Puulajipuiston perustaja uskoi, että aikanaan jäljelle jäävät tammet – tällainen on Hanneksen metsä

Jyrkkää mäenrinnettä ylös kaartavan polun varrella kuusten ja koivujen seasta kurkottaa mitä ihmeellisimpiä puita douglaskuusista erilaisiin pihtoihin ja jaloihin lehtipuihin.

Yksi laji toistuu muita useammin. Tammet on hoidettu säntillisesti, suoraa oksatonta puuta riittää korkealle.

”Tammi oli hänen suosikkipuunsa. Hän uskoi, että tulevaisuudessa tammet jäävät tästä kaikesta jäljelle”, kertoo Anna-Maija Simola.

”Hän” on metsän perustaja, viime vuonna menehtynyt VK (Veikko Kustaa) Simola, joka hoiti perustamaansa arboretumia eli puulajipuistoa reilut 40 vuotta kuolemaansa asti. Anna-Maija Simola on toinen VK:n tyttäristä, joka esittelee metsää vieraille.

Anna-Maija (vas.) ja Anita Simola esittelevät Hanneksen metsää Visaseuran kesäretkeläisille. Kuva: Juha Tanhua

Uusia puita on istutettu noin 10 hehtaarin palstalle vielä aivan viimeisinäkin vuosina. Usein, kun alkuperäistä puustoa kaadettiin, tilalle tuli jokin erikoisuus.

Yhteensä metsässä on noin 130 eri puulajia. Joukossa on myös kukkivia pensaita. Keskikesällä näkyvät vielä alppiruusujen kukinnot sekä valkoisena kukkiva jasmike.

Joitakin helmiä oli myös entisen puuston joukossa. Palstalta kaadetusta visakoivusta on tehty yksityislentokoneen sisustus Saudi-Arabiaan, Simola kertoo.

Kiinalainen koivulaji on istutettu vuonna 1999. Kuva: Juha Tanhua

Taimet VK Simola hankki suomalaisilta taimitarhoilta. Matkustelun ja juhlimisen sijaan hän sijoitti liikenevät varansa mieliharrastukseensa.

”Isä sanoi olevansa nuuka ja osti pieniä taimia. Ensin hoidettiin metsä, sitten vasta oma piha”, Anna-Maija Simola muistelee isänsä intohimoa.

Anita Simola, toinen tyttäristä, muistaa isänsä ottaneen hänet mukaansa ruiskuttamaan torjunta-ainetta isän raivatessa.

Keskikesällä voi nähdä jasmikkeen kukkivan. Kuva: Juha Tanhua

Metsä on nimetty Hanneksen metsäksi kuusivuotiaana onnettomuudessa menehtyneen tyttärenpojan muistoksi. Kävelypolkujen nimistössä esiintyvät myös muut perheenjäsenet.

Eläessään VK Simola hoiti esittelykierrokset itse. Harmi kyllä puheet eivät ole jääneet nauhalle, sillä metsän perustaja tiesi kertoa jokaisen puun tarinan.

Arboretum säätiöitettiin vuonna 2001. Nykyisin säätiön hallituksessa ovat Simolan tyttäret sekä tyttärentytär.

Purppurapihta on varttunut vajaassa 30 vuodessa tuuheaksi puuksi. Kuva: Juha Tanhua

Puiden nimikyltit ja alueen karttataulun mäen juurella on sponsoroinut Metsä Group, joka toimii Hanneksen metsän kummina.

Itse metsän lisäksi säätiöllä on vähän varallisuutta. Pari vuotta sitten tehdyn harvennushakkuun tuloilla on voitu esimerkiksi sorastaa teitä, Anna-Maija Simola mainitsee.

Metsä on omistettu VK Simolan tyttärenpojan Hanneksen muistolle. Kuva: Juha Tanhua