Viimeinen savotta

Tahti on hengästyttävä, kun Jukka Koivumäki luettelee yritysostolleen asettamat keskeiset tavoitteensa.

Metsäautoteiden verkoston perusparannustaso pitää nostaa nykyi­sestä 600–700 kilometristä 4 000 kilometriin, jotta teollisuuden puuhuolto voidaan turvata. Energia- ja ainespuun saatavuus pitää turvata alentamalla metsänhoito- ja korjuukustannuksia ja tiealueiden puunpoisto laajentaa valtakunnalliseksi.

”Ja luoda sähkölinjojen vierimetsien ja reunavyöhykkeiden puunpoisto sellaiseksi, että maanomistaja siitä hyötyy.”

Tavoitteet pitää saada maaliin seuraavien kolmen vuoden aikana. Niin Koivumäki on asian itselleen aikatauluttanut.

”Tietysti jos kuntoa riittää ja terveys kestää”, kolmekymmentä Jukolan viestiä juossut Koivumäki sanoo kioskikahvilan pöydässä Laukaan Kuusassa.

Kivenheiton päässä Keski-Suomen suurin vapaana kuohuva koski Kuusaa näyttää voimiaan kevättulvassa. Koskessa uitettiin tukkeja 1950-luvulle saakka. Silta metsätyökuvauksistaan tunnetun Kalle Päätalon tuotantoon syntyy kuin itsestään: Onko Temepa Infra Koivumäen viimeinen savotta?

”Kyllä näin voi sanoa”, yrittäjä Koivumäki tuumaa.

Savotta alkoi todenteolla neljä kuukautta sitten, kun Koivumäki neuvotteli Otso Metsäpalvelut Oy:n konkurssipesän lakimiesten kanssa konkurssipesän oston yksityiskohdista. Sopimus puristettiin kasaan aatonaattona, ja kaikki pääsivät joulun viettoon.

Tammikuun alussa osapuolet tulivat ulos tiedotteella, joka kertoi Koivumäen omistaman Teollisuuden Metsäpalvelun eli Temepa Oy:n ostaneen Otson toteutumatta jääneet yksityistie- ja luonnonhoito­hankkeet. Noin 200 metsätiehanketta siirtyi Otson konkurssi­pesältä Temepan tytäryhtiölle Temepa Infralle, jonka osaomistajaksi oli tullut pääomasijoittaja Venda Partners Oy.

Valtion metsähallinnosta kymmenkunta vuotta aikaisemmin poliitikkojen ohjauksessa pihtisynnytetty Otso Metsäpalvelut ei onnistunut koskaan virittämään toimintaansa kannattavaksi, vaan teki tappiota vuodesta toiseen, kunnes konkurssi korjasi sadon.

Pääomasijoittajalta löytyi luottamus siihen, että Koivumäen johtama ja hänen perheensä omistama Temepa pystyy siihen, missä yli 60 työntekijän Otso ei onnistunut eli rakentamaan metsäinfran ympärille kannattavaa liiketoimintaa.

Koivumäellä oli aikaisempaan kokemukseen pohjaava näkemys siitä, miten kevyellä organisaatiolla voidaan polkaista pystyyn valtakunnallisesti toimiva metsän­hoitoyhtiö. Koivumäki veti UPM:n metsänhoitoyhtiötä Silvestaa vuosina 2007–2016. Hän rakensi liiketoiminnan metsäalalla ennen tuntemattomalle franchising-periaatteelle. Sopimusyrittäjät toteuttivat metsänhoitotyöt metsäyhtiön brändin alla hieman samalla tavalla kuin hampurilaisravintolan yrittäjät myyvät tuotettaan ison ketjun nimissä.

”Resurssit olivat yhteiset, ja operaattorit pyörittivät töitä. Siitä syntyy tehokkuus”, Koivumäki sanoo.

Vaikka Silvesta syntyi aikanaan UPM:n tarpeisiin, se teki töitä ulkopuolisille tilaajille. Erityisesti voimansiirtolinjojen metsätöistä kasvoi merkittävä toimiala, kun 2013 voimaan astunut sähkömarkkinalaki velvoitti tehostamaan johdinkäytävien raivausta.

”Kehitimme Silvestassa toimivan mallin, jossa sähköyhtiö maksaa puun korjuun ja metsäomistaja saa puistaan tienvarsihinnan.”

Vieraan leivissä vietettyjen 30 vuoden jälkeen Koivumäki päätti ryhtyä yrittäjäksi. Hän osti Silvestan ulkoisen liiketoiminnan ja perusti Teollisuuden Metsäpalvelun.

Koivumäki siirsi sähkölinjojen raivausalueella käytetyn mallin myös tien­varsien hoitoon. Suomessa on 70 000 kilometriä valtion teitä, joiden reunapuustoa ei ole ikinä hakattu, vaan on tehty kapea niitto tai raivaus tieltä käsin.

Koivumäki haluaa näyttää raivauskohteen, tien, joka kulkee Koskikahvilan vierestä. Näkyvyyden kohentuminen miellyttää tienkäyttäjää, mutta raivauksella on myös liiketaloudellinen kova pohja.

Tienvarsipuuston raivaamisesta on saatu hyviä kokemuksia. Teitä ylläpitäville Ely-keskuksille raivaus tuo tuloja. Kuva: Petteri Kivimäki

”Tältä 18 kilometrin tieosuudelta saatiin tuhat kuutiometriä energiapuuta ja saman verran ainespuuta.”

Moni asia viittaa siihen, että tienvarsilla kasvavan joutopuun merkitys energianlähteenä voi lähiaikoina kasvaa.

Tienvarsipuustoa on korjattu nyt lähinnä Keski-Suomessa, Savossa ja jonkin verran Pirkanmaalla. Koivumäki haluaisi laajentaa toiminnan valtakunnalliseksi.

Koivumäen kolmas kärkihanke liittyy suoraan Otson perintönä saatuun metsäinfraan eli metsäteiden ylläpitoon. Suomen puuhuollon kannalta elintärkeän 130 000 kilometrin metsätieverkoston hoitoon Koivumäki tarjoaa Temepa Infran sähkölinjojen ja tienvarsiraivauksissa käytettyä mallia, jossa metsäteiden kunnostuksen toteuttavat alueyrittäjät kilpailutuksen kautta.

”Valtaosaa metsäteistä ei ole rakennettu nykyisin käytössä olevalle kalustolle. Tilanteen kohentamiseksi ei riitä, että tukkiauton ajon jälkeen tilataan pari kuormaa soraa, vaan tienpidosta pitää saada ammattimaisempaa.”

Metsäautoteiden vuosittainen kunnostustarve on Koivumäen mukaan 4 000 kilometriä, josta Temepa Infra tavoittelee noin puolta. Jos se toteutuu kahden kolmen vuoden kuluttua, viimeinen savotta on ohi.

”Tavoite on, että kun vetäydyn eläkkeelle, niin Temepa Infra on alansa johtava toimija ja toivottavasti metsäteiden kunto on saatu kestävälle tasolle.