
Hondan mönkkäritarjonnasta löytyy edelleen edestä erillisjousitettu, taka-akseliltaan jäykkä traktorimönkijä TRX 500 FBE. Jäykkä taka-akseli tarkoittaa sitä, että vetokoukun kautta tuleva paino asettuu taka-akselin päälle kuten maataloustraktorissa. Takana on yksi akselin yläpuolella oleva iskunvaimentaja.
Peräkärryn aisapaino ei vaikuta takapään iskunvaimentajaan eikä rasita sitä. Ratkaisu tekee ajon kuormalla sikäli huolettomaksi.
Yleensä traktorimönkkäreissä on takanakin erillisjousitus. Silloin vetokoukun kautta tuleva kuorman aisapaino kohdistuu takajousitukseen painaen sitä kasaan.
Samalla etupyörille tuleva paino voi hieman vähentyä ja niiden pito heiketä. Tätä voi estää vaihtamalla erillisjousitetun mönkkärin taakse tarvittaessa jäykemmät jouset, jos mönkijää käytetään jatkuvasti raskaan taakan vetämiseen.

Kokeilussa olleessa Hondassa on pienempi maavara kuin takaa erillisjousitetuissa mönkijöissä. Niissä alustan matalimpana kohtana on tyypillisesti vetokoukku.
Aarteen testaamassa Hondassa matalimpana kohtana on koko taka-akseli.
Kun traktorimönkijällä vedetään raskasta peräkärryä tai kuormainperäkärryä, erillisjousituksen tuoma suurempi maavara osittain menetetään aisapainon painaessa jousitusta ja vetokoukkua alas. Siten ero maavarassa kaventuu erillisjousitetun ja taka-akseliltaan jäykän mönkkärin välillä vähäiseksi, jos aisapaino on suuri.
Kokeilun Hondassa maavara pysyy kaiken aikaa samana, olipa mönkijän perässä raskas peräkärry tai ei kärryä lainkaan.
Honda valmistaa nykyisin samaa 500-mallia myös erillisjousitettuna. Siinä ajo-ominaisuudet ilman kärryä ovat paremmat kuin taka-akseliltaan jäykässä mallissa, joka on tarkoitettu erityisesti raskasta taakkaa vetäväksi työkoneeksi.
Erillisjousitettu malli maksaa 1 100 euroa enemmän kuin taka-akseliltaan jäykkä versio.

Hondassa on mekaaninen vaihdelaatikko. Vaihteensiirto tapahtuu kuitenkin sähköisesti eli nappia painaen. Vaihteita on viisi eteen sekä pakki.
Tavallisesti mönkijöissä on hihnan avulla toimiva variaattori ilman mekaanista vaihdelaatikkoa. Variaattorissa voimansiirto säätyy automaattisesti ja päällä on aina moottorin toiminnan kannalta sopivin välitys ilman vaihtamista.
Mekaaninen vaihdelaatikko on toiminnaltaan kömpelömpi, mutta rakenteeltaan yksinkertaisempi. Voima välittyy kardaaniakselien avulla.
Ideana mekaanisen vaihdelaatikon käytössä on se, että moottorista saatava teho ohjautuu täysimääräisemmin vetäviin pyöriin kuin jos teho välittyy variaattorin voimansiirtohihnan avulla. Edellytyksenä kuitenkin on se, että käytetään sopivaa vaihdetta. Kun vedetään raskasta kuormaa metsässä, ykkösvaihde on yleensä sopivin.
Valmistajan mukaan mekaanisen vaihdelaatikon ansiosta Honda on voitu tehdä matalaviritteisemmäksi kuin variaattorilla varustetut mönkijät. Se puolestaan lisää toimintavarmuutta ja käyttöikää sekä pienentää polttoaineen kulutusta.
Hondan kokeilun teki aktiivisesti metsiään hoitava ja hakkaava Juha Saukko Petäjävedeltä. Kävin itsekin ajamassa Hondalla pitkän päivän Juhan mäkisissä metsissä kärryn kanssa ja ilman.
Juha ei moittinut jäykän taka-akselin aiheuttamaa pienempää maavaraa. Se on olemassa, mutta jos suunnittelee reitit ja sahaa kannot mataliksi, käytännön haitta vähenee.
Myös mekaaninen vaihdelaatikko sai Juhan hyväksynnän. Pakin päälle laittaminen voisi kuitenkin olla sujuvampaa.
Juha kaipasi moottoriin hieman lisää tehoa. Matalaviritteisyys tuo toimintavarmuutta, mutta lisäteho ei olisi pahitteeksi. Nykyiselläkin teholla pärjää, kun sovittaa työtahdin sitä vastaavaksi.
Matalaviritteisyyden tuomaa vähäistä polttoaineen kulutusta Juha piti selvänä etuna. Kone tuntui ratkaisujensa ansiosta toimintavarmalta, mihin viittaa myös yksityiskäyttäjälle luvattu neljän vuoden takuu.
Kokeillussa mallissa oli ohjaustehostin. Se tekee ajamisen miellyttäväksi ja vaimentaa montuista käsiin aiheutuvia iskuja.
Varustukseen sisältyy automaattisesti toimiva, mekaaninen etutasauspyörästö, joka on lukittavissa sähköisesti. Myös neliveto kytketään päälle napista painaen.
Edessä on hydrauliset levyjarrut, takana mekaaniset rumpujarrut.
Ajovaloja on alun perin kolme, joista yksi kääntyvä on keskellä ohjaustankoa. EU-direktiivien takia keulaan on pitänyt lisätä jälkiasennuksena neliönmuotoiset ajovalot. Ne sijaitsevat etumaskia suojaavan metallikehikon alapuolella alttiina osumille, jolloin niiden suuntaus voi muuttua. Ajovaloja on näin viisi kappaletta. Virtaa antaa 16 Ah:n akku.
Jälkiasennuksena on tehty myös pienen aukeavan takaboksin päälle laitettu rekisterikilven kiinnitys, joka estää boksin normaalin toiminnan.

Juha piti Hondan nopeuden rajoittimen toimintaa nykivänä. Se estää ajonopeuden kohoamisen suuremmaksi kuin 60 km/h.
Rajoitin pätkii moottorin pyörimistä Juhan mielestä turhan äkkinäisesti, eikä ajo maantiellä ole siksi erityisen mukavaa. Parhaimmillaan kone on tämänkin puolesta metsässä.
Lisävarusteena kannattaa mönkkäriin hankkia vinssi. Sitä tarvitaan ennen muuta kiinni jääneen mönkkärin vetämiseen pois jumista.
Honda myy kahta langattomalla kaukosäätimellä toimivaa Bronco-vinssiä, joista pienempi maksaa 299 euroa.
Lisävarusteisiin kuuluu myös Iron Baltic -pohjapanssari, jossa taka-akselin suojana on 10 millimetriä paksu alumiinilevy. Sen hinta on 549 euroa.
Lumen auraamista ja hiekan levitystä varten eteen voi asentaa suoran tai hydraulisesti kääntyvän puskulevyn. Kuormaa voi kuljettaa metallisella etu- ja takatelineellä. Taakse voi lisäksi asentaa lisävarusteena saatavan suljettavan takalaukun, jonka hinta on 249 euroa.
Plussana Juha piti matalaviritteisen Hondan hiljaista käyntiääntä sekä varmaa moottorin toimintaa.
Kokeilussa olleessa Hondassa on 465 kuutiosenttimetrin 1-sylinterinen moottori. Juhan mielestä 1-sylinterinen kone on sikäli hyvä, että se sisältää vähemmän tekniikkaa kuin 2-sylinterinen, jolloin rikkoutumisen mahdollisuus on periaatteessa pienempi.
Juha hyödynsi mönkijää keväällä istutuksilla, kulki sillä raivaamassa tilan ympärillä olevissa metsissä, keräsi polttopuuta peräkärryn avulla sekä hyödynsi mönkijää kulku- ja kuljetusvälineenä myös maanviljelyn puolella.
Kaikissa näissä touhuissa Hondan oma, kippaavalla lavalla varustettu maastokärry osoittautui tarpeelliseksi. Mönkijässä on kuljetustelineet edessä ja takana, mutta esimerkiksi raivaus- ja moottorisahan sekä polttoainekannujen kuljettaminen metsässä tuntui kärryn avulla kätevämmältä.
Kärrystä on sekin etu, että kun se on perässä, eteen sattuvat polttopuut kulkevat palatessa pois metsästä, vaikka siellä liikuttaisiin muissa asioissa. Työn touhussa muoviosiin tuntui tulevan naarmuja melko helposti.
Kokonaisarviona kokeilun Hondasta Juha sanoo, että raskaan taakan vetäjälle työkoneeksi metsään se on hyvä, samoin yleiskoneeksi, vaikka ei halvimmasta päästä.
Korkeahkon hankintahinnan vastapainoksi saa Juhan arvion mukaan mönkijän, jonka korjaus- ja huoltotarve on suhteellisen vähäinen, bensankulutus pieni sekä käyttöikä pitkä. Vaihtoarvonsa Honda säilyttää keskimääräistä paremmin.
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 10/2019.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
