Harvennus hyödyttää mustikkaa mutta avohakkuu vie kasvuston
Metsätalouden toimista on sekä haittaa että hyötyä marjakasvustoille. Valoisat, väljiksi harvennetut tuoreet männiköt ovat mustikalle parhaita kasvupaikkoja, paljastaa Keski-Suomen rinteisissä metsissä koko ikänsä marjastanut Pasi Liukkonen.
Pasi Liukkonen poimii mustikkaa, mustikka Kuva: Kimmo HaimiVarjoisessa kuusikossa kasvaneita marjoja marjastaja Pasi Liukkonen ei kelpuuta lainkaan.
”Liian varjossa kasvaneet mustikat ovat pieniä ja tummia, eikä niiden koostumus ole yhtä kiinteä kuin valossa kasvaneiden.”
Myös Metsäntutkimuslaitoksen vanhempi tutkija Kauko Salo kumoaa myytin, että mustikka olisi kuusikoissa viihtyvä varjolaji. Mustikalle avainasiat ovat riittävä kosteus ja valo.
Salon mukaan tiheissä, nuorissa metsissä kasvatushakkuut lisäävät valoisuutta ja parantavat mustikan kasvuoloja. Toisaalta isoilla koneilla tehdyt harvennukset rikkovat mustikan kasvustoja, jotka toipuvat muutamassa vuodessa.
Päätehakkuu on metsätalouden toimista haitallisin mustikalle. Avohakkuun jälkeen marja häviää ja palautumiseen kuluu pitkä aika, Salo toteaa.
Aluksi kasvuolot ovat liian kuivat ja äärevät, myöhemmin tiheä taimikko tekee kasvupaikasta pimeän.
Vasta ensiharvennusten jälkeen mustikka alkaa taas viihtyä.
Puolukka ei kärsi tehokkaasta metsätaloudesta yhtä paljon kuin mustikka. Avohakkuun jälkeen, ennen kuin puusto on palautunut, puolukka marjoo hyvin.
Avohakkuiden jälkeisillä kuivilla ja valoisilla aukeilla viihtyy myös metsävadelma, jos kasvupaikka on riittävän rehevä.
Jatkuva kasvatus eli metsikön kasvattaminen eri-ikäisenä saattaisi periaatteessa hyödyttää varsinkin mustikkaa, jos ylispuita poistetaan riittävästi ja metsään tulee aukkoisuutta.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
