Karsittu metsikkö on helppokulkuinen. Kuva: Pasi Leino
Pystykarsinta tuo harvoin lisätuloa – silti moni tekee sitä edelleen
Pystykarsijoiden osuus kyselyssä yllätti metsänhoidon asiantuntijan.Tilaajalle
Mynämäkeläinen Jarno Sundell karsii nuorta männikköä etupäässä harrastuksena ja saadakseen metsästä puistomaisen. Kuva: Pasi LeinoPystykarsinta on nykyisin täysin marginaalista, sanoo Metsäkeskuksen metsänhoidon johtava asiantuntija Markku Remes.
MT:n lukijat olivat asiasta hieman toista mieltä, kun kysyimme asiaa. Pystykarsinta-aiheiseen kyselyyn tuli 541 vastausta, joiden perusteella 213 (39 %) kertoi tehneensä tai tekevänsä pystykarsintaa. Loput 328 vastaajaa (61 %) vastasi kieltävästi.
Kyllä-vastausten määrä yllätti Remeksen. Toki kyselyyn ovat muita hanakammin saattaneet vastata juuri pystykarsijat. Tuloksessa on myös aikavääristymää, sillä moni on tehnyt karsintansa aikoja sitten.
Remes kertoo, että pystykarsintaan innostuttiin 1980-luvulla.
”Pystykarsintaa lähdettiin ajamaan tuolloin voimakkaasti. Männystä maksettiin paremmin kuin kuusesta, ja ajateltiin, että rehevilläkin kasvupaikoilla oksakkaista männyistä saataisiin karsimalla hyvälaatuisia. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa.”
Pystykarsintaan kannustettiin rahallisesti valtion mera- ja kemera-tuilla, mikä lisäsi kiinnostusta. Karsintaan kannusti myös odotus paremmasta tyvitukin hinnasta sitten joskus, kun hakkuu koittaisi.
Pystykarsinta oli ja on edelleen sinänsä perusteltua laadukkaan tyvitukin kasvattamiseksi, Remes sanoo. Käytännössä metsäyhtiöt eivät monestikaan maksa pystykarsitusta puusta enempää kuin tavallisesta tukista.
”Pystykarsinnasta ei ole useinkaan hyötyä metsänomistajalle, sillä harva on saanut sillä puulle parempaa hintaa.”
Monesti myös tieto kohteen pystykarsinnasta on jäänyt unholaan. Tiedot olisivat kuitenkin jäljitettävissä Metsäkeskukselle tehdyistä pystykarsinnan tukihakemuksista. Muitakin mahdollisuuksia on.
”Oksaton tyvitukki pystyttäisiin tunnistamaan, jos se koettaisiin tärkeäksi.”
”Nykyisin sahoilla on konenäköön ja läpivalaisuun perustuvat järjestelmät, joilla oksaton tyvitukki pystyttäisiin tunnistamaan, jos se koettaisiin tärkeäksi.”
Laadukkaalle tyvitukille on Remeksen mukaan tarvetta ainakin puusepänteollisuudessa ja paneelituotannossa. Käyttöä löytyy niin kotimaassa kuin vientipuuna.
Merkittävää lisähintaa saa nykyisin laadukkaasta koivun tyvitukista. Se lajitellaan puukaupassa erilleen.
Pääpuulajeista pystykarsittaviksi sopivat parhaiten mänty ja koivu. Myös lehtikuusi sopii, mutta sillä on taipumus kasvattaa vesioksia.
”Ennen oli ehdotonta, että kuusta ei saanut pystykarsia lahovaurioiden pelossa. Sittemmin asiaa on tutkittu ja todettu, ettei pystykarsinta lisää erityisesti lahoamista. Mutta edelleen kuusen kohdalla on oltu varovaisia. Kuusen pystykarsinnasta ei myöskään saa yhtä suurta laatuhyötyä kuin männyn karsinnasta. Kuusta on lisäksi työläs karsia, koska sen oksat ulottuvat lähelle maata.”
Jos pystykarsintaa haluaa tehdä, syksyaikaa on ehdottomasti vältettävä, Remes muistuttaa.
”Luonnonlaeille emme voi mitään. Syksy on huono aika, sillä sienitautiriski on silloin erittäin suuri. Männyillä syyshaavakan itiöt leviävät ärhäkästi syksyllä. Talvi on hyvä, ja toisaalta kesäkin, koska silloin oksankohta pihkoittuu.”
Tällä kertaa Jarno Sundell karsii monitoimileikkurilla, mutta usein työkaluna on jatkovarsisaha. Kuva: Pasi LeinoArtikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
