Mät, kuk ja hankintahinta — metsänomistajana sinun täytyy itse tietää miltei kaikki

Mistä ääni meissä tulee? Mitä on silmissä?

Puhe virtaa virtaavassa maailmassa

puhe virtaa virtaavassa maailmassa

ja sinun täytyy itse tietää miltei kaikki.

Paavo Haavikko (runokokoelmasta Lehdet lehtiä, Otava 1958)

Paavo Haavikko (1931–2008) oli paitsi kirjailija ja kustantaja myös metsänomistaja. Hänen yllä oleva nuoruudenrunonsa ei tiettävästi kerro metsänomistamisesta. Silti se tulee usein mieleeni metsäkeskustelua seuratessa, varsinkin runon viimeinen säe.

Sinun täytyy itse tietää miltei kaikki.

Tämän lehden Metsänomistaja-tarinaan arvelen monen lukijamme samastuvan. Kun puoliso kuolee äkillisesti, leski joutuu surunsa keskellä selviytymään monista itselleen aiemmin vieraiksi jääneistä käytännön asioista. Ensi alkuun hän ei edes ymmärrä sanoja, joita muut käyttävät, ja kokee itsensä voimattomaksi ja osaamattomaksi.

Perikunnan metsistä huolehtiva Hilkka Ylä-Pynnönen ratkaisi ongelman opiskelemalla metsätalousyrittäjäksi (Aarre 7/24, sivu 18). Mutta olisi aika paljon vaadittu, jos jokaisen metsänomistajan täytyisi suorittaa tutkinto, jottei tule niin sanotusti myydyksi markkinoilla.

Metsänomistukseen liittyvä erikoissanasto ei tee uuden metsänomistajan elämää helpoksi. Otetaan vaikka ”hankintahinta”. Moottorisahan hankintahinta, se on helppo käsittää: se tarkoittaa euromäärää, joka metsänomistajan pitää pulittaa saha­ostoksestaan. (Unohdetaan tässä yhteydessä mahdolliset alv- ja vero­vähennykset.)

Entä puun hankintahinta? Se tarkoittaakin kuutiometrikohtaista taksaa, jonka puun ostaja maksaa puusta, jonka metsänomistaja toimittaa kaadettuna tienvarteen ja josta kertyy sennimisiä pinoja kuin mät ja kuk.

Harvennushakkuu on jotakin, mistä metsänomistaja saa puukauppatuloa. Sen sijaan taimikon harvennus on työ, josta joutuu itse maksamaan. Varhaisperkaus ja ensiharvennus kuulostavat oudokseltaan miltei samalta, vaikka niiden välissä on pari kolme vuosikymmentä.

Kolumnistimme Petri Kortejärvi pohtii kolumnissaan syitä, miksi osa metsänomistajista on metsätalou­dessaan passiivisia ja metsiin jää hakkuu- ja hoitorästejä. Täydentäisin hänen listaansa vielä yhdellä selityksellä eli metsäalan vierailla termeillä ja vaikeasti omaksuttavalla kielellä.

Puukaupasta tai metsänhoitopalvelusta on hankala sopia, jos ei täysin ymmärrä, mitä metsässä on sen jälkeen tapahtumassa.