Rengastus ei ole hätähousun harrastus – yli 150 kurkea rengastanut Ville Pöyri kiikaroi poikasia autosta ja pinkaisee pellolle perään

Auton moottori hurahtaa käyntiin hiljaisella kadulla. Kojelaudan kello näyttää 3.45, kun peruutan pois parkkiruudusta. Navigaattori ohjaa minut moottoritielle.

Vajaan kahden tunnin kuluttua saavun Urjalaan, jossa ovat vastassa intoa puhkuvat lintuharrastaja Ville Pöyri ja 13-vuotias saksanseisoja Poka.

"Sää on täydellinen kurkien rengastukseen. Edellisyönä on satanut ja lämmittävä aamuaurinko houkuttelee kurkia pelloille ruokailemaan", Pöyri ennakoi.

Saksanseisoja Poka auttaa Ville Pöyriä löytämään maahan painautuneen kurjenpoikasen. Kuva: Kimmo Haimi

Eläinlääketeollisuuden parissa työskentelevä biologi on rengastanut lintuja jo 20 vuoden ajan. Vuosittain Pöyri rengastaa noin 10–20 kurkea. Kokonaissaldo kipuaa jo yli 150:een.

"Tänä vuonna olen rengastanut yhtenä aamuna parhaimmillaan viisi kurjenpoikasta. Lisäksi rengastan tuulihaukkoja, pöllöjä ja satunnaisesti pikkulintuja", hän luettelee.

Huittisissa asuva Pöyri on havainnut valtaosan rengastamistaan kurjenpoikasista autosta käsin. Kun poikanen on sopivassa paikassa, hän pysäyttää auton ja lähtee juoksemaan sen perään.

"Hiipiminen olisi tuntien urakka. Kokemuksen karttuessa kurkien käytöstä oppii lukemaan paremmin. Osa emoista lähtee ihmisen lähestyessä lentoon, kun taas osa jää kulkemaan poikasen vierelle."

Yleensä poikanen painautuu vaaran lähestyessä maahan. Tällöin sitä on vaikea huomata.

"Jos poikanen ehtii karata metsään, on sen löytäminen lähes mahdotonta."

Kurjenpoikasille suurimmat uhat ovat Pöyrin mukaan kettu ja supikoira, pohjoisessa myös maakotka.

"Kurjella menee kuitenkin hyvin. Se on perinteinen kosteikkojen lintu, mutta on siirtynyt elämään myös kuivemmissa elinympäristöissä."

Kiinni saadun poikasen pää peitellään, sillä pimeä rauhoittaa linnun. Kuva: Anni-Sofia Hoppi

Aloitamme kurjenpoikasten etsimisen puoli kuuden aikaan aamulla. Kierrämme autolla Pöyrin aiemmin hyväksi havaitsemia reittejä Urjalan Kortejärven ympäristössä.

Ensimmäisen puolen tunnin aikana näemme pari kettua, muutaman rusakon, parikymmentä valkohäntäpeuraa sekä aikuisia kurkia. Poikaset pysyttelevät tiiviisti piiloissaan.

"Kurjet viihtyvät erityisen hyvin ohra- ja heinäpelloissa", Pöyri selittää ja viittoo autosta ulos.

Ensimmäinen kierros ei tuota tulosta. Kun toisella kertaa aiemmin pellon laidassa näkynyt poikanen on edelleen samassa paikassa, aikoo Pöyri kokeilla onneaan.

"Paikka on vaikea. Emot ovat poikasen molemmin puolin, ja se saattaa karata läheiseen metsään."

Auto pysähtyy ja sekunnin kuluttua Pöyri juoksee jo täyttä häkää määränpäätään kohti. Ammattilaisen arvio osui oikeaan, ja kurjenpoikanen pakenee metsään. Hyvin piiloutunutta poikasta ei löydy edes koiran avulla.

Parin tunnin jälkeen tilanne alkaa näyttää huonolta.

"Ikävä kyllä tässä vaiheessa täytyy jo todeta, että taisi tulla kesän ensimmäinen nollakeikka. Eläimiä kun ei voi tilata valmiiksi paikan päälle", Pöyri harmittelee.

Linnun jalkaan kiinnitetään alumiinirengas, josta löytyy kirjainkoodi, yksilöllinen sarjanumero sekä palautustiedot. Kuva: Anni-Sofia Hoppi

Hörppään juuri huoltoasemalta hakemaani kahvia, kun huomaan Pöyrin soittavan. Sydämeni pamppailee jännityksestä.

"Täällä olisi nyt kaksi kurjenpoikasta kiinniotettuina ja odottamassa rengastusta. Näin ne kotimatkalla ojan varressa. Toisen sain juostua itse kiinni, ja toinen löytyi Poka-koiran avustuksella", hän kertoo innoissaan.

Pellolla juokseva vieras ihminen voi säikähdyttää maanomistajan. Pöyrillä ei ole kuitenkaan vielä koskaan tullut ongelmatilannetta vastaan.

"Yleensä pääsen juoksemaan traktorinuraa tai pellon reunaa pitkin kasvustoa vahingoittamatta. Pidän kyllä aina varalta mukanani setelitukkoa", hän vinkkaa.

Aikuiset kurjet etsivät ruokaa niitetyltä pellolle. Poikasille se on liian turvaton ympäristö. Kuva: Kimmo Haimi

Viidentoista minuutin kuluttua parkkeeraan autoni peltotielle. Noin sadan metrin päästä löydän Pöyrin, jonka edessä pilkottaa valkoisen peitteen alta kaksi paria pitkiä ja honteloita jalkoja.

"Kurjenpoikanen asetetaan rengastusta varten mahalleen ja sen pää peitellään. Näin lintu rauhoittuu eikä yritä karkuun."

Lintua käsiteltäessä on elintärkeää varoa sen herkkiä kasvuiässä olevia sulkia.

"Jos sulat vahingoittuvat, lintu ei pääse lentoon ja uusien kasvattamiseen kuluu vuosi."

Myös kurjenpoikasen terävää nokkaa ja kynsiä kannattaa kunnioittaa varovaisuudella.

Itse rengastus sujuu ammattilaiselta nopeasti ja vaivattomasti vain muutamissa minuuteissa. Lopuksi Pöyri ilmoittaa vielä linnun tarkan rengastamisajankohdan ja -paikan tiedot rengastustoimistolle.

"Rengastus on Suomessa tarkkaan säädeltyä. Lupaa hakiessa täytyy suorittaa muun muassa lajintuntemustesti ja todistaa keränneensä käytännön kokemusta konkarien mukana."

Tänä kesänä Pöyri on ehtinyt rengastaa 19 kurjenpoikasta. Syksyihin hänellä on tapata seurata syysmuuttoa varten pelloille kokoontuvia kurkiparvia.

"Parvea kiikaroimalla rengastetuista kurjista voi nähdä, mistä kaikkialta ne ovat saapuneet. Joukossa on joskus myös ulkomailta tulleita lintuja."

• Lintujen rengastus on alkanut Suomessa vuonna 1913.
• Suomessa on rengastettu yli 10 miljoonaa lintua. Näistä noin 2 500 on kurkia.
• Rengastuksen avulla saadaan tietoa muun muassa lintulajien muuttoreiteistä ja talvehtimisalueista. Renkaiden avulla voidaan myös selvittää esimerkiksi linnun ikä, synnyinpaikka, kuolinsyy, kotipaikka- ja puolisouskollisuus sekä vuosittainen kannanmuutos. Tiedot edistävät lintujen suojelua.
• Rengastustyö perustuu pääosin vapaaehtoisuuteen. Suomessa toimii aktiivisesti yli 500 rengastajaa.
• Rengastustoimisto koordinoi rengastusta. Se ylläpitää tietorekistereitä, valitsee rengastajat, kouluttaa heidät ja valvoo työn laatua. Lisäksi se jakaa renkaat ja hoitaa koti- ja ulkomaista tiedonvaihtoa.
• Rengastustoimisto ottaa myös vastaan ilmoitukset esimerkiksi kuolleina löydetyistä rengastetuista linnuista. Se sijaitsee Helsingin yliopiston luonnontieteellisessä museossa.
• Lähde: Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus