Arvokkaasti autuaammille jahtimaille

Kaikki me vanhenemme vääjäämättä. Myös meidän metsästyskoiramme vanhenevat.

Minulla on ollut onni myötä ja olen saanut saatella kaikki kolme edesmennyttä koiraani vastaisiin tuuliin ja autuaammille jahtimaille, kun ne ovat olleet vanhoja.

Muistan vieläkin hyvin elävästi pohjoisen riekkoreissun, jota surin jo etukäteen. Tiesin ja tunsin, että se olisi silloin 12-vuotiaaksi ehtineen seisojan viimeinen.

Se otettiin yhdeksi päiväksi tunturiin. Hyvin inhimillisistä syistä. Minä halusin, että se pääsisi sinne.

Koira oli hyvässä kunnossa, mutta toki ikä jo painoi jonkin verran jaloissa ja kuulo oli todella huono.

Nämä yhdessä muodostavat riskitekijän, kun kokemus ja halu metsästää vievät, mutta fysiikka ei ole enää entisensä.

Samalla kokemus ja halu metsästää ovat vanhan metsästyskoiran kovaa ydintä. Ne onnistuvat vähemmilläkin vauhdeilla löytämään riistaa ja tarjoamaan omistajalleen jahtielämyksiä, kovan ytimensä ansiosta.

Ja niin siinä silloinkin kävi. Ei lähdetty viimeiseltä tunturireissulta ilman riekkoa.

Koira eli lopulta 14-vuotiaaksi, ja jahdissa se kulki vielä 13-vuotiaana. Viimeisenä syksynään se nouti muutaman sorsan ja kulki helpoissa kanalintumaastoissa.

Nykyiset seisojat ovat 10- ja 7-vuotiaita. Vanhempi on vielä hyvässä kunnossa fyysisesti. Jos onni on edelleen myötä, yhteisiä jahtisyksyjä on vielä edessä. Toivottavasti myös nuoremmalla.

Vanhempi koira on uinut kesän mittaan samoja uintilenkkejä soutuveneen matkassa kuin nuorempikin ja juossut fillarilenkeillä.

Mutta aina ajoittain mieleen hiipii muistutus siitä, että ei se ole enää nuori koira. Samalla käyn keskustelun itseni kanssa siitä, miten toimia, kun koira ei enää olekaan kunnossa.

Huomaan, että omat ajatukseni ovat alkaneet osin eriytyä valtavirrasta, niiden ihmisten ajatuksista, jotka pitävät koiriaan ensisijaisesti perheenjäseninä.

Nelijalkaisia perheenjäseniä pidetään kaikin mahdollisin keinoin hengissä. Niille annetaan syöpähoitoja, nivelrikkoisia koiria kuljetetaan akupunktiosta hierontaan ja takaisin, lääkitään ja lääkitään.

Minä haluan tarjota käyttökoiralle arvokkaan lopun, pääsyn pois mahdollisista kivuista mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään. Ennen kuin kipinä koiran silmistä ehtii hiipua kokonaan pois.

Kirjoittaja on MT:n erätoimittaja