Terho Pumpanen hakkaa traktorilleen noin kolmen metrin levyistä ajoväylää kasvatusmetsän läpi. Varsinainen harvennusleimikko on parinsadan metrin päässä. Kuva: Kari Lindholm
Kokenut hankintahakkaaja Terho Pumpanen on sitä mieltä, että ammattitaitoinen moottorisahuri katkoo tukkirungot tarkemmin kuin metsäkone
Hankintahakkuutkin tehdään nykyään yleensä motolla, ja usein asialla on metsänhoitoyhdistyksen korjuupalvelu. Vain pienen osan hankintapuusta hakkaavat metsänomistajat itse. Katso jutun lopusta videolta, miten metsänomistaja ja kokenut hankintahakkaaja Terho Pumpanen valmistautuu harvennussavottaan Sodankylässä.Tilaajalle
Aikaisemmin ammattimetsurinakin työskennellyt Pumpanen myy hankintapuunsa Metsä Groupille. Kuva: Kari LindholmMoottorisaha laulaa Terho Pumpasen tottuneissa kourissa Sodankylän Vaalajärvellä. Kärpän lailla liikkuva mies on hankintahakkaaja, niitä lajinsa viimeisiä, jotka vielä urakoivat oman metsänsä hakkuut moottorisahalla ja maataloustraktorilla.
Pumpanen sahaa puita vuosimallin 1984 maataloustraktorinsa edestä kulkureitiksi varsinaiselle harvennusleimikolleen. Kevyen kaluston ajoura on vain kolmisen metriä.
”Maataloustraktori on metsäkoneisiin verrattuna kevyt, eikä puiden kuljetuksesta jää myöskään urapainaumia maastoon.”
”Teen tilani hakkuut itse. Poikkeuksena on yksi kerta. Silloin moto kävi hakkaamassa tienpohjan suon taakse, johon en päässyt traktorillani”, Pumpanen sanoo.
Stihlin saha surahtelee. Nopein liikkein metsänomistaja karsii rangat. Vielä jokunen surahdus, ja pöllit pötköttävät varvikossa.
Pumpanen loikkaa Volvo-Valmet 505:n hyttiin ja siirtää traktoria eteenpäin. Istuin pyörähtää takaperin, ja mies kurottaa kourakuormaimen puikkoihin. Koura tarraa pölleistä ja pudottaa ne metsäkärryn pankolle. Sama toistuu kerran toisensa jälkeen.
Ammattimetsurinakin työskennellyt Terho Pumpanen kertoo tehneensä 300 hehtaarin kokoisen metsätilansa hakkuut itse 1980-luvulta lähtien.
Enimmäkseen kuitupuuta
Hankintakaupat ovat tyypillisesti kuitupuupainotteisia. Vuonna 2021 hankintakauppojen kaikesta puusta oli kuitupuuta kaksi kolmasosaa. Mäntykuitupuun hankintahinta oli keskimäärin 31,7 euroa, kuusikuitupuun 33 euroa ja koivukuitupuun 32,5 euroa kuutiometriltä.
Hankintakuitupuun reaalinen hintataso laski viime vuonna kaksi prosenttia edellisvuodesta, kun taas pystykaupoissa kuitupuun hinnoissa oli reaalista nousua kahdesta kolmeen prosenttia.
Lähde: Luonnonvarakeskus
Metsuri katkoo tarkemmin
Terho Pumpanen on sitä mieltä, että ammattitaitoinen moottorisahuri katkoo tukkirungot tarkemmin kuin metsäkone ja myös järkeilee katkonnan niin, että parempaan hintaan oikeuttavat tukkipituudet voi hyödyntää tarkkaan. ”Latvat moto katkoisi maahan. Itse hyödynnän rungot tarkasti, latvasta tulee kuitua.”
Jos puussa on mutkia tai vaurio, koneellisessa korjuussa tukkikokoinen puu saattaa Pumpasen mukaan päätyä raakkipinoon. Omaa metsäänsä hakkaava metsänomistaja pyrkii katkomaan mutkaisetkin rungot niin, että pinoon kertyy tukkia.
Pumpasen tekemät laatuharvennukset ovat tuottaneet 1980-luvulta lähtien tuhansia motteja havukuitua. Useimmiten puu on päätynyt Metsä Groupille, koska Pumpanen on Metsäliiton omistajajäsen. Työ on ollut hänestä kannattavaa hankintalisän ja nuoren metsän hoidon Kemera-tuen turvin.
Metsä Groupin maksama hankintalisä nostaa puun kuutiohintaa 50 kiintokuution jälkeen yhdellä eurolla, 100 kuution jälkeen 1,5 eurolla ja 200 kuution jälkeen 2,5 eurolla, Terho Pumpanen kertoo.
Lisäksi yhtiö maksaa lisähintaa kuljetuskelpoisuudesta enintään 3,5 euroa kuutiolle, jolloin yli 200 kuution toimitus tienvarteen kohottaa peruskuutiohintaa yhteensä 5,5 eurolla.
Kemera-tukikelpoisissa leimikoissa nuoren metsän hoidon tuki ja pienpuun korjuutuki nostaa puun hintaa käytännössä 4–7 euroa kuutiolta.
Hankintatyön arvo on verovapaata 125 kuutiometriin asti vuodessa, eikä monikaan hankintahakkaaja tätä määrää ylitä.
Tukea pienpuun keruulle
Nuoren metsän hoidon tukea korotettiin kesäkuun alussa. Jos hoidon yhteydessä kerätään pienpuuta, tuki on nyt 460 euroa hehtaarille. Samalla lievennettiin tuensaannin ehtoja.
Valtion tavoitteena on saada metsistä enemmän energiapuuta nyt, kun uusiutuvalle energialle on paljon lisätarvetta venäläisen fossiilisen energian ja tuontipuun korvaajana.
Riveissä käynyt kato
Pohjoisen Suomen metsänhoitoyhdistyksistä kerrotaan, että moottorisahalla puita kaatavat hankintahakkaajat ovat harvinaistuneet 1990-luvulta lähtien. Metsänhoitoyhdistys Sodankylän aluevastaava Pekka Kasurinen toteaa, että 30 vuotta sitten hankintatyön tekijöitä oli paikkakunnalla sadoittain, nykyään enää kourallinen.
Kasurisen mielestä pääsyynä hankintahakkaajien riveihin iskeneeseen katoon on työn heikentynyt kannattavuus. Kustannukset ovat nousseet, hankintapuun hinta ei.
Metsärahan ostovoimakaan ei ole entisellään. Kun 1980-luvulla puukauppatilillä sai uuden traktorin, nykyään tili riittää päältä ajettavaan ruohonleikkuriin. Kehnot taksat eivät houkuta metsänomistajia hakkuille.
”Kun vielä puuta ostavat yhtiöt ryhtyivät hankaloittamaan hankintahakkaajien työtä vaikeaselkoisilla mitta- ja laatuvaatimuksilla, moni täkäläinen ripusti rukkaset naulaan”, Kasurinen sanoo.
Terho Pumpanen toteaa, ettei polttoaineen hinnan nousulla ole suurta merkitystä traktorisavotalla. Talvella traktorin avuksi otetaan moottorikelkka ja parireki. Kuva: Kari LindholmHankintatyö koneellistuu
Jotkut edelleen hankintahakkuita tekevät metsänomistajat ovat hankkineet käytettyjä hakkuu- ja ajokoneita, joiden kanssa työskennellään oman perheen voimin.
”Motoilla hakataan maksua vastaan myös muille metsänomistajille. Sen vuoksi hankintapuun määrä on meillä jopa jonkin verran noussut viime vuosina”, kertoo Metsänhoitoyhdistys Koillismaan johtaja Antti Härkönen Pudasjärveltä.
Näille pienille hankintayrittäjille on työtä esimerkiksi pienien kuvioiden hoitoharvennuksissa, jotka eivät ole kannattavia puuta ostaville yhtiöille. ”Firmat eivät päästä omia motoketjujaan hanttihommiin.”
Härkösen mielestä hankintahakkuista tuleva puu olisi ehdottomasti halvinta raaka-ainetta puuta ostavalle teollisuudelle. Hankintakaupat eivät aiheuta puun ostajalle sivukuluja. Ongelmana on kuitenkin hankintapuun epätasainen saatavuus ja laatu sekä vaihteleva toimitusvarmuus.
Suuria puumääriä käyttävät yhtiöt varmistavat puunsaantiaan pystykaupoilla, jossa yhtiö ostaa hakkuuoikeuden ja jossa puiden hakkuista ja lähikuljetuksesta vastaavat ostajan käyttämät sopimusurakoitsijat.
Puunkorjuun keskittyminen aiheutti paitsi hankintahakkuiden vähentymistä myös hintojen laskua. Nykyään hankintahakkaajien tien varteen toimittamista tukeista maksetaan jopa vähemmän kuin samasta puutavaralajista pystykaupoissa.
Apuna korjuupalvelu
Hankintakaupassa puun myyjä sitoutuu toimittamaan sovitut puutavaralajit ja -määrät luovutuspaikkaan sovittuna aikana.
Metsänomistajien oman työpanoksen vähentyminen johtuu Antti Härkösen mukaan paitsi vaativasta hakkuutyöstä myös hankintakaupan tiukoista ehdoista.
”Korvaus menetetystä vapaa-ajasta on melko pieni. Ensiharvennukselta pätevä sahuri saa toki jonkinmoisen palkan”, Härkönen sanoo. ”Osaava moottorisahuri tekee harvennuksella 5–7 kiintoa päivässä.”
Palkkatyössä käyvälle metsänomistajalle jo hehtaarin energiapuuharvennus vuodessa on Härkösen mielestä melkoinen saavutus.
Suuri osa kotimaisesta hankintapuusta tulee nykyään markkinoille metsänhoitoyhdistysten korjuupalvelun kautta. Viime vuonna mhy Sodankylä korjasi jäsentensä metsistä puuta noin 50 000 kuutiometriä. Viiden kunnan alueella toimivassa mhy Koillismaassa viime vuoden korjuumäärä oli 180 000 kuutiometriä.
Maaliskuusta lähtien kohonneet polttoaineiden hinnat ovat lisänneet puun korjaajien ja kuljettajien polttoainekustannuksia. Yhdistykset ovat kompensoineet yrittäjien kustannustaakkaa taksojen korotuksilla.
”Katteet kärsivät kaikilla, ja paineita on puun hintojen nostamiseen. Metsäteollisuudella on maksukykyä, mutta maksuhalut ovat hakusessa. Puulle on kysyntää”, kiteyttää Antti Härkönen.
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 6/2022.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
