Puumarkkinat: Polttopuiden hinnoittelu on kirjavaa ja mittaustavat vaihtelevat

Yksityisille omistajille metsästä kertyvät rahavirrat ovat Suomessa parhaimmillaan ylittäneet kaksi miljardia euroa vuodessa. Ainespuun osuus on lähes poikkeuksetta ollut summasta yli 90 prosenttia, kaikki muut tuotteet yltävät yhteen laskien vajaaseen 10 prosenttiin. Tarkkaa laskelmaa näiden useasta lähteestä koostuvien tulovirtojen suuruudesta ei kuitenkaan ole tehty.

Joulukuusille tai polttopuulle ei ole olemassa vakiintuneita hintoja. Paikallinen kysyntä ja tarjonta määrittävät, mitä niistä pitää maksaa. Polttopuun voisi hinnoitella energiasisällön mukaan, mutta näin tehdään vain suurempien määrien energiapuukaupassa. Pienten erien kuluttajamyynnissä hinnoittelu on hyvin kirjavaa.

Polttopuuyrittäjiä on Suomessa arviolta pari tuhatta. Pientuottajat myyvät vain oman metsän puuta, isoimmat toimivat ainakin osaksi ostopuun varassa.

Polttopuukaupan ongelmakohtiin kuuluu se, että asiakkaat ovat pääasiassa etäällä metsästä ja puun myyjän toimipaikasta. Tällä on huomattava kustannuksia lisäävä vaikutus.

Melko kattavan kuvan polttopuukaupan monipuolisuudesta saa seuraamalla MottiNettiä, verkossa toimivaa kauppapaikkaa, jota pitävät yllä isot itäsuomalaiset energiayhtiöt.

Halkoliiteri on toinen vastaava palvelu, jossa myyjiä on kautta maan. Myös jotkut metsänhoitoyhdistykset ovat listanneet oman alueensa polttopuun myyjiä omilla sivuillaan. Näiltä sivustoilta saa käsityksen puun tarjonnasta ja hintatasosta.

Klapeissa on eroja ja niin on tietysti niiden hinnoissakin. Kuivaa koivua löytyy kauniisti pakattuna hyvin varustetuilta huoltoasemilta ainakin vilkkaimpien mökkiseutujen liepeiltä hämmentävän kovaan hintaan. Isompina erinä asiakkaan pihaan asti vietynäkin noteeraus jää paljon alemmaksi.

MottiNetissä energiapuun hinnat on ilmoitettu irtokuutioina. Vaihteluväli on laaja, erityisesti puulajista ja halon pituudesta riippuen. Kalleinta on puhdas koivuklapi, ja tällä on perusteensa, sillä koivun lämpöarvo on kotimaan yleisistä puulajeista ylivoimaisesti paras.

Kunnon koivupuusta saa pilkottuna maksaa keskimäärin 40–55 euroa irtokuutiolta ja kuljetuskustannukset päälle. Verottajan vaatimus on, että polttopuun kaupasta pitää maksaa myös arvonlisävero. Kuluttajakaupassa se sisältyy ilmoitettavaan hintaan.

Polttopuukauppaa hämmentää mittaustapojen kirjavuus. Pinokuutio ja irtokuutio ovat yleisiä määritteitä, mutta joku puhuu heittomotista, ja se voi olla ihan mitä vain. Korjuukoneella mitatusta kiintokuutiosta tulee noin 1,5–2 irtokuutiometriä polttopuuta. Luku vaihtelee eri tekijöistä johtuen, jotkut osaavat latoa puut säästeliäämmin.

Moni hyväksyy polttopuuksi sekapuun, jossa voi joukossa olla mäntyä, kuusta, leppää ja haapaakin. Sekapuun hinnat irtokuutiolle ovat MottiNetissä olleet kymmenkunta euroa koivuklapeja alhaisemmat.

Pientalojen rakentajilta on jo muutaman vuoden ajan vaadittu, että asunnossa pitää olla vaihtoehtoisia lämmönlähteitä. Tämä on tuonut lisää kysyntää polttopuulle. Vaatimuksella on todennäköisesti ollut vaikutusta myös puun hintoihin erityisesti isommissa asutuskeskuksissa. Pääkaupunkiseudulla polttopuun hinta voi olla 20–30 euroa korkeampi irtokuutiolta kuin maaseutukunnissa. Osa hintaerosta johtuu kuljetuskustannuksesta, joka voikin olla huomattava.

Polttopuun osuus pientalojen lämmityksessä on viime vuosina ollut 40 prosentin luokkaa. Luonnonvarakeskuksen määräajoin tekemien selvitysten mukaan puuta poltetaan lähes 7 miljoonaa kiintokuutiometriä vuodessa. Käyttö on selvästi lisääntynyt viimeisten 30 vuoden aikana.

Maaseudulla puun polttaminen on ollut suosiossa, varsinkin jos puut on saanut omasta metsästä. Yhä useammat omakotiasujat ovat ostopuun varassa. Puuta poltetaan ainakin takassa ellei muuten. Ostettukin puu voi olla edullinen lämmitysratkaisu, jos perusinvestoinnit lämmityskattilaan ja lämmön jakoon ovat olemassa. Öljy- tai sähkölämmitykseen verrattuna puun polttaja voi laskea itselleen ainakin jonkinlaisen tuntipalkan.

Noin neljännes omakotitalojen polttopuusta on Luonnonvarakeskuksen mukaan ollut ostotavaraa. Hintaa näille kertyy kaikkiaan rapiat 100 miljoonaa euroa vuodessa. Hyvä lisä monen metsäyrittäjän toimeentuloon.

Ammattimaiset polttopuun tuottajat voivat olla metsänomistajalle hyviä asiakkaita. Koivukuitu on kysytyintä halkotavaraa, mutta markkinoita voi ajoittain olla sellaisellekin puulle, jota muut ostajat hyljeksivät. Esimerkiksi leppäpuuta voi olla vaikea myydä muille kuin poltto­puuyrittäjille.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 5/2020.