Kortejärvi: Hakkuuvuoto on ilmastopolitiikan sokea piste

Suomi voisi päästä vuoden 2035 hiilineutraaliustavoitteeseensa laskemalla hakkuutasoa. Sen seurauksena ilmastonmuutos ei kuitenkaan hidastuisi vaan kiihtyisi ja metsiemme kyky sopeutua ilmaston­muutokseen heikkenisi.

Vielä nykyisin kuluttaminen perustuu maanalaisten hiilivarastojen hyödyntämiseen ja vapauttamiseen. Tämän pitää loppua ja on siirryttävä maanpäällisen hiilen kuten metsien hyödyntämiseen, vaikkei puu tietenkään riitä kaiken fossiilisen korvaamiseen.

Metsien käyttöä ohjaavan ilmastopolitiikan viritys menee vinoon, jos erittäin ilmasto- ja resurssitehokasta pohjoismaista metsätaloutta ryhdytään rajoittamaan hiilinieluvaatimuksilla. Asetelmalle ei löydy tieteellistä perustetta. Ilmastopoliittisia perusteita näyttää kuitenkin löytyvän.

Suomalaisen metsäteollisuuden tuotannosta yli 90 prosenttia päätyy vientiin. Hakkuiden vähentäminen Suomessa ei vähennä puupohjaisten tuotteiden globaalia kysyntää. Vuonna 2018 julkaistun norjalais-suomalaisen tutkimuksen mukaan 80 prosenttia hakkuutason laskusta korvautuisi lisähakkuilla Euroopan ulkopuolella eli hakkuuvuodolla. Osa puupohjaisista tuotteista korvautuisi fossiili­peräisillä tuotteilla.

Pohjoismaisen metsä­talouden ja metsä­teollisuuden ilmasto- ja resurssitehokkuus ovat maailman huippua. Suomessa kaadetuista puista hyödynnetään lähes sata prosenttia, ja niiden hiili kiertää tuotteiden ja uusiutuvan energian tuotannon kautta. Jopa hakkuutähteet hyödynnetään energiantuotannossa. Globaalissa mittakaavassa tämä on harvinaista.

Suomalaista metsäsektoria moititaan siitä, että yli puolet puusta päätyy muodossa tai toisessa energiantuotantoon. Väitetään, että se olisi ilmaston kannalta haitallista. Päinvastoin: puun energiakäyttö on hieno osoitus kotimaisen metsäteollisuuden resurssitehokkuudesta.

Puupohjainen, uusiutuva hiilidioksidi on myös nurkan takana häämöttävän vetytalouden tärkeä raaka-aine.

Muualla kuin Pohjoismaissa integroitu metsäteollisuustuotanto on harvinaista. Etäisyydet ovat pitkiä ja tehtaat kaukana toisistaan. On tavallista, että kun sahayhtiöllä on hakkuuoikeus lähialueen metsiin, teolliseen prosessiin kulkeutuvat vain tukit. Kuitupuu ja sivupuulajit jäävät kaadettuina metsään, jossa ne pusketaan kasalle ja poltetaan metsäpalokuorman pienentämiseksi. Toisaalta kuiduttavan metsäteollisuuden yhtiö korjaa leimikoiltaan vain prosessiinsa kelpaavat puulajit, ja myös tukit ohjautuvat kuiduttavaan jalostukseen.

Järeääkin hukkapuuta kertyy Pohjois-Amerikan ja Venäjän laajaperäisessä metsätaloudessa valtavia määriä, koska harvennushakkuita ei juuri tehdä ja teollisuuden puu kertyy joko luonnonmetsien tai suomalaisittain luonnontilaisten metsien avohakkuilta. Öljyntuottajamailla ei näy olevan tarvetta bioenergialle.

Myös metsänhoidon laadussa on eroja. Suomessa metsät uudistetaan aktiivisesti avohakkuun jälkeen ja puiden kasvua tukkipuuksi ohjaillaan taimikonhoidolla ja harvennuksilla. Metsäkäyttöön tarkoitettuja raivaussahoja myydään vain Pohjoismaissa. Suomessa harvennushakkuiden osuus on lähes puolet hakkuukertymästä, ja varsinkin alaharvennuksen jälkeen metsän kasvu palautuu muutamassa vuodessa lähelle hakkuuta edeltänyttä tasoa.

Aktiivinen metsätalous on käytännössä ainoa keino, jolla voimme parantaa Suomen metsien kykyä sopeutua aikamme suurimpaan uhkaan, ilmastonmuutokseen.

Tuntuu erikoiselta, että hakkuuvuoto-ongelma halutaan sivuuttaa ja sen merkitystä vähätellään. Hakkuuvuotoa verrataan hiilivuotoon, vaikka kyseessä on aivan eri asia. Fossiilipäästöjen vähentäminen on ilmaston kannalta yhtä arvokasta riippumatta siitä, missä maassa niitä vähennetään. Hakkuiden osalta näin ei ole.

Ilmastopolitiikan tulee perustua tietoon, mutta nyt tieto on puutteellista. Tarvitaan kattavaa tutkimusta hakkuuvuodon todellisista vaikutuksista yhteiseen ilmastoomme.

Toivon, että Suomen päättäjät tekevät sellaista ilmastopolitiikkaa ja sellaisia ilmastositoumuksia, joiden seurauksena ilmastonmuutos hidastuu.

Aarteen kolumnisti, metsänhoitaja ja metsänomistaja Petri Kortejärvi (s. 1973) työskentelee metsäasiantuntijana finanssialalla.