Selätin verokarhun, kun otin selvää faktoista

Puhelin soi. ”Verottajalta päivää!”

Apua! Mitä minä olen nyt tehnyt? Tuhat ajatusta vilisi päässä, sydän nousi kurkkuun ja hyvä ettei housut kastuneet. Viranomaisen pelko on sitkeässä – eihän ne koskaan soita hyvillä uutisilla. Vai soittavatko?

”Olette täyttänyt maatalouden veroilmoituksen. Miksi?”

Helpotus, korviin nousseet hartiat laskeutuivat alas ja selkäranka suoristui. ”Koska teidän ohjeenne sanoo niin!”

Olimme pohtineet, mitä tehdä vanhalle pellolle istutetulle, huonosti kasvavalle koivikolle. Laatutukkia siitä ei tulisi. Polttopuuta tarvitaan joka tapauksessa, joten miksei kokeiltaisi vaikka pakurin ymppäämistä. Klapien lisäksi silmissä kiiluivat tietysti lisätulot.

Saimme selkeät ohjeet, jotka verottajan sivut vahvistivat: pakuri on viljelytuote ja kuuluu maatalouden verotuksen piiriin. Naureskelin mielessäni, kuinka kaupunkilaislikka, joka muutamaa vuotta aiemmin ei tiennyt metsäverotuksestakaan mitään, täytti nyt ensimmäistä maatalouden veroilmoitusta.

Puhelimessa tuli hiljaista. Näppäimistö rapisi, kun soittaja etsi netistä ohjetta.

”Jaha, tämä olikin minulle uusi tieto. No, tämähän taitaa olla tällä selvä.”

Siinä oli pieni ihminen onnessaan, kun ”selätti verokarhun” ihan vain tietämällä faktat.

Alku metsäverotuksen kanssa ei ollut yhtä selkeää ja helppoa. En ollut ikinä kuullutkaan mistään metsäverotuksesta tai tajunnut, että arvonlisäverotus voisi koskea minua muuta kuin kauppalaskuissa näkyvinä euroina.

Siihen aikaan verottaja lähetti oikein kirjepostina metsäverolomakkeen ja täyttöohjeet. Niitä ihmeteltiin silmät pyöreinä ja tavailtiin avuttomina!

Puhelin käteen ja soittoa tutulle metsänomistajalle: ”Auta! Ei me tämmöisiä osata.”

Kärsivällisesti hän neuvoi kaivelemaan viime vuodelta kaikki kuitit, jotka vain jotenkin liittyivät metsän omistamiseen. Onneksi olen hamsteri, joka säilyttää kaikki kuitit, joten ei muuta kuin penkomaan. Eipä niitä menoja ensimmäisenä vuonna paljoa ollut.

Myöhemmin puukauppojen jälkeen olikin sitten edessä kinkkisempi homma, kun piti osata kirjata myös tulot. En meinannut millään tajuta, miten myyntitilityksestä saadaan oikeat luvut veroilmoitukseen, kun meinasin vallan seota ennakonpidätysten ja alvien kanssa. Mutta niin se vain tuli sekin tehtyä ja metsävähennystä hyödynnettyä.

Insinöörinä tietysti rakensin excelin, joka laski asiat valmiiksi, kun syötin vuoden tiedot oikeisiin paikkoihin. Se on ollut näppärää seuraavina vuosina vain kopioida taulukko uudelle vuodelle ja napsutella siitä luvut suoraan Omaveroon.

Edelleen hämmästelen sitä, miten kaikki metsätalouteen liittyvät kulut saa vähennyksiin, vaikka tuloja ei olisikaan. Ja metsätalouden tappiokin vähentää henkilökohtaisten verojeni määrää. Saatika arvonlisäveron palautukset – ihan silkkaa tuloa! Ei tällaista mahdollisuutta ole kellään muulla kuin metsänomistajalla.

Nyt taitaa olla edessä – lähes viidentoista vuoden jälkeen – matka kenkäkauppaan. Vanhat turvamaiharit ilmoittivat olevansa polkunsa kulkeneet ja päästivät vedet sisään. Ja kuitti talteen verotukseen!