Sami Raunio halusi leimikolleen harvennuksen kesällä, vaikka kesähakkuut vaativat erityistä varovaisuutta

Monipuolinen metsämaisema Sauvossa hivelee silmää. Komeat varsinaissuomalaiset kalliot nousevat korkealle ja niiden välistä löytyy pieniä soita, mäntyisiä rinteitä, tasaisia kuusikoita.

Kesä on taittumassa syksyyn. Maasto on varsin kuivaa. Hakkuukone on aloittanut työnsä palstan märimmästä kulmasta.

Keskikokoinen, 18 tonnia painava harvesteri pysyy normaaleilla teloilla hyvin maan pinnalla, kun kuljettaja pui hakkuutähteet kantavaksi kerrokseksi ajourille.

Maa- ja metsätalousyrittäjä Sami Raunio sopi alkukesällä metsänhoitoyhdistys Lounametsän asiantuntijan Jussi Heinosen kanssa, että muutamia vuosia viivästynyt toinen harvennus toteutetaan kuusia ja mäntyjä kasvavalla kuviolla sulan maan aikana.

”Halusin, että harvennus tehdään nimenomaan kesällä. Kuvion alapäässä on suota, eikä pitkään aikaan ole ollut sellaista talvea, että sinne olisi päässyt koneilla. Kesällä turvemaa on hieman kuivempaa. Kesäharvennuksia on tehty meillä aikaisemminkin ja ne ovat onnistuneet hyvin”, Raunio perustelee.

Metsissään hyvin viihtyvä ja hoitotyöt osaava Raunio tekee helpommat ensiharvennukset itse ja ajaa myös puut tien varteen. Ensiharvennuskin onnistuu kesäisin, mutta yleensä Raunio tekee ne syksyllä ja talvella, kun peltotyöt ovat ohi.

Kävelemme ajouraa pitkin kuusikkoista rinnettä alaspäin. Elokuun sateet ovat kovertaneet jonkin verran hiekkaisen maapohjan vanhoja ajouria.

Toisessa harvennuksessa poistetaan laatuvikaiset puut, jotta tulevan päätehakkuun tukkiprosentti saadaan mahdollisimman korkeaksi. Kuva: Markku Pulkkinen

Heinonen katselee harvennettavaa kuviota ja antaa yleisohjeen harvennuksen oikeasta ajankohdasta.

”Harvennuksen pitää tapahtua silloin, kun männyssä on elävää latvaa jäljellä vähintään 40 prosenttia, koivulla 50 prosenttia ja kuusella 60 prosenttia puun pituudesta. Kasvunopeus kärsii, jos puun elävä osa menee tätä pienemmäksi”, Heinonen sanoo.

Harvesteri on aloittanut työnsä parin hehtaarin avohakkuulta. Raunion mukaan vanhojen kuusten kasvu alkoi hiipua märkyyteen ja puut ränsistyivät, joten oli aika antaa metsälle uusi elämä.

Kuvio on ojitettu, mutta sen vieressä olevan avonaisen suon ojat eivät enää kunnolla vedä vettä.

Asko Rastas on siirtämässä juuri monitoimikonetta ojan yli harvennettavan kuvion puolelle. Kuvio on aluskasvillisuudeltaan siisti eikä ennakkoraivausta tarvita.

Ensimmäinen harvennus kuviolla on tehty moottorisahatyönä noin 15 vuotta sitten.

Maapohjan kosteus ei arveluta Rastasta, sillä kokenut kuljettaja osaa liikkua koneella juuria vaurioittamatta myös kesällä.

”Harvennukset onnistuvat mielestäni rannikkoalueella paremmin kesällä kuin talvella. Talvet ovat usein niin lauhoja, että maa ei jäädy kunnolla eikä kanna konetta. Silloin tulee väkisinkin ajourapainaumia. Lumi haittaa lisäksi näkyvyyttä ja kaatosahauksia joutuu tekemään vähän summamutikassa”, hän sanoo.

”Tällä kohteella ajokoneen pitää malttaa ottaa hieman pienempiä kuormia, koska pohja on niin pehmeä.”

Jussi Heinosen (vas.) ja Sami Raunion yhteistyö sujuu hyvin. Raunio tekee taimikonhoidot ja ensiharvennukset pääosin itse. Muut työt hoitaa yleensä metsänhoitoyhdistys. Kuva: Markku Pulkkinen

Harvennuksissa luotetaan nykyisin koneenkuljettajan ammattitaitoon ja silmään. Konekuski päättää, mitä puita otetaan ja mitä jätetään. Metsänomistajan toiveet toki huomioidaan.

”Nyt tehtävällä harvennuksella on tarkoitus pärjätä päätehakkuuseen saakka, joten puuta otetaan reilusti pois. Toisessa harvennuksessa on tavoitteena jättää puita 17–18 neliön pohjapinta-ala hehtaaria kohti”, Heinonen sanoo.

”Silloin latvuksille jää tilaa kasvaa. Tasaista kasvutiheyttä luonnollisesti tavoitellaan.”

Pohjapinta-alalla tarkoitetaan kasvamaan jätettävien puiden rinnankorkeudelta mitattua poikkileikkauspinta-alaa. Metsäammattilaisilla on pinta-alan laskemiseen selkeät kaavat.

Sauvossa sijaitsevan palstan harvennus toteutetaan perinteisenä alaharvennuksena, jossa pienemmät ja huonot puut korjataan ja parhaat puut jätetään kasvamaan laadukkaiksi tukeiksi.

Raunio ei antanut kuljettajalle erityisiä ohjeita harvennustiheydestä, sillä Rastas on käynyt tilalla harventamassa aikaisemminkin ja jälki on ollut hyvää.

”Riistatiheiköt ja kolopuut tietysti jätetään, muita toiveita minulla ei ollut. Tavoitteena tässä on seuraavaksi päätehakkuu, sillä suolla ei viitsi käydä liian montaa kertaa”, Raunio tiivistää.

”Riistatiheiköt ja kolopuut tietysti jätetään, muita toiveita minulla ei ollut. Tavoitteena tässä on seuraavaksi päätehakkuu, sillä suolla ei viitsi käydä liian montaa kertaa”, Sami Raunio sanoo. Kuva: Markku Pulkkinen

Rastas kertoo, että toista kertaa harvennettavilla aloilla ehtii yhdessä työvuorossa korjata 70–150 kuutiota puuta. Hyvällä päätehakkuukuviolla työsaavutus voi olla 300 kuutiota kahdeksassa tunnissa.

Kesähakkuissa on tärkeää ja lain mukaan pakollistakin käsitellä havupuiden kannot juurikäävän torjunta-aineella, joka on ureaa tai biologista harmaaorvakkasientä. Yleensä koneurakoitsija valitsee, kumpaa ainetta käytetään.

”Kantokäsittely pitää tehdä myös ensiharvennuksissa, vaikka kannot ovat silloin vielä pieniä”, Heinonen sanoo.

Ensimmäisessä tai viimeistään toisessa harvennuksessa metsään tehdään ajourat, joita käytetään puiden kuljetuksessa jatkossakin. Ajourat sopivat myös maasta käsin tehtäviin lannoituksiin.

Toimiva ajourien leveys on Rastaan mukaan 4,5 metriä ja urien väli 20 metriä. Silloin harvesterin puomi ja hakkuupää ulottuvat hyvin uralta puusarkojen keskelle.

Kallioilta valunut vesi oli ehtinyt pehmittää maapohjaa loppukesällä. Ajourien painaumilta ei voi kokonaan välttyä, kun puuta kuljetetaan samoja raiteita pitkin satoja kuutiometrejä. Kuva: Markku Pulkkinen

Toisen harvennuksen viivästyminen oli jo ehtinyt heikentää puiden kasvua, sillä osa latvoista oli ränsistynyt. Kuva: Markku Pulkkinen

Sami Raunio on viime vuosina tehnyt metsänhoitoyhteistyötä etupäässä metsänhoitoyhdistyksen kanssa.

”Yhdistyksellä on hyvät kuskit. Jälki on sellaista kuin pitääkin, ainakin se miellyttää omaa silmääni. Ajatukset metsänhoidosta käyvät myös yksiin neuvojien kanssa.”

Hän kertoo olevansa tällä kertaa tyytyväinen myös puun hintaan. Raunio teki puunmyyntisopimuksen kesäkuussa, jolloin hinnat ovat yleensä vuodenkierrossa korkeimmillaan.

Hakkuualueelta ei kerätä hakkuutähteitä pois, vaikka energiapuulle on kovaa kysyntää Varsinais-Suomessa.

”Täältä on sen verran pitkä matka lastauspaikalle, että tähteitä ei kannata kerätä pois. Hakkuutähteiden jättäminen metsään oli myös metsänomistajan toive”, Heinonen perustelee.

Kesähakkuissa havupuiden kannot on lain mukaan käsiteltävä juurikäävän torjunta-aineella. Torjunta-aineena voi käyttää kuvan ureaa tai biologista harmaaorvakkasieniliuosta. Kuva: Markku Pulkkinen

Korjuusta tulee hieman normaalia enemmän kuluja, sillä runkopuu kuljetetaan 700 metrin päässä sijaitsevalle varastopaikalle. Harvennuksen puut menevät metsänhoitoyhdistyksen omistaman Lounapuu oy:n kautta pääasiassa kuitupuuksi.

Heinosen mukaan kuitupuuta kysytään paljon, ja kuitupuun hinta on kilpailukykyinen energiapuuhun nähden.

Puun ajamisesta laanipaikalle yhtä pääreittiä pitkin näyttää syntyvän 20–30 senttiä syvä ura kalliorinteeseen.

”Väkisinkin johonkin kohtaan tulee raiteet, kun puuta ajetaan tuhat kuutiometriä samaa reittiä pitkin. Kesäharvennus on maastolle silti hellävaraisempi kuin talviharvennus huonona talvena”, Raunio sanoo.

Hän jatkaa metsätöitään viljanpuintien jälkeen taimikoiden varhaisperkauksilla.

”Olen jättänyt itselleni myös syksylle ja talvelle pari pientä ensiharvennuskohdetta. Polttopuitakin teen jonkin verran myyntiin.”