Perhot yrittävät jäljitellä kaloja kiinnostavia hyönteisiä. Kuva: Sanne Katainen
Perhot yrittävät jäljitellä kaloja kiinnostavia hyönteisiä –”Perhojen sidonnassa vain mielikuvitus on rajana”
Perhonsitoja pyrkii jäljittelemään kalojen luonnollista ravintoa, mutta täydellisyyden tavoittelu ei ole tarpeen.TilaajalleRiihimäki
Teemu Rintala esitteli itse tekemiään perhoja Metsästysmuseon kalastusteemapäivässä. Kuva: Eija VallinheimoTeemu Rintala on mies, jonka työt ja harrastukset osuvat poikkeuksellisen hyvin yhteen. Rintala on biologi, hyönteisasiantuntija ja virtavesiekosysteemien ammattilainen. Hyönteisten ja virtavesien tuntemus onkin hyödyksi perhokalastuksessa, jota Rintala on harrastanut 1980-luvun puolivälistä lähtien.
”Ensimmäiset omat perhot sidoin vuonna 1987. Ensin kalastin pääasiassa Lapissa, sittemmin Keski-Suomessa”, Rintala muistelee.
”Perhot yrittävät jäljitellä kaloja kiinnostavia hyönteisiä. Tärkeimpiä ovat esimerkiksi vesiperhoset, joita Suomessa on noin 200 eri lajia. Vesiperhoset tunnistaa siitä, että niillä on harjakattomaiset siivet ja pitkät tuntosarvet. Vesiperhoset muodostavat merkittävän osan virtavesien biomassasta ja niitä löytyy vesistöistä kaikkina vuodenaikoina eri kehitysvaiheissa.”
Rintalan mukaan toinen suuri ryhmä ovat päivänkorennot, joita on Suomessa noin 60 eri lajia. Ne ovat yksi vanhemmista hyönteisryhmistä ja ovat itse asiassa vanhempia kuin hirmuliskot.
”Perhojen sidonnassa vain mielikuvitus on rajana. Kun omatekemällä perholla onnistuu jallittamaan kalan, se on aina hieno tunne.”
Perhojen tekeminen ei ole Rintalan mukaan salatiedettä.
”Kaupasta saa nykyisin valmiina paljon erilaista materiaalia, esimerkiksi erilaisia siipilajitelmia, mutta perhojen teossa voi käyttää myös luovuutta. Kaupasta löytyviä siivet voi korvata vaikka hedelmäpussista saatavalla muovilla. Samoin mustasta vaahtomuovista pyöräytetyt muurahaisjäljitelmät ovat toimineet kalastuksessa hyvin.”
”Perhojen sidonnassa vain mielikuvitus on rajana. Kun omatekemällä perholla onnistuu jallittamaan kalan, se on aina hieno tunne.”
Perhot muistuttavat kalojen luonnollista ravintoa eli yleensä tiettyä hyönteistä. Kuva: Eija VallinheimoVaikka Rintala tuntee hyönteiset pieniä yksityiskohtia myöten, hän lohduttaa, että usein kalat tykkäävät perhoista, jotka eivät ole liian hienoja.
”Jos perho on liian täydellinen, se ei välttämättä kiinnosta kalaa yhtä paljon kuin vähän nukkavierummalta näyttävä versio.”
Hyönteisten tunteminen auttaa kuitenkin kalastuksessa toisellakin tavalla. Kun tietää, millaista ravintoa kala etsii, se auttaa oikean perhon ja paikan valinnassa.
Perhoharrastajalla voi olla satoja erilaisia perhoja. Kuva: Sanne Katainen”Siellä missä on hyvin hyönteisiä, on usein hyvä kalapaikka. Jos tietoa ei vielä ole, asiaa voi tutkia. Voi avata esimerkiksi kalan mahan ja tutkia, mitä hyönteisiä kala on syönyt tai kääntää kiven, ja katsoa, mitä hyönteisiä sieltä löytyy”, Rintala vinkkaa.
Rintala kertoo, että kalat ovat sopeutuneet hyvin elinympäristöönsä ja ovat samalla melko valikoivia ravintonsa suhteen. Jonakin päivänä esimerkiksi tietty väri saattaa toimia hyvin, koska kala etsii juuri tietynlaista ravintoa. Voisi sanoa, että kala on laiska ja optimoi näin ravinnonkäyttöään.
”Selkeimmin sen näkee tiettyjen lajien kuoriutumishuippuina. Tällaisina iltoina kalat suorastaan riehaantuvat.”
Yksi kuoriutumishuippu riehaannuttaa perhokalastajatkin. Hankikorri on nimittäin kevään ensimmäinen sulapaikkojen reilusti paljain silmin havaittava koskikorento, joka kuoriutuu runsaslukuisena.
Lohikalakantojen hyvinvointi huolettaa Rintalaa ja hän pohtiikin, miten kauan harrastusta voi jatkaa, lohikalojen taantuessa.
Videolla Tommi Laitaharju Riihimäen perhokalastajista näyttää, miten simppeli perho syntyy noin minuutissa.
Teemu Rintala kertoi harrastuksestaan Riihimäen metsästysmuseon kalastuspäivässä.Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
