Aarre kokosi vinkit moottorisahan teräketjun viilaamiseen ‒ katso videolta, kuinka viilaus sujuu vapaalla kädellä ja rullaohjaimella

Metsätyö on raskasta. Ei ole ihme, jos välillä tuntuu, että kaikki on vastaan, vain saha puoltaa.

Puoltaminen tulee kunnolla ilmi vasta tukkikoon rungoissa. Puoltava ketju saattaa kiertää niin viheliäisesti, että katkaisu hankaloituu. Korjaava sahaus altapäin ei paranna tilannetta, koska ketju jänkää toiseen suuntaan.

Kaadon osalta tilanne on vielä pahempi. Ison puun kaataminen puoltavalla sahalla on vaarallista. Osittain se johtuu täsmällisen kaatokolon tekemisen vaikeudesta mutta vielä enemmän siitä, että kieroon menevällä ketjulla kaatosahaus on vaikea saada osumaan kaatokolon taakse oikealle alueelle.

Siksi puoltavalla sahalla ei pidä ryhtyä tukkikokoisen puun kaatoon.

Mikäs on sahatessa, kun teräketju leikkaa hyvin ja suoraan. Siitä on iloa etenkin isojen puiden kaadossa ja katkonnassa. Kuva: Risto Jussila

Nopein lääke puoltamisen ongelmaan on vaihtaa sahan ketju tuliterään.

Niin tekee moni kokenutkin sahaaja, vaikka vanha ja viilattu ketju olisi iskussa. Uudessa ketjussa leikkuukyky on varmasti kohdillaan. Ja jos uusi ketju vaikka hipaisee vänkäriin, viilausvaraa on enemmän.

Vanhaa, puoltavaa ketjua ei silti kannata nakata kierrätykseen. Se on omiaan rankapuiden sahuuseen ja kivikkoisiin paikkoihin, joissa vaara ketjun osumasta kiveen on suuri. Samoin lautojen, mahdollisesti naulaisten ja hiekkaisten, sahaukseen vanha ketju on sopiva.

Puoltavalla ketjulla ei silloinkaan kannata tuhrata. Jos viilausvaraa on, ketjun saa hyvään tikkiin, eikä se ole vaikeaa.

Jollei ketjun vaihtaminen uuteen palauta täysin suoraa leikkuuta, vikaa on myös terälaipassa.

Teräketjun vetolenkit kulkevat laipan urassa ja sivulenkkien alapinnat makaavat uran reunojen päällä. Ketjun pyöriessä laipan reunat kuluvat, ja niihin muodostuu pursetta.

Purse tuntuu sormenpäissä terävyytenä laipan reunoilla. Eniten sitä muodostuu heti kärkipyörän taakse mutta ajan oloon koko laipalle.

Purse johtuu laipan reunojen leviämisestä sivuille. Kun pursetta on paljon, laippa on siitä kohdasta aavistuksen leveämpi kuin muualta. Liian löysä ketju lisää purseen muodostumista, kun ketju pääsee hakkaamaan laippaa.

Purse voi kasvattaa harjanteen, joka kallistaa ketjua aiheuttaen puoltamista.

Jollei laipan reunojen yli levinneitä metalliharjoja poisteta, ne lopulta murtuvat. Terälaipan reunoille syntyy koloja. Harjanteet ja kolot aiheuttavat ketjun kulkuun epävakautta.

Laipan reuna on kuluessaan levinnyt sivulle, ja siihen on syntynyt harjanne, joka pois lohjettuaan on jättänyt jälkeensä kolon. Kuva: Risto Jussila

Terälaipan tasaisen kulumisen varmistamiseksi laippa pitää kääntää silloin tällöin. Se vähentää purseen muodostumista. Ellei sitä tee, laippa voi kulua toispuoleiseksi, mikä voi aiheuttaa puoltamista.

Laippa on tasaisesti kulunut, kun se pysyy tasaisella pöydällä pystyssä molemmin päin.

Puoltamista pahentaa vanhan laipan ketju-uran kuluminen sivusuunnassa väljäksi. Vetolenkki mahtuu silloin kallistelemaan urassaan aiheuttaen epävakautta leikkuuseen. Kuluneessa ketju-urassa ketjun löysyyskin lisää sitä.

Purse poistetaan lattaviilalla. Työnnöt tehdään noin 45 asteen kulmassa terälaipan reunoihin. Terävä, reunan yli levinnyt metalliharja viilataan pois.

Myös vetorattaan kulumat ja vauriot voivat aiheuttaa epävakautta ketjun suoraan kulkuun.

Uudessa sahassa laippa ja ketju kestävät hyväkuntoisina pisimpään. Jos vetoratas on kulunut, sen ja uuden ketjun jako eivät ehkä täysin täsmää. Ketju venyy nopeasti, ja laippakin voi kulahtaa tavallista pikemmin.

Vaurioitunut vetoratas on syytä vaihdattaa. Se säästää ketjua ja laippaa.

Purse poistetaan lattaviilalla viistosti laipan reunoja pyyhkäisten. Kuva: Risto Jussila

Hyvin tavallinen syy puoltamiseen on se, että leikkuuhampaat on viilattu toiselta puolelta pienemmiksi mutta puruhampaat eli syvyydensäätöhampaat on viilattu molemmilla puolilla yhtä pitkiksi tai niitä ei ole viilattu juuri lainkaan.

Ketju leikkaa silloin enemmän toisen puolen hampailla ja puoltaa.

Miksi toisen puolen hampaat kuluvat etenkin metsäviilauksessa toista puolta nopeammin? Se johtuu kätisyydestä.

Oikeakätisellä viilaustyöntö on voimakkaampi kämmenpuolen suuntaan työnnettäessä. Kun saha käännetään ja viilataan toista puolta, työntö suuntautuu rystypuolelle. Työntö yhdellä kädellä rystylle on voimattomampi ja myös epävakaampi, jolloin viila puree huonommin. Rystypuolen hammas jää siksi helposti isommaksi.

Leikkuuhammas vasemmalla ja puruhammas oikealla. Puru­hammas viilataan suoraan. Myös kuvan puruhampaan epätavallisempi viisto viilaus on toimiva. Kuva: Risto Jussila

Pelkkä leikkuuhampaiden pituusero ei välttämättä aiheuta puoltamista. Leikkuuhammas haukkaa puuta vain niin syvään kuin leikkuuhampaan etupuolella oleva syvyydensäätöhammas eli puruhammas antaa sille tilaa.

Normaali tapa on, että puruhampaat viilataan vapaalla kädellä ilman alennuskaaviota. Esimerkiksi niin, että aika ajoin jokaista puruhammasta pyyhkäistään kaksi kertaa lattaviilalla.

Silloin puruhampaat ovat kaikkialla yhtä pitkät, mutta leikkuuhampaat ehkä selvästi pitemmät ketjun toisella puolella.

Ketju leikkaa silloin voimakkaammin toisen puolen hampailla, mikä vetää ketjua vinoon. Tähän voi yhdistyä se, että myös viilauskulmat voivat olla ketjun eri puolilla erilaiset. Mikäli laippa on vielä kulunut ja ketju-ura väljä, suora sahaus ei tahdo onnistua.

Normaali viilauskulma on ylhäältä katsoen 30–35 astetta suhteessa laippaan. Jokaisen leikkuuhampaan tyvellä on tehdastekoinen apuviiva, joka näyttää oikean viilauskulman. Siihen kun vertaa, näkee helposti, onko kulma ylhäältä katsoen oikea.

Leikkuuhampaan vasemmassa reunassa näkyy apuviiva, jonka mukaiseen kulmaan leikkuuhammas viilataan.  Kuva: Risto Jussila

Viilauksessa on toinenkin tärkeä kulma. Viilaa työnnetään hampaaseen niin, että kahvapuoli on hieman viilan kärkeä alempana. Viilaa työnnetään siis yläviistoon. Kallistuskulma on enintään 10 astetta. Tällä säädetään leikkuuhampaan etureunan muotoa.

Kolmas merkitsevä kulma on rintakulma, joka tarkoittaa ikään kuin leikkuuhampaan terävyyttä suhteessa leikkuuhampaan yläreunaan. Se riippuu muun muassa viilan koosta.

Normaaliketjujen teroituksessa käytetään joko 4,0 mm:n tai 4,8 mm:n pyöröviilaa riippuen ketjujaosta ja vetolenkin paksuudesta. Oikea viilakoko näkyy ketjun myyntipakkauksen taulukosta.

Ketjun viilauksen huonoa tulosta rystypuolen työnnöillä lisää viilan tylsyys.

Kämmenpuolelta tylsyyttä voi jonkin verran korvata voimalla, mutta yhden käden rystypuolen työnnöillä tylsää viilaa on vaikea saada puremaan voimakkaasti, se vain vinkaisee kimeästi.

Hampaiden pituuseron taustatekijänä voisi siksi olla myös tylsä viila.

Jokaiselle vähänkin enemmän sahatöitä tehneelle metsänomistajalle tylsä viila on tuttu juttu. Niitä löytyy jokaiselta, yleensä turhan paljon.

Uusi viila maksaa pari euroa. Jos niitä ostaa 6 tai 12 kappaleen pakkauksessa, yhden hinnaksi tulee ehkä 1,3–1,5 euroa. Alv- ja metsäverovähennyksen jälkeen hinnaksi jää viilaa kohden vajaa euro.

Jos nuukailee kuluissa kihnuttamalla tylsällä viilalla, voi aiheesta kysyä, säästääkö väärässä paikassa.

Muovisesta viilanpäästä viila on helppo vaihtaa. Omatekoiset puiset viilanpäät ovat jämäköitä ja pysyvät hyvin kourassa myös käsineet kädessä. Kuva: Risto Jussila

Viilasin moottorisahan teräketjun ensi kerran lähes 50 vuotta sitten. Viilanohjaimista en ollut kuullutkaan. Se oli kehno teroitus, mutta lepät kuitenkin kaatuivat painavalla Homelitella.

Viilaan edelleen ketjun pääasiassa vapaalla kädellä ilman ohjainta.

Kotona teen sen viilapenkissä sisätiloissa hyvässä valossa. Se on tehokas lääke toisen puolen hampaiden jäämiseen pitkiksi. Kun laippa sahoineen puristetaan ruuvipenkkiin, viilan työnnön voi tehdä kahdella kädellä. Silloin kämmen- ja rystypuolen työnnöt pysyvät voimaltaan samalla tasolla ja ketju kuluu tasaisesti.

Riittää, että ketjun viilaa aika ajoin ruuvipenkissä ja että metsäviilauksissa pitää asian mielessä: vähän vähemmän voimaa yhden käden kämmentyöntöön ja enemmän rystytyöntöön.

Käytän viilapenkissä ajoittain rullaohjainta. Viilaan uudehkolla viilalla ja työnnän sitä yhdellä kädellä. Tarkistan ja tarvittaessa viilaan myös puruhampaat rullaohjaimen alennuskaaviolla.

Mielekkäintä tämä tarkka mutta vaivaton viilaus on silloin, kun olen lähdössä kaatamaan ja pölkyttämään vaikkapa isoja koivunköriläitä. On mukavaa, kun terä leikkaa maukkaasti ja suoraan.

Lähes 50 vuoden viilauksen jälkeenkään en pääse vapaalla kädellä aivan samaan tehdasmaiseen lopputuloksen kuin rullaohjaimella.

Viilaus rullaohjaimen avulla sujuu metsässä myös saha sylissä. Kuvassa ohjaimen alennuskaavio on painettu laippaa vasten tukemaan ohjainta. Kuva: Risto Jussila

Muitakin hyviä viilan ohjaintyyppejä on kuin rullaohjain. Käytän itse sitä, koska se ei peitä näkyvyyttä viilattavaan hampaaseen.

Rullaohjain on siksi eräänlainen vapaan käden viilauksen opastaja. Oikeat kulmat painuvat selkäytimeen, kun näen kaiken aikaa koko viilan ja hampaan.

Olen kokeillut myös teroitinlaikalla varustettuja, verkkovirralla toimivia koneteroittimia. Omaan käyttööni ne tuntuvat ketjun irrotuksen ja takaisin laittamisen takia työläiltä ja hitailta.

Tässä jutussa esiteltävä Milwaukeen akkukäyttöinen jyrsin on niihin nähden kätevä. Ketjun voi teroittaa sahasta irrottamatta, ja teroituslaitteen voi kuljettaa metsään.

Yhä useammat työvälineet toimivat akulla. Forstreich KSX -ketjunteroitin on jyrsin, jolla teräketjun teroitus sujuu ilman fyysistä ponnistelua. Kuva: Risto Jussila

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 7/2023.