Tiaiset ovat sitkeitä talvehtijoita – Aarre: Yksi syksyinen seikka selittää niiden selviämisen talven yli

Talvimetsässä on niukasti siivekästä elämää. Muuttolinnut ovat poissa, ja osa talvehtijoistakin on hakeutunut ihmisasutuksen piiriin helpomman elämän äärelle. Vain sitkeimmät ovat jääneet paikoilleen. Metsätiaisemme kuuluvat näihin sitkeisiin. Ne hääräävät oksistossa pikku parvina tuoden elämää lumen ja pakkasen hiljentämään metsään.

Näitä pieniä parvia kutsutaan tiaiskilloiksi. Etelä-Suomessa niiden ydin muodostuu paikalla pesineistä hömö-, töyhtö- ja kuusitiaispariskunnista, joiden lisäksi niihin liittyy kauempaa kulkeutuneita nuoria lintuja. Joskus parven mukana liikkuu myös muutama puukiipijä.

Pohjoiseen mentäessä lajisto vaihtuu. Kuusitiainen putoaa pois jo Keski-Suomessa, ja Kuusamon korkeudella töyhtötiainen vaihtuu lapintiaiseksi, jolla on Ylä-Lapissa seuranaan enää jokunen hömötiainen.

Metsätiaisten talvinen elo ja selviytyminen perustuvat loppukesän ja syksyn mittaan tehtyihin varastoihin. Linnut piilottavat siemeniä ja palloiksi puristettuja hyönteisiä sekä hämähäkkejä oksanhankoihin, kaarnanrakosiin, havujen sekaan, naavoihin ja jäkälätuppaisiin. Piiloja kertyy satamäärin. Tiaiset muistavat niistä osan ja löytävät loput etsiessään ruokaa juuri sellaisista paikoista, joihin ne sitä piilottavatkin.

Erityisesti sydäntalven pakkasilla varastot ovat elintärkeitä, sillä lyhyen valoisan aikana on saatava energiaa pitkän yön tarpeisiin.

Millä tavoin tiaiset säästävät energiaa talvipakkasilla? Miksi ne liikkuvat parvissa? Lue koko juttu Aarteen sivuilta.