

Lukija toivoi kirjanpainajista juttua, jossa kerrottaisiin niiden elintavoista ja siitä, pitääkö kirjanpainajan tappamat puut kaataa.
”Olen huomannut, että moni metsänomistaja ryntää kaatamaan jo kuorensa pudottaneita puita, vaikka käsittääkseni niissä ei enää elä kirjanpainajia, vaan jopa päin vastoin niiden luontaisia vihollisia”, hän kirjoittaa.
Helsingin yliopiston metsätieteiden laitoksen tutkija Elina Peuhu vahvistaa lukijan käsityksen.
”Jos kirjanpainajat hyökkäsivät kuuseen edellisenä vuonna, ja siitä on kaarnat jo tippuneet, ei kaatamisesta ole hyötyä. Myöskään terveiden puiden hakkuu ympäriltä suojaustarkoituksessa ei kannata, sillä kirjanpainaja on vetäytynyt maaperään talvehtimaan.”
”Sitä paitsi kirjanpainaja lentää muutaman kilometrin matkoja, niin että puita pitäisi kaataa aika paljon...”

Eri asia on, jos puulla on vielä yhteys juuriin. Silloin puu pitäisi Peuhun mukaan poistaa. Varsinaiseen kirjanpainajajahtiin metsänomistajan ei tarvitse lähteä.
”Olen nähnyt, että metsänomistaja tarkistaa joka ikisen puun. Jos puussa on pari kirjanpainajaa, se ei vielä tarkoita mitään. Vaikutusta on vasta sillä, jos kirjanpainajia on paljon, ja sen kyllä huomaa muutenkin.”
Myös viranomaiset seuraavat työnsä puolesta kirjanpainajien esiintymistä.
”Luke ja Suomen metsäkeskus seuraavat tilannetta. Ympäri valtakuntaa tehdään laskentoja, joista tulee hälytys, jos laji runsastuu.”
Myöskään kirjanpainajan pyydystämiseen syöttipuilla tai feromoniansoilla Peuhu ei kannusta.
”Sehän olisi kutsu kirjanpainajalle tulla omaan metsään. Muutaman kymmenen tuhannen kirjanpainajan nappaaminen ansalla ei sekään tunnu luonnossa missään.”
Peuhu vahvistaa, että kirjanpainajainvaasion jälkeen puu houkuttelee kuoriaisen vihollisia. Etenkin pohjantikka on erikoistunut kaarnakuoriaisiin ja syö niitä valtavia määriä.
”Myös muurahaiskuoriainen runsastuu kirjanpainajien massaesiintymisten aikaan. Silläkin on vaikutusta kirjanpainajakantaan. Muut loiset, kuten pistiäiset, reagoivat hieman myöhemmin.”
Peuhu jättäisi vanhat kirjanpainajien tappamat puut pystyyn monimuotoisuuskohteeksi.

Kirjanpainajia on aina metsässä, sillä ne kuuluvat Suomen luontoon. Täysin terveitä kuusia ne eivät uhkaa silloin, kun kirjanpainajia ei ole runsaasti, sillä puu puolustautuu muun muassa pihkalla.
Kirjanpainajaa kiinnostavat vain kuuset ‒ joskus harvoin männyt. Ihminen on edesauttanut kirjanpainajaa menestymään yksipuolistamalla metsiä.
”Metsätalous mahdollistaa kirjanpainajalle hyvät elinolot. Meillä on paljon suunnilleen samanikäisiä kuusimetsiköitä, jotka kaadetaan kerralla. Silloin syntyy paljon kuollutta puuta, jolloin katamme sille herkkupöydän.”
Myös ilmastonmuutos on edistänyt kirjanpainajan leviämistä.
”Jos kesä on kuiva, lämmin, ja kestää pitkälle syksyyn, kirjanpainaja ehtii tuottaa toisen sukupolven.”
Jos tulee vielä suihkuvirtaus tai trombi, edellytykset kirjanpainajatuholle on luotu.
Laki velvoittaa poistamaan kaadetut havupuut metsästä tiettyihin päiviin mennessä, jos niitä on vähäistä enemmän. Peuhun mukaan suositeltavaa on poistaa kaadetut puut vielä takarajoja aikaisemmin.

Suomessa ei ole toistaiseksi esiintynyt laajoja kirjanpainajatuhoja Etelä-Ruotsin tai Saksan tapaan. Kiitos varotoimien, mutta Suomi ei ilmeisesti muutenkaan ole pahinta riskialuetta.
”On pitkään mietitty, mikä on säästänyt meidät tuhoaallolta. Suoraa vastausta ei ole, mutta se liittynee Suomen mantereisempaan ilmastoon, paljoon lumeen, myöhäisiin keväisiin ja sateisiin kesiin. Myös metsien rakenteella voi olla merkitystä”, Peuhu pohtii.
Paras vakuutus kirjanpainajatuhojen varalta on suosia monimuotoisia metsiä.
”Sekapuustoa kannattaa lisätä siellä, missä se on mahdollista. Ongelma on, että meillä on hirveästi kuusta. Se on tikittävä aikapommi.”
Myös jatkuvan kasvatuksen tuottama puuston eri-ikäisyys suojaa kirjanpainajalta, sillä laji on mieltynyt varttuneisiin puihin.
”Kirjanpainaja ei ole ongelma luonnonmetsässä. Siitä on tullut tuholainen ihmisen toimien ansiosta ja näkökulmasta.”
Kirjanpainaja ei ole ongelma luonnonmetsässä. Siitä on tullut tuholainen ihmisen toimien ansiosta.
Noin puolen sentin mittainen ruskea kaarnakuoriainen, joka elää koko maassa.
Lähtee lentoon touko‒kesäkuussa ilman lämmettyä 18‒20 asteeseen ja maan 9‒12 asteeseen.
Koiras houkuttelee naaraita puuhun kaivamaansa parittelukammioon.
Koiras parittelee kahdesta neljään naaraan kanssa, jotka kaivavat munimista varten pystykäytävät kuusen kuoren alle.
Käytävistä järsitty ruskea puru poistetaan ulos pariutumiskammion kohdalla olevasta sisäänmenoaukosta.
Kuoriutuvat toukat kaivavat poikkikäytäviä, jotka heikentävät puun nestevirtauksia. Kuoriainen myös levittää sinistäjäsientä, joka edesauttaa puun kuolemista.
Suurin osa aikuisista poistuu kuoren alta heinäkuun lopussa tai elokuun alussa. Ne talvehtivat karikkeessa.
Nykytiedon valossa Suomessa elää pääsääntöisesti yksi sukupolvi kesässä, mutta toisen sukupolven aikuistuminen ja säilyminen seuraavaan kevääseen ei ole tutkijan mukaan kaukana. Sisarsukupolvia voi syntyä lämpiminä kesinä.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
