Mustikkasatoa verottava laikkupikaritauti saattaa levitä myös puolukoihin ja pensasmustikoihin − näin taudin voi tunnistaa

Suomalaisista mustikkametsistä on löydetty tänä kesänä paljon mustikanlaikkupikaritautia aina Oulun korkeudelle saakka. MT löysi mahdollisesti taudin riivaamia mustikoita Helvetinjärven kansallispuistosta.

”Kuvan oireet voivat sopia mustikanlaikkupikariin, sillä ruskeat, kuivuvat laikut ovat taudille tyypillisiä oireita. Pelkän kuvan perusteella ei kuitenkaan täyttä varmuutta, sillä mustikalla voi esiintyä myös muita lehtilaikkutauteja”, arvioi Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Marja Jalli.

Varmuuden taudista saa tutkimalla itiötä mikroskoopin avulla. Hyönteiset voivat aiheuttaa samanlaisia oireita, mutta erotuksena edelliseen laikkuja ei ole kuin yksittäisissä lehdissä, ei sillä tavalla, että isompi kasvusto olisi laikkujen peitossa.

Jalli kertoo, että taudin aiheuttaa kotelosieni Valdensia heterodoxa eli mustikanlaikkupikari. Sieni tappaa lehtisolukkoa, mikä aiheuttaa mustikan lehtiin ruskeita paperimaisia laikkuja. Voimakas tartunta voi karistaa lehdet, kuivattaa varpujen latvoja sekä heikentää myös mustikkasatoa. Jallin tiedot perustuvat Turun yliopiston biologi Jouni Issakainen tutkimuksiin.

Sieni hyötyy viileän kosteista jaksoista, ja alle 20 asteen lämpötilasta. Myös korkea kosteus on mainittu taudille otolliseksi. Tämä selittänee sen, että tautia on havaittu kuluneen kesän aikana. Tutkijoiden mukaan taudin voimakkuus näyttää riippuvan paljon säästä ja kasvupaikasta. Mustikka yleensä toipuu taudista.

Paikallisesti tauti voi aiheuttaa selviä laikkuja kasvustoon ja vähentää satoa kyseisellä kohdalla.Tauti voi levitä paikallisesti. Jalli kertoo, että sieni tuottaa suuria kuromaitiöitä, jotka voivat levitä lyhyitä matkoja esimerkiksi saderoiskeiden ja mahdollisesti tuulen mukana. Yksi itiötyyppi pystyy “hyppäämään” jopa noin 20 senttiä ylöspäin.

Tauti ei ole ihmiselle vaarallinen. Terveen näköisiä, normaalisti kypsyneitä marjoja voi syödä, mutta pahasti sairastuneissa varvuissa marjoja on usein vähän. Sieni voi tarttua myös kukkiin ja raakileisiin, jolloin ne voivat varista tai kuihtua syömäkelvottomiksi ennen kypsymistä.

Yksi sienen itiötyyppi pystyy “hyppäämään” jopa noin 20 senttiä ylöspäin.  Kuva: Eija Vallinheimo

Sienellä on kirjallisuuden mukaan laaja isäntäkasvikirjo, mutta se tunnetaan erityisesti kanervakasveilta. Sitä on löydetty mustikan lisäksi puolukalta. Puolukkaa voi vaivata samantapainen sienitauti, jonka erottaa mustikanlaikkupikarista siitä, että laikut ovat aluksi violetinpunaisia molemmin puolin lehteä.

Viljellyistä marjoista erityisesti pensasmustikalla on tavattu laikkupikaritautia, mutta Suomessa havaintoja ei vielä ole tullut pensasmustikoista.

Suomessa Jouni Issakainen on tehnyt havaintoja myös muilta kasveilta oireisen mustikkasaarekkeen sisältä. Havaintojen varmistaminen vaatii kuitenkin mikroskopiaa tai DNA-tutkimusta.

Joko sinulle tulee MT:n metsäuutiskirje? Saat ajankohtaisia uutisia sähköpostiisi kerran viikossa tilaamalla maksuttoman metsäuutiskirjeen.