

Enduro tunnetaan moottoripyörien luotettavuusajona. Seinäjokelainen Jouni Rasku on harrastanut lajia 80-luvulta alkaen, kisaten ja järjestäen kisoja. Harjoittelumaastoon mies pääsee omiin metsiin kodin kynnykseltä. Nykyään myös oma poika harrastaa lajia.
”Nopeudesta tässä on kyse. Pyörän hallinta vaativassa kivikkoisessa tai soisessa maastossa edellyttää kovaa kuntoa. Tunnin lenkki maastossa käy hyväkuntoisenkin voimille”, Rasku kertoo.
Säännöt ovat muuttuneet vuosikymmenten aikana, mutta pyörät ovat pysyneet pitkälti samanlaisina.
”Nykyinen 300 kuutioinen KTM-merkkinen pyöräni on toistakymmentä vuotta vanha. Tämä on sellainen vanhan laiskan miehen kone, pelaa varmasti eikä perushuollon lisäksi juuri korjailla tarvitse”, hän naurahtaa.
Rasku on puheenjohtajana Etelä-Pohjanmaan maastomotokerhossa, joka on pohjoisin Suomessa endurokisoja järjestävä yhdistys. Lajin harrastajia on alueella noin 70. Arvokisoja seudulla on järjestetty aina MM-osakilpailua myöden.
”Nuorten saaminen enduron pariin on haaste, koska ajamiseen tarvitsee ajokortin. Alkuun pääsee kuitenkin muutamalla satasella, tavallisella kiinalaisella mopolla. Taitojen ja iän karttuessa voi sitten siirtyä parempiin pyöriin.”
”Kaatumiset kuuluvat lajiin, mutta harvoin vakavampaa sattuu.”
Vauhdikkaan lajin harrastaminen vaatii pyörän lisäksi turvavarusteet, kypärä ja ajosaappaat tärkeimpinä. Suojaksi puetaan hanskat, polvituet sekä selkä- ja hartiasuoja. Tieosuuksissa ja talviaikaan nopeus voi nousta 80 kilometriin tunnissa, mutta vaativassa maastossa ajetaan maltillisilla nopeuksilla.
”Kyllä tässä lajissa aina tapahtuu. Kaatumiset kuuluvat lajiin, mutta harvoin vakavampaa sattuu. Useimmiten kaadutaan hitaassa vauhdissa käännöksissä. Erityisesti jalat on suojattava, sillä ne jäävät jalkatapin ja kivien väliin.”
Enduron säännöt muistuttavat rallikisoja siirtymätaipaleineen ja erikoiskokeineen. Kisaluokkajako tehdään kuljettajan iän, ajotason ja moottorin tehon mukaan. Naisille on omat sarjansa. Harrastajien keski-ikä on 40 vuoden tietämissä. Ajomaasto vaihtelee kivikosta hiekkarinteisiin ja suometsään.
”Ajo perustuu pitoon. Renkaiden pitää olla pehmeät ja takarengas pitää saada puremaan kiinni. Väännöllä ajetaan, ei kaasu pohjassa”, Rasku kuvaa.

Ympäristölupavaatimus vaikeuttaa tätäkin harrastusta. Seinäjoen enduroharrastajat ovat käyneet hallinto-oikeudessa valitusten takia, ja hävinneet. Ympäristö- ja melusyistä valittavilla on kaikki kortit käsissään. Kerho sai toiminnan muutaman vuoden tauon jälkeen taas käyntiin, tosin radan käyttöön on määrätty rajoituksia.
”Ilman ympäristölupaa ei voi omissa metsissäkään omaa harjoittelua laajemmin moottoriurheilua harrastaa. Valittaminen on tehty Suomessa helpoksi. Yksittäisiin kisoihin voidaan sentään saada tilapäinen lupa kaupungin ympäristöviranomaisen kautta”, Rasku selvittää.
”Ilman ympäristölupaa ei voi omissa metsissäkään omaa harjoittelua laajemmin moottoriurheilua harrastaa.”
Enduroharrastajat ovat syystäkin huolissaan myös kesäkuun alusta voimaan tulleen liikennevakuutuslain vaatimuksista.
”Tuhansien eurojen vakuutus, joka korvaa vain vastapuolen vahingot, ei palvele lajia. Miksi on vakuutettava vastapuoli lajissa, jossa ajetaan yksin metsässä?”, lataa Rasku.
Yksilölajiksi enduro on Raskun mukaan hyvin sosiaalinen harrastus. Vinkkejä ja apua jaetaan avoimesti.
”Tässä ei mitään teknisiä salaisuuksia ole kenelläkään. Menestys on ajajasta kiinni. Porukalla mietitään sopivia jousituksia tai lainataan työkaluja. Tämä ei ole totista hommaa, hyvää huumoria on aina mukana.”
Enduropyörä on Jouni Raskulla myös hyötykäytössä, sillä hän ajaa sillä metsätöihin.
”Tästä jos autolla lähden, aikaa menee teitä ajellessa ja kävellessä. Pyörällä olen perillä työmaan ääressä kymmenessä minuutissa.”
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
