EU:n ilmastopolitiikassa Suomi on artisti, joka maksaa

Ainakin tässä on Suomelle helppo rasti, ilahduin Luonnon­varakeskuksen webinaarissa, jonka aiheena oli metsäluonnon tilan parantaminen ilmastotoimien avulla. Ennenaikainen iloni liittyi EU:n ennallistamisasetuksen kolmen miljardin puun istutustavoitteeseen koko unionin alueella vuoteen 2030 mennessä.

Tavoitteen saavuttamiseksi toteutettujen toimien tulee perustua metsittämiseen, uudelleen metsittämiseen ja kaupunkialueiden viherryttämiseen. Selvä homma!

Muita esityksiä seuratessani laskin, että määräaikaan mennessä Suomi yksin hoitaa tavoitteesta kolmanneksen, koska meillä istutetaan hakkuuaukoille vuosittain 150–170 miljoonaa puuntainta. Eivätköhän EU:n muut maat yhteisvoimin tyrkkää maahan loput kaksi miljardia.

Tyrmistyin, kun Luken tutkija Antti Wall kertoi, että Suomen panokseksi luetaan vain 13 miljoonaa puuntainta – ne, jotka on istutettu ja istutetaan joutoalueiden määräaikaisen metsitystuen turvin. Loput taimet eivät ole ”lisäisiä”, koska ne istutetaan joka tapauksessa.

Lisäisyys on hiilikompensaatiossa käytetty termi, jossa hiili­nielu tai -varasto lisääntyy verrattuna tavanomaisena pidettyyn toimintatapaan. Suomessa tavanomaisena pidetty toiminta­tapa on metsänhoidon suositusten mukainen metsänhoito.

Melkein nauratti oma lapsellisuuteni. Enkö ole vieläkään oppinut, että EU:n ilmastopolitiikassa Suomi on artisti, joka maksaa.

Webinaari oli muutenkin tuskaista kuunneltavaa. Tutkijat taulukoivat ennallistamisasetuksen luontotyypit ja laatumittarit ja joutuivat sitten arvailemaan, että jotkin ilmasto­toimet saattavat parantaa metsäluonnon tilaa joissakin paikoissa mutta toisaalta saattavat myös heikentää sitä. Kaikki riippuu tarkastelujaksosta, tavoitetasosta ja toteutustavasta, muun muassa.

Kyseenalaiseksi toimeksi joutui esimerkiksi turvemaiden tuhkalannoitus, jonka ilmastovaikutus on positiivinen mutta ennallistamisasetuksen kannalta vaikutus kenties osin negatiivinen.

Chatin puolella älähdettiin siitä, että ennallistamisasetuksen säännöissä lehtikuusi katsotaan ei-kotimaiseksi puulajiksi. Miksi ihmeessä, kun metsälaissa siperianlehtikuusi on yksi uudistamiseen käytettävä puulaji, lähes kaikki Suomen siperianlehti­kuuset ovat Raivolan alkuperää ja lehtikuusta on esiintynyt Suomessa luontaisesti viime jääkauden jälkeen?

Ei auttanut urputus, vieraslaji mikä vieraslaji; tämäkin määritelmä on korkeammassa kädessä.