Näin sukupolvenvaihdos Leppästen metsätilalla hoidettiin onnistuneesti

Polvijärveläinen Kauko Leppänen (s. 1943) asuu edelleen talossaan, joka sijaitsee Hukkalassa noin kymmenen kilometrin päässä kirkolta. Kun metsätilalla tehtiin sukupolvenvaihdos kesäkuussa 2019, talo pihapiireineen säilyi hänen omistuksessaan, mutta muu tila, noin 95 hehtaaria metsää, siirtyi Kimmo Leppäselle (s. 1969), Kaukon ainoalle pojalle.

Sukupolvenvaihdosta edelsivät perusteelliset keskustelut ja eri vaihtoehtojen huolellinen pohdinta. Kimmo Leppäsellä on kaksi sisarta, joiden kanssa asioita mietittiin yhdessä. Sukupolvenvaihdoshankkeessa avusti ja neuvoi Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Karjalan spv-palveluiden erityisasiantuntija Sakari Tikka.

”Teetin tilalla pari kolme vuotta sitten savotan vanhuudenpäivieni varalle ja mietin silloin, olisiko nyt aika luopua tilasta. Asia oli pyörinyt minulla pitkään mielessä, mutta silloin päätin ottaa asian esille Kimmon kanssa. On hänellä ollut siinä odottamista, mutta onneksi hän on hyväluontoinen”, Kauko Leppänen vitsailee.

Viime vuosina Suomessa yleistyneet metsätuhot kiirehtivät omalta osaltaan sukupolvenvaihdospäätöstä. Kauko Leppänen ajatteli, että on miellyttävämpää luovuttaa hyvässä kunnossa olevia metsiä kuin mahdollisten myrskytuulien runtelemia ryteikköjä.

Isä Kauko ja poika Kimmo Leppänen maastokäynnillä kuviolla, jossa puusto on jo varttunut päätehakkuuikäiseksi. Kuva: Johanna Kokkola

Perheen kesken pidettiin useita palavereita, joissa eri vaihtoehtoja käytiin läpi Sakari Tikan avustuksella.

Jonkin aikaa odotettiin sitä, millaiseen muotoon tulee laki metsälahjavähennyksestä. Lopulta ilmeni, ettei metsälahjavähennyksestä olisi oleellista hyötyä Leppästen tapauksessa, koska perillisiä oli useita. Sen jälkeen käytiin läpi muita vaihtoehtoja.

Kimmo Leppäsen sisaret eivät loppujen lopuksi olleet kiinnostuneita metsämaasta.

”Painotin, että heillä on tilan saamiseen samat oikeudet kuin minullakin mutta myös samat velvollisuudet metsien hoitamisessa. Kumpaakaan heistä ei metsänomistajuus innostanut, mutta mahdollisuus siihen tarjottiin”, Kimmo Leppänen kertoo.

Koska Kimmolla ei ole omia lapsia, keskusteluissa oli esillä myös metsäyhtymän perustaminen. Osakkaiksi yhtymään olisi hänen lisäkseen tullut toinen siskoista lapsineen. Kun riittävää kiinnostusta ei ollut, oli ratkaisu lopulta yksinkertainen: tila jää Kimmo Leppäselle.

Sakari Tikka huomauttaa, että metsäyhtymän perustaminen on mahdollista myöhemminkin, jos siihen on tulevaisuudessa tarvetta ja halua.

Kauko Leppänen kertoo olleensa myönteisesti yllättynyt siitä, kuinka kivuttomasti tilan sukupolvenvaihdos lopulta tapahtui ja kuinka jouhevasti neuvottelut sisarusten kesken sujuivat. Hän kiittää sukupolvenvaihdosasiantuntijan panosta asioiden selvittämisessä. Sakari Tikka puolestaan korostaa asioiden huolellisen läpikäymisen merkitystä hyvään lopputulokseen pääsemisessä.

Ennen sukupolvenvaihdosta oli tehtävä ositus ja perinnönjako, joita ei ollut tehty Kauko Leppäsen puolison 2000-luvun alkupuolella tapahtuneen kuoleman jälkeen.

”Sen jälkeen tehtiin kauppakirjat. Kimmo osti sisartensa osuudet käypään hintaan ja isänsä osuuden lahjanluonteisella kaupalla”, Sakari Tikka selvittää.

Lue myös: Mitä vaihtoehtoja metsätilan sukupolvenvaihdoksessa on?

Spv-asiantuntija Sakari Tikka oli monessa palaverissa mukana, kun Leppästen metsätilan sukupolvenvaihdosta valmisteltiin. Kuva: Johanna Kokkola

Koska Kimmo Leppänen osti isänsä osuuden metsätilasta lahjanluonteisella kaupalla, hän joutuu maksamaan lahjaveroa, jonka suuruuden määrää verottaja. Lahjaverosta huolimatta ratkaisu on uudelle omistajalle edullisempi kuin silloin, jos hän olisi ostanut isänsä osuuden käypään hintaan.

Lahjanluonteinen kauppa on kyseessä silloin, kun kauppahinta on alle 75 prosenttia käyvästä arvosta. Tällöin uusi omistaja voi myydä osan tilasta tai koko tilan luovutusvoittoverovapaasti vasta sitten, kun on omistanut tilan 10 vuotta.

Tilan arvo määriteltiin sukupolvenvaihdoksessa verottajan ohjearvoa käyttämällä, sillä tilalla ei ollut tuoretta metsäsuunnitelmaa eikä tila-arviota.

”Ei Kimmolle tule tästä rahallista hyötyä kuin vasta silloin, jos hän aikanaan luopuu osasta tilasta”, Kauko Leppänen arvioi.

Koska sukupolvenvaihdos tehtiin vastikkeellisesti eli kaupalla, siitä kertyy Kimmo Leppäselle metsävähennystä, josta on jatkossa merkittävää veroetua puuta myytäessä.

Sakari Tikka toteaa, että Leppästen metsätila on esimerkki onnistuneesta sukupolvenvaihdoksesta. Jo se, että perusteellisten keskustelujen jälkeen saavutettiin yksimielisyys kaikkien osapuolten kesken, on arvokas asia. Tilannetta helpotti se, että luopuja oli itse aloitteellinen hankkeen käynnistämisessä.

”Toimivan, hyvin hoidetun metsätilan säilyminen yhtenä kokonaisuutena on jo sinällään arvokas lopputulos sukupolvenvaihdosprosessissa”, Tikka painottaa. Näin ei aina tapahdu, vaikka se olisi metsätaloudelliselta kannalta järkevää.

Nuorena Kauko Leppäsellä ei ollut valinnanvaraa uransa suhteen: hänestä tulisi kotitilan isäntä. Tuolloin tilalla pidettiin lypsykarjaa ja metsätöihin ehdittiin vain talvisin. Kauko Leppänen on aina viihtynyt metsässä, mutta karjatilalla metsätöihin pystyi keskittymään vasta sitten, kun syksyn peltotyöt oli saatu päätökseen.

”Myöhemmin, kun minulla oli jo perhettä, syksyisin oli sama ongelma. Säiden viilentymisen myötä minulla oli jo hinku metsätöihin, mutta syyskiireiden helpotettua oli myös muistettava puolisoa ja käytävä lomamatkoilla, joten metsään pääsy viivästyi”, Kauko Leppänen myhäilee.

Kun Kauko aloitti isäntänä, tilan metsät olivat hakkuukiellossa. Metsälakia valvova metsänhoitolautakunta oli kieltänyt hakkuut, koska tilan metsät olivat voimakkaiden harsintahakkuiden jäljiltä huonossa kunnossa.

”Oli tehty ylihakkuuta, kun firmat olivat tehneet määrämittaharsintaa”, Kauko Leppänen muistelee.

Päätehakkuun yhteydessä tämä aukko jätettiin siemenpuuasentoon, mutta myrsky kaatoi männyt. Joitakin männyntaimia aukolle on itänyt, ja aukkopaikkoihin on istutettu lisäksi kuusentaimia. Kuva: Johanna Kokkola

Hakkuukielto päättyi samoihin aikoihin, kun Kauko Leppänen täytti 21 vuotta, eli 1960-luvun alkupuolella.

Samoihin aikoihin Kaukolla alkoi kolmisenkymmentä vuotta kestänyt hankintahakkuiden putki. Ensimmäiset pystykaupat tilalla tehtiin vasta 1990-luvulla. Vuoteen 1970 asti Kauko Leppänen ajoi puut laaniin hevosella.

”Alussa tein kaksimetristä havupuupölliä, jonka latvaläpimitta oli vähintään viisi senttiä. Kuorin pöllit keväällä ennen puiden luovutusta. Eivät ne olleet mitään suuria määriä, mutta tulos oli kuitenkin tyhjää parempi. Kyllä se pankki taisi olla se suurin syy niiden hakkuiden tekemiselle.”

Alkuaikoina tilan metsät olivat kuusivaltaisia.

”Nämä olivat korpimaastoja ja metsät hidaskasvuisia. Ojitukset aloitettiin vuonna 1965, ja nyt ne on tehty jo kahteen kertaan. On täällä joitakin kankaitakin. Nuoret metsät ovat jo mäntyvaltaisia sekametsiä”, Kauko Leppänen kertoo. Vuodesta 1976 lähtien tilalla on ollut metsäsuunnitelma, jonka ohjeiden mukaan metsiä on hoidettu.

Nyt uudeksi isännäksi siirtynyt Kimmo Leppänen sai isänsä tavoin tuntumaa metsätöihin jo nuorena.

”Olin hankkinut traktoriin juontolaitteen, ja Kimmo käytti vinssiä. Hän oli siinä hyvin taitava”, isä-Leppänen naurahtaa.

Isänsä lailla Kimmo Leppänen viihtyy metsässä ja metsätöissä. Metsästä hänelle löytyi myös ammatti: hän opiskeli metsätalousinsinööriksi ja työskentelee nykyisin metsäasiantuntijana metsänhoitoyhdistyksessä.

Uusi omistaja viihtyy raivaussahatöissä, ja halkosavotta omassa metsässä on hänellä jokavuotinen perinne. Hankintahakkuutkin saattaisivat kiinnostaa, mutta niihin aika ei riitä.

Taimikonhoitotöitä on jonkin verran tiedossa jo Kauko Leppäsen tekemien ”eläkehakkuiden” jäljiltä. Lähivuosina taimikoiden pinta-ala lisääntyy, kun Kimmo Leppänen maksaa tilaansa pois ja joutuu tekemään päätehakkuita.

”Osa tilan hinnasta on pankkilainaa, osaa maksan maksusuunnitelman mukaisesti myyjälle. Toivon, että kaikkea ei tarvitsisi hakata kerralla vaan hakkuita voisi hiukan rytmittää”, Kimmo Leppänen kertoo.

Sakari Tikka selventää, että metsätilan sukupolvenvaihdoksessa on mahdollista tehdä maksusuunnitelma, joka on kirjattu sukupolvenvaihdosta koskevaan velanmaksusopimukseen. Verottaja valvoo, että maksusuunnitelmaa myös noudatetaan.

Kimmo on jo valmistautunut hakkuisiin tekemällä leimikoiden ennakkoraivauksia.

Tilakokonaisuutta on helppo hoitaa, sillä suurin osa pinta-alasta kertyy kahdesta, rinnakkain sijaitsevasta tilasta. Lisäksi tilaan kuuluu pari pienempää palstaa muutaman kilometrin päässä. Joitakin vuosia sitten Kimmo Leppänen hankki itselleen metsäpalstan, joka rajoittuu perintötilaan ja jonka hoitaminen sujuu nyt luontevasti yhdessä muiden metsien kanssa.

Metsiään Kimmo Leppänen aikoo hoitaa tehokkaasti mutta ottaa huomioon muutamat erityisiä luonto­arvoja sisältävät kohteet. Jo isän aikana käytössä olleita metsänhoitokäytäntöjä ei tarvitse muuttaa. Kimmo asuu Polvijärvellä, joten matka omiin metsiin on lyhyt.

Vielä lyhyempi matka poikansa metsiin on Kauko Leppäsellä. Hän asuu talossa, jonka ensimmäinen osa valmistui, kun hän oli 17-vuotias. Aikaisemman kotitalon tuhosivat tupajumit silloin, kun tilan metsät vielä olivat hakkuukiellossa.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 9/2019.