Uhanalaiseksi muuttuneen ankeriaan pyynti rauhoitusaikana voi tehdä ison loven lompakkoon

Kalatalouden Keskusliitto tuo toukokuussa maahan Ranskasta pyydettyjä ankeriaanpoikasia. Suurin osa yhteensä 93 000 ankeriaanpoikasesta istutetaan rannikolle ja sisävesille, joista on vapaa vaellusyhteys mereen.

Istutuksilla tuetaan uhanalaisen eurooppalaisen ankeriaskannan elpymistä sekä lajin säilymistä sen luontaisella levinneisyysalueella Suomessa.

Ankerias on tällä hetkellä äärimmäisen uhanalaiseksi luokiteltu vaelluskala. Kala kuuluu Suomen luontaiseen lajistoon, mutta ankeriaskanta on nykyisin kuitenkin istutusten varassa.

Istutetut ankeriaat voivat elää Suomessa kymmeniä vuosia ennen kuin ne aloittavat 6 000 kilometrin mittaisen kutuvaelluksen Atlantin Sargassomerelle. Suomalaiset vaellusankeriaat painavat parhaimmillaan 1,5–2 kiloa ja ovat suurikokoisia. Suuresta koosta on todennäköisesti hyötyä pitkällä vaelluksella.

Jokien patoamiset ja vaellusesteet ovat vähentäneet Euroopan ankeriaskantaa suuresti. Poikasia ei saavu enää entiseen tapaan Suomen rannikolle eikä ankeriaita juurikaan nouse ylös syönnösalueilleen vaellusesteiden vuoksi.

"Esimerkiksi Lahden Vesijärvellä vaellusvalmiit kalat pyydetään ja kuljetetaan voimalaitospatojen ohi suoraan merelle. Vastaavaa voitaisiin tehdä myös muissa vesistöissä", kertoo tutkija Jani Helminen Luonnonvarakeskuksesta.

Ankeriaan pyynti on Suomen kalastusasetuksen perusteella sallittu vain heinäkuussa.

EU kielsi kieltänyt ankeriaan vapaa-ajankalastuksen kokonaan kaikilla merialueillaan. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomessa ankeriaan kalastus on sallittua pelkästään sisävesillä heinäkuun ajan.

Mikäli merellä tai rauhoitusaikana 1.8.‒30.6. sisävesillä saa saaliiksi ankeriaan, se tulee laskea takaisin veteen välittömästi, jotta ei syyllisty kalastusrikkomukseen. Jos kalastaja vastoin lakia ottaa ankeriaan saaliiksi siitä voi joutua maksamaan suojeluarvon, joka ankeriaan kohdalla on 3 510 euroa.