Aarre: Lillukan kansanomaiset nimet kuten kissanlillukka ja ämmänlitukka ovat suotta vähätteleviä – Lillukka on hyvänmakuinen marja

Vatukoiden sukuun kuuluvan lillukan (Rubus saxatilis) marjan maku on hapan, mielenkiintoinen ja miellyttävä. Lillukka ei ole kovin satoisa, joten ruuanlaitossa ja säilönnässä marjoja käytetään yhdessä muiden marjojen kanssa.

Lillukan tunnistaa metsässä maata pitkin suikertavista, pitkistä rönsyistään, joihin kulkijan jalka voi jäädä kiinni. Lillukanvarsiin takertumista käytetään myös vertauksena, kun jonkun huomio juuttuu toisarvoisiin seikkoihin.

Lillukan varret kuolevat kukinnan jälkeen. Lillukkaa käytetään kasvinjalostuksessa uusien lajien risteyttämiseen. Luonnossa lillukka voi risteytyä mesimarjan kanssa mesilillukaksi, mutta risteymän kukista ei muodostu marjoja.

Lillukat, kuten muutkin suomalaiset syötävät luonnonmarjat, ovat terveellisiä ja sisältävät paljon vitamiineja ja antioksidantteja.

Lillukanmarja on suotta aliarvostettu, sillä sen maku on raikas ja hapan. Marjoja kehutaan lakkaakin maukkaammiksi. Lillukan kansanomaiset nimet kuten kissanlillukka ja ämmänlitukka ovat suotta vähätteleviä.

Lillukanmarjat sopivat esimerkiksi hyytelöön, hilloon, survokseen, makuetikkaan, mehuun, likööriin tai snapsiin. Mehu sopii erityisen hyvin viinietikan tavoin käytettäväksi. Erityisesti Venäjällä lillukkaa käytetään paljon.

Lue Aarteen jutusta vinkit lillukan hyödyntämiseen ja ota talteen lillukkareseptit, kuten lillukkalikööri, lillukka-ruusuetikka ja lillukanlehtitee!