Pyynikinharju on Ahoselle tuttu kuin kotipiha, sillä hän on viidennen polven tamperelainen. ”Myös matkalla koti on aina mielessä.” Kuva: Jyrki Luukkonen
Eksyminen ei pelota ammattiretkeilijä Harri Ahosta, sillä pelko estää ihmistä toimimasta järkevästi ‒ ”Tärkeintä on se, että löytää lopulta määränpäähän”
Harri Ahonen oli historianopiskelija ja röntgenhoitaja, josta tuli ammattiretkeilijä ja tietokirjailija. Elämän suunta kääntyi vaelluksilla Norjassa.Tilaajalle
Vapaa-ajan retkille Harri Ahonen saattaa lähteä rennosti, lähes mielijohteesta, mutta työvaellukset vaativat tarkkaa etukäteissuunnittelua. Kuva: Jyrki LuukkonenNäköalapaikka, vaarallinen rinne, kertoo puukyltti Tampereen Pyynikinharjulla. Harri Ahonen kapuaa tutulle kalliolle ja vähän hymähtää varoitukselle. Se tuo hänen mieleensä retkeilyreittien luokittelun.
”Suomessa skaala on turhan äärimmäinen. Reittejä luokitellaan vaativiksi tai erittäin vaativiksi. Hyödyllisempää olisi kertoa, mitä reitillä on odotettavissa.”
Ahonen on juuri palannut Lapista, jonka päiväretkikohteista hän kirjoittaa opasta, seitsemättä retkeilykirjaansa. Se ilmestynee ensi keväänä. ”Jos ehdin ennen lumia kulkea loput kohteet, joita tulee kirjaan noin 240.”
Lappiakin kauemmas tamperelaisen Ahosen piti lähteä, ennen kuin hän löysi itsestään vaeltajan.
Konkarin oppipoikana
Ensimmäinen retki – Kvaløya-saarella Norjan Tromssassa – oli kamala.
”Kastuin ja eksyin, tuli nälkä ja tuli kylmä. Silti lähdin seuraavana viikonloppuna uudestaan, koska kaikki kaverit Norjassa retkeilivät”, Ahonen muistelee parinkymmenen vuoden takaista kokemustaan.
Hän asui Norjassa neljään otteeseen töissä, kesätöissä ja opiskelijavaihdossa. Erätaidoton Ahonen pääsi vaelluksille aluksi tuttavan oppipojaksi. Konkari neuvoi mutta antoi noviisin tehdä omia ratkaisuja, mikä opetti tehokkaasti.
Parhaansa teki myös luonto. Aina löytyi jotakin uutta ja kaunista. Korkeuksissa kirkui haukka, vuorenhuipulta avautui auringonlasku, vesiputous ryöppysi villinä tai vuonolla näkyi miekkavalaita.
”Avarassa maisemassa tunturinselät jatkuivat kilometrejä ja panivat mielikuvituksen liikkeelle. Vaikka Norjassa patikoisi maantieteellisesti aika etelässä, aistit kertovat pohjoisesta luonnosta.”
Päiväkirjat avuksi
Teltan ulkopuolelta kuului röhnötystä. Ahonen kurkisti ulos ja huomasi nukkuneensa porolauman keskellä. ”Aamuyön ilmassa leijui pientä usvaa. Se oli hieno hetki.”
Sillä kertaa Ahonen vaelsi Pohjois-Ruotsissa, sillä ensimmäisten Norjan-vuosien jälkeen hän alkoi patikoida pitkin Pohjolaa, välillä yksin, välillä puolison tai kavereiden kanssa.
Vähitellen Ahoselta alettiin pyytää vaellusten suunnittelua ja johtamista sekä retkeilyesitelmiä. Niistä alkoi tie kirjailijaksi.
”Vuonna 2011 luennoin Tampereella Norjan retkeilykulttuurista, kun eräs herra tuli kysymään, onko asiasta painettua tietoa. Lupasin ottaa selvää, eikä sitä löytynyt. Mutta minulla oli päiväkirjoja.”
Muistiinpanoista kasvoi Pohjois-Skandinavian vaellusreittiopas (Tammi 2014). Sittemmin Ahonen on ohjannut lukijoita Keski- ja Etelä-Skandinaviaan, Pohjois-Norjan rannikolle ja luontokohteisiin sekä Suomessa reiteille, jotka liittyvät varhaiskeskiaikaiseen Pyhään Olaviin.
Patikkakilometrien myötä vaihtui Ahosen ammatti. Historian opinnot jäivät, ja hänestä tuli kirjailija-valokuvaaja-yrittäjä, joka välillä tekee keikkatöitä röntgenhoitajana.
”Viimeisimmästä hoitajakeikasta taitaa olla puolisentoista vuotta, sillä usein työtarjous tavoittaa minut jostain niin pohjoisesta, että töihin ehtisi vain helikopterilla.”
Ruokaostoksilla tunturissa
”Hi man”, amerikkalainen vaeltaja tervehti Kebnekaisen tunturialueella ja rouskutti tuoretta omenaa. Ahonen ihmetteli, mistä mies oli saanut hedelmiä.
”Jenkki näytti, että hänen rinkkansa oli niitä täynnä”, Ahonen nauraa. Hän ei tiedä, kuinka kaukaa mies oli omppunsa kantanut. Muonitus Norjassa ja Pohjois-Ruotsissa on joka tapauksessa helppo järjestää.
”Ulkoilujärjestöjen pyörittämiltä tunturihotelleilta ja -tuvilta voi ostaa kuivamuonaa ja säilykkeitä. Pitkillä vaelluksilla olen myös etukäteen tilannut hotelleihin ruokatäydennystä.”
Kun ruokaa voi hankkia matkan varrelta, rinkka kevenee. Se helpottaa aloittelijan lähtemistä pitkään reissuun ja korkealle vuoristoon.
”Kerran Pohjois-Norjan rannikkoreitillä oli niin jyrkkää, että jouduin kiivetessäni ottamaan käsillä maasta tukea. Vastaan tuli perhe, jossa oli kuusi- ja kahdeksanvuotiaat lapset. Ihmettelin heidän taitojaan, ja vanhemmat sanoivat, että johan me oltiin täällä viime vuonna.”
Retkeilyn edistämiseksi Norjassa on rakennettu tiheä verkosto merkittyjä polkuja ja majapaikkoja. Tuvista löytyvät patjat, tyynyt, peitot, lakanat ja ruoanlaittovälineet.
”Tunturihotelleihin kannattaa sesongin aikaan tehdä varaus, mutta tuvissa levitellään varapatjoja lattialle, jos sänkypaikat loppuvat.”
Rahaa ruoan tai yösijan maksamiseen ei tarvitse kuljettaa mukana, sillä lomakkeen täyttämällä maksun voi hoitaa luottokortin numerolla tai kotiin päästyä nettipankissa.
Viime kesän Harri Ahonen testasi Lapin päiväretkikohteita seuraavaa kirjaansa varten. Tänä syksynä hän kiertää luennoimassa Norjan Finnmarkin eli Ruijan päiväretkikohteista. Kuva: Jyrki LuukkonenSuomi tulee perässä
”Det ordnar sig” eli asioilla on tapana järjestyä. Sanonta kuvaa Ahosen mielestä norjalaisten asennetta retkeilyyn.
”Ennakkoluulottomuutta, välittömyyttä, kevyttä lähtökynnystä. Norjassa tehtiin jo vuosikymmeniä sitten periaatepäätös, että vaellusreitit ja retkeily pyritään avaamaan mahdollisimman monille. Suomessa ollaan onneksi menossa samaan suuntaan. Silloin vaeltajan ei tarvitse olla mikään triathlonisti. Riittää, että osaa ottaa huomioon luonnonvoimat ja määritellä oman kuntonsa suhteessa vaelluksen vaativuuteen.”
Suomessa Ahonen pitää hyvänä Lapin autiotupaverkostoa. Seuraavaksi hän toivoisi lisää merkittyjä yhdysreittejä itä-länsisuunnassa ja Ounasjärveltä kohti Kilpisjärveä.
Norjassa ja Ruotsissa Ahonen on pisimmillään vaeltanut kolme päivää tapaamatta ketään. Väkeä liikkuu luonnossa paljon, mutta joukko hajaantuu, koska erämaata ja reittejä riittää.
”Suosituimmilla paikoilla jonoja voi syntyä heinäkuun kahdella viimeisellä ja elokuun kahdella ensimmäisellä viikolla.”
Eksyä saa, pelätä ei
Purojen ylityksiä on 62, Ahonen laski, kun hän Norjassa kirjasi reittihavaintojaan kirjaa varten.
”Työpaikkani on kuin ulkoilmatoimisto, jossa lasken jopa puron kivien määrää. Kirjoitan yksityiskohtaiset muistiinpanot, jotta lukija voisi suunnitella itselleen sopivan retken.”
Ahonen kertoo kirjoissaan myös retkeilykulttuurista. Norjassa tulenteko on aina kielletty puurajan alapuolella mutta sen yläpuolella vain ruohikkopalovaroituksen aikaan. Myskihärkiä ei pidä lähestyä, sillä uhattuna ne voivat olla hengenvaarallisia.
”Olen nähnyt niitä kahdesti parinsadan metrin päästä. Läheisempää kontaktia voisi verrata umpihumalaiseen ja riidanhaluiseen äijään nakkikioskin jonossa.”
Reissukommelluksia Ahoselle sattuu edelleen. Kuten Pohjois-Ruotsissa, kun rajuilma nousi kymmenessä minuutissa.
”Kaverin kanssa harhauduimme reitiltä ja teimme lähes hätäyöpymisen. Herätessä huomasimme, että teltta oli viiden metrin päässä jyrkänteen reunasta.”
Sattumukset tai eksymiset eivät Ahosta pelota, sillä pelko estää ihmistä toimimasta järkevästi. Viimeksi hän eksyi pari vuotta sitten, mutta mukana on aina kartta ja kompassi ja hän osaa palata edelliseen paikkaan, jossa tietää varmasti olleensa.
”Kaikki luonnossa kulkijat harhailevat hiukan. Tärkeintä on se, että löytää lopulta määränpäähän.”
Harri Ahonen
Ikä? 46
Koti? Tampereella
Perhe? Avopuoliso
Koulutus? Röntgenhoitaja, historian yliopisto-opintoja
Työ? Tietokirjailija, luontokuvaaja, yrittäjä
Kirjat? Kuusi opasta vaeltamisesta ja retkeilystä Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa
Harrastukset? Lukeminen, hiihto, pyöräily, lenkkeily, ruoanlaitto ja leipominen
Vaellusasu? Hyvät kengät, sortsit ja kauluspaita, jonka rintataskuun mahtuvat muistiinpanovälineet
Suosikkipaikka? Skogadalen, lähes trooppinen laakso Etelä-Norjassa Jotunheimin kansallispuistossa
Retkieväs? Vaelluksilla itse kuivattu ruoka, päiväretkillä leipä, suklaa, pähkinät, banaani ja joskus makkara ja sinappituubi
Toivekohde? Ehkä Islannissa
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 8/2022.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
