Metsäteollisuuden murros: Hiilitalous tarjoaa miljardibisnestä alueille

Uusi metsän varaan rakentuva hiilidioksiditalous voi vahvistaa alueellista hyvinvointia tuntuvasti. Arvioiden mukaan kyse voisi onnistuessaan olla miljardeista euroista.

Suomen hyvinvointia on vuosisatojen ajan rakennettu metsiä hyödyntämällä. Paperin kysynnän hiivuttua metsien merkitys ei ole enää entisellään. Toisaalta metsät voivat nousta uuteen arvoon vihreässä siirtymässä ja ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Yksi lupaava vaihtoehto perinteiselle puunjalostukselle on hiilidioksiditalous. Siinä hiilidioksidi valjastetaan päästöjen sijaan resurssiksi.

Luonnonvarakeskus (Luke) ja VTT ovat arvioineet, että bioperäisen hiilidioksidin hyötykäyttö ja jatkojalostus uusiutuvan vedyn kanssa tuotteiksi, kuten lentopolttoaineiksi, voisi kasvattaa Suomen kansantalouden arvonlisää 2,6 miljardilla eurolla.

Laskelmien mukaan arvonlisä voisi onnistuessaan kasvaa peräti 8,6 miljardiin euroon ajan kanssa.

Lähtökohtana on, että metsäteollisuus ja bioenergian käyttö tuottavat Suomessa vuosittain kymmeniä miljoonia tonneja bioperäistä hiilidioksidia.

Se talteenotto ja jalostaminen antaisi merkittävän lisäarvon metsätaloudelle ja samalla se nivoisi metsät entistä tiukemmaksi osaksi kiertävää hiilitaloutta.

Mutta miten tämä uudentyyppinen hiilitalous käännetään hyvinvoinniksi suomalaisille? Siihen Luke lähtee hakemaan vastausta kuusivuotisella tutkimushankkeella.

Hanke selvittää, miten uudet hiilidioksiditalouden investoinnit vaikuttaa työllisyyteen, alueelliseen talouteen ja ihmisten hyvinvointiin.

Hiilidioksidipäästöjen jalostaminen lentopolttoaineeksi saattaa yleistyä tulevaisuudessa. Kuva: Jarmo Palokallio

Alueellisen hyvinvoinnin näkökulma on ratkaiseva, koska biotalous on perinteisesti tukenut harvaan asuttujen seutujen elinvoimaa.

Hiilidioksiditalous voi jatkossa jopa vahvistaa tätä, jos arvoketjut, innovaatiot ja jalostusaste jäävät Suomeen eivätkä valu vain raaka-aineen tai välituotteen vientinä ulkomaille.

”Lopulta kysymys ei ole vain siitä, mitä metsistä saadaan irti tai mikä on niiden rooli hiilensidonnassa, vaan siitä, millaista hyvinvointia niiden varaan ja niiden kautta rakennetaan”, erikoistutkija Mikko Weckroth toteaa blogissaan.

Weckrothin mukaan kyse on yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta ja siitä, miten uusien arvoverkkojen hyödyt käännetään ihmisten arjessa aidoksi hyvinvoinniksi.

Parhaimmillaan tulevaisuuden metsät eivät enää ole vain raaka-ainevarantoja tai hiilinieluja, vaan osa bioyhteiskunnan uusia arvoketjuja ja paikallista hyvinvointia tuottavia ekosysteemejä.