Tykkylumen runtelema metsä on altis myös hyönteisten hyökkäykselle – pientä määrää ei kuitenkaan kannata korjata vaan jättää lahopuulajien iloksi

Metsätuholain uusi aluejako tuli voimaan vuoden 2022 alussa. A-, B- ja C- alueilla on eri määräajat kuorellisen havupuutavaran poiskuljettamiselle metsästä. Kuva: Timo Filpus

Viime viikolla lauhtunut sää sai puiden oksat taipumaan tykkylumikuorman alla Itä-Suomessa.

Lumi on pinta-alalla mitattuna vakavin metsätuhojen aiheuttaja Suomessa. Vaikka tuhot ovat alueellisia, esiintyy niitä viimeisimmän VMI:n (Valtakunnan metsien inventointi) perusteella lähes miljoonalla hehtaarilla.

"Tuhot keskittyvät Pohjois-Karjalaan, Pohjois-Savoon, Kainuuseen ja Etelä-Lappiin. Välillä myös Keski-Suomessa on aika kovia tuhoja", kertoo Luonnonvarakeskus Luken tutkija Markus Melin.

Melin on mukana juuri alkaneessa LumiLaser-hankkeessa. Siinä kehitetään menetelmää, joka tunnistaa lumituhot uudesta tiheäpulssisesta laserkeilausaineistosta.

"Lumituho muuttaa metsän rakennetta. Jos alueella pitäisi olla 20-metrinen kuusikko, eikä yhtään laserkaikua tule yli 10 metrin korkeudelle, se kertoo, että nyt on joko metsänomistaja katkonut puut puolesta välistä tai lumi ollut asialla", Melin konkretisoi.

Hanketta koordinoivan Luken lisäksi mukana ovat metsäkeskus ja Itä-Suomen yliopisto.

Lumituhot tunnistava menetelmä pyritään saamaan osaksi metsäkeskuksen jokakeväistä laseraineiston keruuta ja tulkintaa.

"Edellisen talven lumituhot, jotka vaatisivat jo metsätuholain pohjalta toimia, voitaisiin havaita näin jo keväällä", Melin havainnollistaa.

Metsätuholaki velvoittaa poistamaan määräaikaan mennessä tuulen tai lumen vaurioittamat kuuset metsästä, jos niitä on yli 10 kuutiometriä hehtaarilla. Männyllä raja on uuden metsätuholain mukaan 50 kuutiometriä.

Tavoitteena on, että lumituhot näkyisivät metsään.fi-palvelussa, jonka kautta saataisiin yhteys alueen metsänomistajiin ja ehkäistäisiin mahdollisia seurannaistuhoja.

Hankkeessa selvitetään myös talven lumivaurioita kesällä seuraavaa hyönteistuhojen riskiä.

"Kunnon maastotutkimuksia siitä, miten kirjanpainajat ja muut kaarnakuoriaiset käyttävät lumituhopuita, ei ole aikoihin tehty", Melin sanoo.

Vanhoissa kuusikoissa viihtyvän kirjanpainajan lisääntymiselle tuuli on lumea suurempi riski.

Vaikka kirjanpainaja ei tällä hetkellä ole uhka eniten lumituhoista kärsivillä alueilla, kasvattaa ilmaston lämpeneminen hyönteistuhojen uhkaa tulevaisuudessa.

Muutamat vahingoittuneet puut eivät kuitenkaan ole vaaraksi, vaan ne kannattaa jättää metsään lahopuuksi, Melin muistuttaa.

"Lumen katkoma puu on ikään kuin luonnon tekopökkelö. Aiomme tutkia myös, millaista hyönteislajistoa tuhopuissa elää.”

Metsätuholain ja valtioneuvoston asetusten muutokset tulivat voimaan tämän vuoden alussa.

Isoin muutos on osan keskisestä Suomesta eli B-alueesta siirtyminen eteläisen Suomen A-alueeseen.

Siirtyneellä alueella syyskuun alun ja toukokuun lopun välillä hakattu kuorellinen kuusipuutavara tulee kuljettaa pois metsästä ja tien varsilta viimeistään 15. heinäkuuta.

Aiemmin takaraja oli 24.7. Sitä aikaistettiin, jotta kaarnan alla kasvavat kirjanpainajat eivät ehtisi levitä puutavarasta metsiin. Metsätuholain uusi aluejako ja aikarajat näkyvät viereisessä kuvassa.

Toinen keskeinen muutos on juurikäävän torjunnan tehostaminen.

Tulevana kesänä kantokäsittely laajenee kaikkiin hakkuisiin, pois lukien kotitarvehakkuut ja tutkimusmetsät. Torjunta tulee tehdä myös mäntyvaltaisilla turvemailla.

Lue myös:

Lumituhojen riski metsässä kasvaa tällä viikolla, kun sää lauhtuu ja lunta tulee lisää

Kirjanpainajien havainnoinnissa nopeat ja rivakat toimet vähentävät metsätuhoja – Koneviestin ansakokeilussa tuhoilta ei säästytty

Kirjanpainaja iskeytyy paremman puutteessa mäntyihin