

Kun yhdistelmäraivureita vertaa pelkästään metsään tarkoitettuihin raivaussahoihin, esiin nousee viisi selvää eroa.

Niistä kolme löytyy kahva- ja runkoputkista. Kahvaleveys on yleensä suurempi, mistä juontuu nimitys niittokahva. Suuri oteleveys tukee paremmin laajaa sivuttaista, niittävää liikettä.

Erona on myös pitempi runkoputki. Pituusero on vajaasta viidestä sentistä runsaaseen kymmeneen senttiin samojen merkkien metsäraivureihin verrattuna. Pitkä putki lisää ulottuvuutta, jolloin samoilta jalansijoilta niitettävä ala kasvaa.

Lähes aina runkoputki on myös paksuudeltaan ohutta mallia.

Poikkeus putkien eroihin löytyy Husqvarna 545FR -monitoimiraivurista. Siinä kahvojen leveys ja runkoputken paksuus eivät poikkea merkin metsäraivureista, mutta runkoputki on kuitenkin vähän pitempi.

Husqvarnan metsäraivurin 545FX (vas) ja monitoimiraivurin 545FR pituusero on vähäinen.  Kuva: Risto Jussila

Echon metsäraivurissa CLS-520ES (vas) on selvästi kapeammat kahvat kuin monitoimiraivurissa SRM-420ES. Kuva: Risto Jussila

Echo SRM-420ES -monitoimiraivurissa kahvaleveys on 72,5 senttiä ja Stihl FS 261 C-E -raivurissa 66 senttiä.

Niistä poiketen Husqvarna 545FR -monoitoimiraivurissa kahvaleveys ei ole 545FX -metsäraivuria isompi. Päinvastoin, FR-mallin oteväli on 59 senttiä ja metsäraivurin 61 senttiä.

Ero johtuu metsäraivurin peukalokaasulla varustetusta kaasukahvasta. Yhdistelmäsahan kaasukahva on liipaisinmallia. Putkiosat ovat samanlaiset.

Oteväli on Huskussa seitsemän senttiä kapeampi kuin Stihlissä ja 13,5 senttiä kapeampi kuin Echossa. Taimikossa eron merkitys selviää nopeasti.

Leveä niittokahva hankaloittaa liikkumista runkojen väleissä. Toinen, yllättävä haitta paljastuu, kun kaataa runkoja taaksepäin.

Leveiden kahvojen haarukkaan taaksepäin kaatuvat rungot osuvat helpommin. Niitä joutuu ohjaamaan tai väistelemään enemmän kuin kapeilla kahvoilla.

Heinätöissä niittokahva on kova sana. Niitto sujuu sillä selvästi mukavammin kuin kapealla kahvalla. Leveä ote tuntuu rasittavan vähemmän olkalihaksia.

Echon monitoimiraivurin kahvaote on leveä ja saha on pitkä. Se hidastaa liikkumista metsässä. Kuva: Risto Jussila

Oteväli on Stihlin monitoimiraivurissa FS 261 (vas) leveämpi kuin metsäraivurissa FS 460. Kuva: Risto Jussila

Echon yhdistelmäsahan pituus on 190,5 senttiä (terä 200 mm), Stihlin 185 senttiä (terä 225 mm) ja Husqvarnan 172 senttiä (terä 200 mm).

Taimikossa pituuden merkityksen tuntee koko kropassa.

Taimien istutusväli on noin 2,2–2,5 metriä. Raivaamattomassa taimikossa runkoja on kuitenkin paljon tiheämmin. Kääntyminen pitkän putken kanssa on ahdasta. Pitää ottaa askelia taakse.

Työn kuormittavuus voi kasvaa peruutellessa huomattavasti, koska risukko tai epätasaisuus vielä hidastavat pakittamista.

Mutta pihassa ja puutarhassa avoimella alueella pitkä putki siimapään kanssa on mainio. Ruohon niitossa kävely vähenee ja pinta-alaa on helpompi hallita. Jos leikkuujäljen tasainen ulkonäkö on tärkeää, pitkä putki on eduksi.

Echon monitoimiraivurin SRM-420ES runkoputki (alla) on selvästi pitempi kuin Echon metsäraivurissa CLS-520ES. Kuva: Risto Jussila

Husqvarnan lyhyt runkoputki oli jyrkässä rinteessä eduksi. Jorma Halonen maisemanhoitotöissä. Kuva: Risto Jussila

Metsäkäytössä pitkällä runkoputkella varustetun sahan terän pitää pysyä reippaasti irti maasta, kun kahvoista päästää irti.

Se tehdään siirtämällä valjaiden kiinnityskoukkua tai -paikkaa niin eteen kuin mahdollista. Saha tulee takapainoiseksi, jolloin terälevy pyrkii nousemaan korkeammalle.

Tasapaino on sopiva, kun terälevy kahvoista irti päästettäessä nousee hieman liian korkealle ilmaan, mutta asettuu kädet kahvoilla tasapainoon tai lievästi takapainoiseksi.

Tällä tavalla putkea on raivaajan etupuolella mahdollisimman lyhyesti.

Trimmeröidessä pyritään päinvastaiseen eli putken pituudesta pyritään ottamaan kaikki irti. Siksi siimapäällä leikatessa sen pohjan pitää koskettaa kevyesti maan pintaa, kun kahvoista päästetään irti. Pinnanmyötäisyys lisää leikkuualaa.

Etuna on myös tasaisempi leikkuujälki ja siiman pienempi kulutus.

Ahtaissa paikoissa Husqvarnan lyhyt runkoputki siimapään kanssa tuo trimmeröintiin ketteryyttä. Kuva: Risto Jussila

Monitoimiraivureiden kaksi muuta isoa eroa metsäraivureihin ovat erilainen välityssuhde ja kulmavaihteen kulma.

Välityssuhde on monitoimiraivureissa suurempi kuin metsäraivureissa. Esimerkiksi Husqvarnan monitoimiraivurissa 545FR välityssuhde on 1,4 ja metsäraivurissa 545FX 1,29.

Suurempi välityssuhde tarkoittaa sitä, että terä pyörii hiukan hitaammin, mutta vaihteisto välittää terään enemmän vääntövoimaa.

Mainituissa Huskun sahoissa kierrosnopeudet akseleiden päistä ovat 8 800 (FR) ja 9 700 (FX) kierrosta minuutissa.

Sitkeämpää vääntöä tarvitaan ruohokasvien niitossa sekä siimapäällä että kolmioterällä. Siksi välityssuhde palvelee monitoimiraivureissa ensisijaisesti siimapään ja vesakkoterän käyttöä.

Metsäterä pyörii monitoimiraivurilla hiukan hitaammin kuin metsäraivurilla. Kokeilun sahat ovat kuitenkin hyvätehoisia. Niiden leikkuukyky riittää metsään, vaikka välityssuhde hidastaa pyörimistä.

Kokeilu myös osoitti, että terän pyörimisnopeus heikensi metsäkelpoisuutta paljon vähemmän kuin suuri kahvaleveys, pitkä runkoputki ja kulmavaihteen kulma.

Jorma Halonen vertailee Huskun metsäraivurin (käsissä) ja monitoimiraivurin kierrosnopeuden vaikutusta vesakkoterän toimintaan. Kuva: Risto Jussila

Monitoimiraivureissa myös kulmavaihteen kulma palvelee ensisijaisesti heinätöitä. Terä asettuu niissä maan pinnan suuntaisesti.

Se on välttämätöntä, jotta heinän katkaisukorkeus pysyy koko leikkaavan terän alueelta samana. Leikkuujäljen ulkonäkö korostuu pihoissa.

Samalla siimapään tai kolmioterän vaaka asento maksimoi leikkuualan.

Ratkaisevan tärkeää on myös se, että kun siimapää asettuu maan pinnan myötäisesti, se ei pääse osumaan leikkuuympyrän etureunasta maahan. Näin käy, jos siimapää on vinossa.

Viistossa oleva siimapää maahan osuessaan lisää tuntuvasti siiman kulutusta ja siten myös mikromuovin kertymistä maahan.

Siimaa toki kuluu optimaalisellakin siimapään asennolla, mutta paljon vähemmän. Saatavilla on myös biohajoavaa siimaa.

Siimapään pitää pyöriä maan pinnan suuntaisesti, jotta se ei osu maahan. Kuva: Risto Jussila

Metsässä monitoimiraivureiden maanpinnan myötäisesti asettuva terä ei palvele runkojen katkaisua, kuten metsäraivureiden viistoon asettuva terä tekee.

Haitta on suurin, jos raivaaja osaa kaataa poistettavat rungot taaksepäin jo raivatulle alueelle. Sahaus tapahtuu silloin aina työntävällä terällä.

Eteenpäin viisto terälevy johdattaa katkaistun rungon liukumaan hieman eteenpäin. Lisäksi työntävä terälevy vielä heittää tyveä eteen. Yhteisvaikutus voimistaa tyven lennähtämistä eteenpäin. Silloin runko kaatuu taaksepäin oikealta tai vasemmalta terän kallistuksesta riippuen.

Jos raivaaja hallitsee suunnatun kaadon, jo tämä asia ratkaisee sahan valinnan metsään. Monitoimiraivuri ei silloin kelpaa.

Näin on siitä huolimatta, että läheskään aina kaatosuuntaa ei voi valita. Hyvin usein rungot pitää kaataa sinne, mihin ne saa kaatumaan. Opastus suunnatusta kaadosta löytyy Aarteen Raivauskoulusta, Aarre 10/2025.

Monitoimiraivurissa (takana) terä asettuu enemmän maan pinnan suuntaisesti kuin metsäraivureissa. Husqvarnat 545FX (edessä) ja 545FR.  Kuva: Risto Jussila

Runko on kaadettu työntävällä terällä taaksepäin. Monitoimiraivureilla se ei suju yhtä hyvin kuin metsäraivureilla. Stihl FS 261. Kuva: Risto Jussila

Trimmeröidessä leikkuupään pohjaosan pitää koskettaa kevyesti maan pintaa.

Metsää raivatessa tilanne on päinvastainen. Siellä on eduksi, että terä on selvästi korkeammalla maan pinnasta. Silloin terällä on tilaa asettua viistoon ja kaato taaksepäin onnistuu paremmin.

Tämän takia monitoimiraivuri säädetään metsäkäytössä paitsi hieman takapainoiseksi, myös mahdollisimman korkealle lonkkaan, epämukavuutta siltä välttäen.

Stihlin ja Huskun metsävaljaiden selkälevyssä on korkeussäätö. Lisäksi sahan korkeutta voi nostaa hieman säätöremmeistä.

Näillä konsteilla monitoimiraivurin terä ei enää asetu aivan maata myöten. Siitä on taaksepäin kaadossa hyötyä.

Ellei raivaaja koe tarpeelliseksi kaataa runkoja taaksepäin, monitoimiraivuri kelpaa metsään sellaisenaan vakiovaljailla. Vähäisessä käytössä asialla ei muutenkaan ole juuri merkitystä.

Monitoimiraivurin terä asettuu maan pinnan suuntaisesti, eikä se ole metsässä hyvä ominaisuus. Stihl FS 261 C-E. Kuva: Risto Jussila

Leikkuupäiden vaihto sektorisuojineen on kokeilun sahoissa helppoa. Kehitys on kulkenut tässäkin hyvään suuntaan. Vaihto onnistuu ilman ohjekirjaa, mutta sitä on silti hyvä vilkaista.

Echon teho on 1,8 kilowattia, Stihlin 2,0 kilowattia ja Huskun 2,1 kilowattia. Samojen merkkien metsäraivureissa perusteho on 2,2 kilowattia. Tehot riittävät metsään.

Husqvarna ilmoittaa välityssuhteiden lisäksi raivureidensa kulmavaihteiden kulmat. Huskun monitoimiraivurissa se on 35 astetta ja metsäraivurissa 24 astetta. Stihl ja Echo eivät ilmoita kulmia, mutta molemmista näkee helposti, että ne ovat samaa luokkaa.

Kokeilun raivureiden valjaat ovat perustasoa. Ne eivät ole yhtä hyviä kuin metsäsahoissa, mutta ajavat asiansa vähäisemmässä käytössä.

Käytimme kokeilussa metsävaljaita. Suosittelemme niiden hankintaa myös monitoimiraivureihin, jotka painavat suurin piirtein metsäraivureiden verran. Metsävaljailla paino jakautuu paremmin lantioille, hartiat väsyvät vähemmän ja sahaa on helpompi käännellä.

Kaikissa kolmessa sahassa on toimiva kevytkäynnistys. Vähäinen nykäisy riittää.

Echossa on muista sahoista poiketen kantokahva. Sahaa siirrellessä se on kätevä. Kuva: Risto Jussila

Echo SRM-420ES kolmioterällä. Kuva: Risto Jussila

Tankin vino suuaukko osoittaa hieman taakse ja avartaa tankkaustilaa. Kuva: Risto Jussila

Ruohon leikkuuseen suunniteltujen sahojen alapuoli ei yleensä ole niin suojattu kuin metsäraivureissa. Näin on myös Echossa. Kuva: Risto Jussila

Husqvarna 545FR kolmioterällä. Kuva: Risto Jussila

Husqvarnassa, kuten kokeilun muissakin monitoimiraivureissa, on kevytkäynnistys. Kuva: Risto Jussila

Ilmansuodattimen saa esiin avaamalla kolme nipsutinta. Kuva: Risto Jussila

Stihl FS 261 C-E kolmioterällä. Kuva: Risto Jussila

Sahassa on suutinsäätö kuten kokeilun muissakin monitoimiraivureissa. Kuva: Risto Jussila

Stihlissä on isompi 225 millin terälevy. Kuva: Risto Jussila