Syöntivaraa taimikoihin ja reikäperkausta ‒ Aarre kokosi vinkit hirvituhojen ehkäisyyn

Hirvieläinten lasketaan aiheuttavan vuosittain kymmenien miljoonien eurojen edestä tuhoja metsissä. Tappioita tulee menetetyistä taimista ja tulevaisuuden kasvunmenetyksestä. Lisäksi taimikkoaikaiset vauriot voivat näkyä myöhemmin puutavaran laadussa niin, että tavoiteltua tukkia joudutaankin pinoamaan kuitupuukasaan.

Taimikkotuhojen pelossa Suomessa on jo vuosikymmenet suosittu kuusta, sillä hirvet syövät mieluummin rauduskoivun ja männyn taimia. Kuusta on istutettu myös kuuselle sopimattomille kasvupaikoille.

Etelä-Suomen metsien kuusettuminen on riski myös siinä mielessä, että ilmaston lämpenemisen uskotaan lisäävän pintajuurisille kuusille hankalia kuivia kausia, tuulituhoja ja heikentyneiden metsiköiden kirjanpainajatuhoja.

Hirvituhoja on tarkasteltu laajasti metsäalan organisaatioiden yhteisessä Sorkka-hankkeessa. Hankkeessa on arvioitu hirvieläinten elintapojen ja kantojen tiheyden vaikutusta metsätuhoihin ja sitä, miten lämpenevä ilmasto vaikuttaa hirvieläimiin. Tavoitteena on etsiä keinoja, miten riista- ja metsätalous voivat toimia rinnakkain.

Tänä syksynä hankkeen pohjalta päivitetään metsänhoidon suosituksia.

Hirvikannan pieneneminen 2000-luvun alun huippuvuosista on valtakunnan metsien inventointien (VMI) mukaan vähentänyt hirvituhojen määrää.

Talvikannan tavoitetiheyttä, joka on 2,5–3 hirveä tuhannella hehtaarilla, ollaan nyt valtakunnan tasolla lähellä, mutta alueelliset ja paikalliset erot ovat isoja.

Valtaosa hirvieläintuhoista syntyy talvella, kun sorkkaeläimille on tarjolla niukasti ravintoa. Hirvien suosikkeja ovat mänty- ja lehtipuuvaltaiset taimikot, varsinkin pienialaiset ja metsän ympäröimät.

Mitä paksumpi lumipeite, sitä hanakammin hirvet hakeutuvat laumoihin, sillä toisten hirvien polkemassa urassa on helpompi liikkua. Hirvien suosimilla talvehtimisalueilla pienikin hirvimäärä voi aiheuttaa merkittäviä tuhoja, kun eläimet viihtyvät taimikossa jopa kuukausia.

Hirvi kurkottaa ja katkoo taimien latvoja jopa viidestä metristä. Pienet hirvieläimet eli lähinnä valkohäntäpeurat ja metsäkauriit suosivat varpuja, ruohovartisia kasveja ja puiden versoja. Myös kuusen latvakasvaimet voivat kelvata niille.

”Kauriseläinten aiheuttamat tuhot tunnetaan huonommin kuin hirvituhot”, toteaa Tapio Oy:n metsänhoidon asiantuntija Varpu Kuutti.

Varpu Kuutti neuvoo metsänomistajia arvioimaan, onko oman metsän taimikoissa hirvieläintuhojen riskiä, ja ottamaan tuhoriskin huomioon taimikonhoidossa.

Kasvatettavan puulajin taimitiheys kannattaa jättää riittävän suureksi. Hyviä keinoja ovat oikea-aikainen varhaisperkaus ja vähäisen riskin taimikoissa myös muun ravintopuuston, kuten pihlajan ja haavan, säästäminen.

Tutkimukset osoittavat, että mitä enemmän hirvillä on sopivia ravinnonlähteitä, sitä vähäisemmiksi jäävät taimituhot. Sorkka-hankkeen taimikonhoito-ohjeissa suositellaan reikäperkausta, jossa poistetaan ylikasvuiset lehtipuut ja jätettävää tainta ympäröivät vesat. Varjoon jääneet männyntaimet sisältävät vähemmän suoja-aineita, mikä tekee ne alttiimmiksi hirvien syönnille.

Varhaisperkauksessa männyntaimikko jätetään sekapuustoiseksi ja tiheäksi, yli 4 000 tainta hehtaarille. Lyhyempiä lehtipuita ja kuusia säästetään aukkopaikoissa.

Taimikoihin suositellaan jätettävän riistatiheikköjä, jotka myöhemmin jäävät säästöpuu­ryhmiksi.

Yli puolessa miljoonassa hehtaarissa metsiämme on hirvituhoja. Metsänomistajat hakevat korvauksia vain murto-osasta niistä. Kuva: Sanne Katainen

Myös kuusentaimikkojen varhaisperkauksessa suositellaan reikäperkausta hirvieläin­tuhojen ehkäisyyn. Taimia jätetään noin 5 000 kappaletta hehtaarille, mistä havupuita on 1 500–2 000 kappaletta.

Männyn- ja kuusentaimikot harvennetaan voimakkaammin vasta sitten, kun taimet ovat yltäneet ohi hirven kurottaman eli 4–5 metrin pituuden.

Kuusentaimikkoon jätetty lehtipuu voi tiheän hirvikannan alueilla vähentää mäntytaimikoiden syöntipainetta.

Lehtipuusekoitus tekee puustosta paremmin muutoksia kestävän, ja puuston monilajisuus lisää myös metsän monimuotoisuutta.

Jos hirvien talvehtimiskanta on alueella suuri, puuntaimien ruiskuttaminen lampaanrasvapohjaisella Trico-karkotteella vähentää riskiä, että taimet maistuvat hirville. Käsiteltävien taimien on oltava kuivia, sulia ja lumettomia, ja käsittelypäivänä lämpötilan on oltava nollan yläpuolella.

Hirvien lisäksi myös peurat, kauriit ja porot vierastavat lampaanrasvan hajua ja makua.

Hirvien aiheuttamia metsätuhoja havaittiin viimeisimmässä VMI:ssä reilulla puolella miljoonalla hehtaarilla.

Muiden hirvieläinten aiheuttamat tuhot ovat nousseet 10 000 hehtaarin luokkaan. Valkohäntäpeuran ja metsäkauriin aiheuttamat taimikkotuhot lisääntyvät kannan kasvun ja lajien levittäytymisen myötä.

Muiden hirvieläinten kuin hirven aiheuttamia tuhoja on Luonnonvarakeskuksen erikoistutkijan Juho Matalan mukaan todettu VMI:ssä Lounais-, Etelä- ja Keski-Suomessa sekä Pohjois-Pohjanmaalla.

Valkohäntäpeuran aiheuttamat tuhot ovat suurimmat eläimen alkuperäisellä leviämis- alueella Pirkanmaalla.

Metsäkaurista tavataan Pohjois-Suomessa saakka, mutta kannan tiheyksistä eri puolilla maata ei ole tarkkaa tietoa.

Hangen paksuus rajoittaa pienten hirvieläinten levittäytymistä pohjoisemmaksi, mutta talviruokinnan tukemina ne pärjäävät lumisemmillakin alueilla.

Metsästäjät ovat monin paikoin siirtymässä peurakannan ylläpitoruokinnasta jahtikauden aikaiseen houkutteluruokintaan, jonka tavoitteena on vähentää eläimiä hallitusti vahtimismetsästyksellä.

Ilmaston lämpeneminen saattaa helpottaa kauriseläinten talvehtimista, jos hanget ohenevat etelässä.

Erikoistutkija Juho Matala pohti Metsäkeskuksen webinaarissa viime marraskuussa, että lumipeitteen oheneminen saattaa lisätä myös hirvien varpuravinnon käyttöä, mikä voisi vähentää taimikkotuhoja.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 7/2023.