Puukauppatili ei paljon pienene, vaikka jättäisi lahot puut ja isot haavat hakkaamatta

Roope Tonteri ja Matti Sippu sanailivat säästöpuuvalinnoista. Kuva: Sanna Vornanen

Viitisentoista metsänomistajaa seisoo päätehakkuuta odottavalla kohteella.

"Mitä puita jättäisitte säästöpuiksi", luonnonhoidon neuvoja Tiina Karjalainen Suomen metsäkeskuksesta kysyy.

"Tuo laho koivu", Timo Syrjänen osoittaa.

Karjalainen nyökäyttää ja jatkaa: "Tuolla on laho mänty. Menisikö sekin samaan kategoriaan?"

Hakkuissa kannattaa jättää pystyyn paitsi lahoja lehtipuita myös havupuita. Lahopuun puute on uhanalaisuuden syy viidesosalle uhanalaisista metsälajeista, Karjalainen kertoo.

Säästöpuiden tarkoitus on lisätä luonnon monimuotoisuutta. Lahojen tai muuten vioittuneiden puiden kaatamatta jättäminen ei paljon pienennä metsänomistajan puukauppatiliä.

"Tuolla on iso kuusi. On siinä ja siinä, meneekö se hakkuukoneesta läpi", Syrjänen jatkaa pohdintojaan.

"Entä bongasiko kukaan isoa haapaa? Tänne käveltäessä huomasin, että joku on jo tehnyt siihen kolosen", Karjalainen sanoo.

Kuulijat nyökyttelevät. Useimmat tietävät, että jos haavan kaataa, tilalle kasvaa nopeasti vesakko. Jos haavan säästää, siitä hyötyvät niin metsänomistaja, virkistyskäyttäjät kuin metsälajistokin.

Suomen metsäkeskus järjestää tänä syksynä Laatuloikka luonnonhoitoon -lenkkejä monella paikkakunnalla. Niiden tarkoitus on muistuttaa, että metsää ei ole pakko suojella kokonaan, vaan luontoarvot voi ottaa huomioon myös hakkuiden yhteydessä. Vastaavia lenkkejä tehtiin jo viime vuonna.

Tiistai-iltana väki oli kerääntynyt Jaalan yhteismetsän maille Kouvolaan.

Sen lisäksi, että ihmeteltiin kohdetta, jolle hakkuu oli vasta suunnitteilla, käytiin katsomassa vasta päätehakattua metsää. Karjalaista kiinnosti tietää, mitä mieltä osallistujat olivat säästöpuuvalinnoista.

"Itse olisin jättänyt enempi mäntyjä ja ottanut kuuset pois. Saattaa olla, että tuonne tulee kirjanpainaja", lumilautailijana paremmin tunnettu metsänomistaja Roope Tonteri osoittaa kuusiryhmää.

"Ymmärrätkö tuota puuta? Kun minä teen hakkuun, aina tuollainen jääpi", vieressä seisova Matti Sippu vastaa ja viittoo aukolla kasvavan komean kuusen suuntaan.

Kirjanpainajariski on aukealle jätetyssä nuorehkossa kuusiryhmässä pieni, metsäneuvoja Niina Leppijoki metsäkeskuksesta toteaa. Riista hyötyy kosteaan painanteeseen jätetystä puuryhmästä.

Iso kuusi taas sijaitsee puuryhmästä erillään. Suositus on, että yli 60-senttiset puut jätetään kaatamatta.

Lainsäädäntö, hyvän metsänhoidon suositukset ja käytössä oleva sertifikaatti määrittävät, mitkä luonnonhoitotoimet on pakko tehdä. Mikään ei estä metsänomistajaa tekemästä vielä enemmän.

Valtaosalla Suomen yksityismetsistä on PEFC-sertifikaatti. Toinen sertifiointijärjestelmä FSC kasvattaa suosiotaan.

PEFC-sertifiointi määrää, että hehtaarille on jätettävä vähintään kymmenen säästöpuuta. Sertifioinnin kriteerejä ollaan kuitenkin uudistamassa, joten vaatimus saattaa nousta, metsäneuvoja Leppijoki kertoo.

Hakkuukohde sijaitsee rinteessä, lähellä metsälammen rantaa.

Maanmuokkauskeinoksi on valittu laikutus, joka on kohteelle oiva valinta. Maanpintaa on tosin rikottu aika ronskisti, mikä tietää vesakontorjuntatöitä tuleville vuosille.

"Joskus tällaisissa paikoissa näkee äestystäkin. Kaikkein pahinta olisi, jos äestettäisiin vesistöön päin", metsäkeskuksen Karjalainen sanoo.

Lammen ympärille jätetty suojavyöhyke pitää huolen, että ravinteet eivät karkaa vesistöön. PEFC-sertifiointi edellyttää 5–10 metrin suojavyöhykettä, FSC kymmentä metriä. Kouvolan kaupungin maisematyölupa panee paremmaksi: vyöhykkeen on oltava peräti 20 metriä.

Kun hakkuukohdetta katsoo lammen toiselta puolelta, aukkoa ei näy. Metsänomistajalle maisematyöluvan vaatimukset toki tarkoittavat tulonmenetystä.

Lue lisää aiheesta:

Vitsaus taimikoille, korvaamaton luonnolle: Tunnetko tämän havisevan puun eliöstön?

Näin helposti edistät monimuotoisuutta talousmetsässä – eikä maksa paljon