Tukin kuorinta vaatii millimetrin tarkasti säädeltyä voimaa – tästä syystä se osataan Pohjoismaissa erityisen hyvin

Puutarhakaupunki Lohja läntisellä Uudellamaalla ja Ruotsin Söderhamn Gävlen pohjoispuolella ovat maailmanmitassa tuntemattomia pikkukaupunkeja. Saha-alan ammattilaisille ne edustavat maailman edistyneimpiin luettavien kuorimakoneiden kotia.

Lohjalainen Valon Kone ja sen kilpailija Cambio Ruotsin Söderhamnista ovat nousseet keskeiseen asemaan suurten sahalaitosten roottorikuorijoiden valmistajina. Teollisuudenalana kyse on pienestä mutta saha- ja vaneriteollisuuden kannalta tärkeästä erikoismarkkinasta.

Yhtiöt eivät paljasta markkinaosuuksiaan, mutta noin puolesta kymmenestä alan keskeisestä valmistajasta pohjoismaisten yritysten osuutta pidetään huomattavana. Sen huomaa, kun katsoo käytettyjen kuorimakoneiden myyntisivustoja, missä suomalais-ruotsalainen parivaljakko dominoi tukevasti markkinaa.

Miksi pohjoismaiset valmistajat ovat nousseet kuorimakoneiden maailmanlaajuisilla markkinoilla johtavaan asemaan?

”Siihen on varmasti vaikuttaneet Pohjolan sääolot ja metsäteollisuuden rakenne, jossa sahojen hake on tärkeä raaka-aine selluteollisuudelle”, myynti- ja markkinointijohtaja Teemu Tynkkynen Valon Koneelta sanoo.

Sahojen ja sellutehtaiden tiivis suhde Pohjoismaissa on Valon Koneen markkinointijohtaja Teemu Tynkkysen mukaan tärkeä syy suomalaisten ja ruotsalaisten kuorimakoneiden menestykseen. Kuva: Sanne Katainen

Sääolot tarkoittavat pakkasta, joka jäädyttää kuoren tiukasti puuhun. Kesällä kuori irtoaa herkästi. Jos osaa rakentaa toimivan kuorimakoneen jäiselle ja sulalle puulle, pärjää helpommillakin markkinoilla.

Kuoren pitää lähteä tarkasti, mutta se ei saa repiä mukaansa ylimääräistä puuta. Kuorintapaineen säätö on tässä avainasemassa, ja tapoja on useita. Valon Koneen kuorijoissa terien säätö toimii paineilmalla tai hydrauliikalla, Cambio taas luottaa paineilmaan.

Kyse on millimetrin osien tarkasta teränasettelusta. Kun kone on säädössä, kuorta irti kaapiva terä ikäänkuin kelluu puun päällä jälsikerroksessa ja jättää puuaineksen mahdollisimman koskemattomaksi.

Kuorimakoneen sielun muodostavat pyörivät roottoriterät, jotka kelluvat millimetrin osien tarkkuudella tukin jälsikerroksen päällä. Varsinaisia teriä ei ole kuvan kuorijoihin vielä kiinnitetty. Kuva: Sanne Katainen

Tarkka kuorinta on ollut tärkeää erityisesti Pohjoismaissa, missä sahojen pelkkahakkureista tuleva hake on ollut pitkään sellutehtaiden tärkeä raaka-aine.

Hyvin kuoritusta puusta tehty hake on sellutehtaiden mieleen, sillä puun pintakerros on ominaisuuksiltaan parasta sellunkeiton raaka-ainetta. Sellunkeitto ei suvaitse joukkoonsa kuorta, ja juuri se on pakottanut kehittämään kuorintakoneiden tekniikkaa.

Pohjoismaissa sahojen tuottamalle hakkeelle on ollut markkinat, sillä valtaosalle sahoista löytyy taloudellisen kuljetusmatkan päästä haketta käyttävä sellutehdas.

Nykyisin sahoilla ja vaneritehtailla tukit kuoritaan lähes yksinomaan reikäroottorikoneilla, joista tuli vallitseva tekniikka niiden tehokkuuden vuoksi.

Vuosien saatossa liikuteltavat mallit ovat poistuneet, ja samalla laitteiden koko on kasvanut. Valon Koneen ensimmäinen kuorimakone painoi 650 kiloa, ja sen kuorintanopeus oli 20 metriä minuutissa. Nyt valmistajan uusimmat kolmeroottoriset koneet painavat jopa 70 tonnia ja puu sujahtaa niiden läpi lähes 180 metrin minuuttinopeudella.

Vetorullat kuljettavat tukin läpi kuorimakoneesta ja pitävät sen samalla tarkasti paikallaan. Kuva: Sanne Katainen

Kuorimakoneen yhden roottorin pyörittämiseen tarvitaan noin 90 kilowatin teho eli kuorta irrotetaan tukista noin yhden henkilöauton moottorin voimalla. Jos kuorimakoneessa on tyven sievistävä roottori, kuten useimmiten on, sen pyörittämiseen tarvitaan jo rekka-auton verran voimaa.

Tukin tyvipaksunnuksen hakettava sievistysroottori vaatii satojen kilowattien tehon.  Kuva: Sanne Katainen

Paperitehtailla puun kuorinta tapahtuu eri valmistajien koneilla, ja myös tekniikka on toinen. Käytössä on ollut niin sanottuja taskukuorimakoneita, missä puut hankautuvat säiliön pohjalla liikkuvia rullia tai kolaketjuja vasten. Rumpukoneissa puut täytetään pyörivään rumpuun, missä niiden keskinäinen liike ja hankaus seinämiä vasten irrottaa kuoren.